Lihavat - miksi ette laihduta?

Mitä olet siitä mieltä, että sinua kutsutaan obsessiiviseksi lihavuusjauhajaksi jolla ei ole elämässään muuta sisältöä?

Et sitten mitään uutta keksinyt.

Tyhmät -miksi ette älyynny?

Tyhmät -miksi ette älyynny?

Juuri siksi en laihduta, kun on heikko itsekuri ja olen lohtusyöjä. Ja tykkään roskaruuasta, mutta onneksi myös terveellisestä. Syön noin neljänä päivänä viikossa hyvin, ja terveellisesti, kolmena huonosti. ja pysyn pulleana.

Enkä sitäpaitsi ollut silloin laihana yhtään sen onnellisempi kuin nyt, hivenen ylipainoisena.

Jotkut polttaa röökiä, jotkut syö liikaa, jotkut urheilee pakkomielteisesti, jotkut harrastaa irtosuhteita... Kaikilla meillä on jokin vika meissä.

Koska nautin enemmän hyvastä ruoasta kuin itseni esittelystä.

Itse olin juurikin erittäin laiska ja keksin kaikkia tekosyitä, mutta pari kuukautta takaperin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin treenaamaan. Se on se alottamisen vaikeus. Mieli kehittelee kaikenlaisia selityksiä muutosta vastaan, tätä on ihan tutkittu. Se kuuluu ihmisbiologiaan. Tietoa on kuitenkin nykypäivänä niin paljon joka paikassa, että jokainen varmasti löytää oman lajinsa.. Tästä blogista sain hyviä ruokavaliovinkkejä, suosittelen :) http://sixpack6pack.blogspot.fi/

Haluaisin olla hoikempi. En laihduta, koska elämäntilanne on niin raskas. En voi vaatia itseltäni kohtuuttomia nyt. Lihavuus ja huono itsekuri eivät ole sidoksissa toisiinsa. Voivat toki olla, mutta eivät välttämättä ole. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

ei ole ihan niin yksiselitteistä. itsekkin aikaisemmin ihmettelin, että miksi ihmeessä lihavat eivät vain laihduta?!!! no sanonpa vain, että nyt olen itse lihonnut ja melko pyöreässä kunnossa olen, ei se olekkaan "naps vain". Laihdutettavaa on niin paljon. Olen kyllä raskauden jälkeen saanut kilot pois, mutta tulleet takaisin. Olen laihduttanut useaan otteeseen ja laihtunutkin, mutta nytten on paino salakavalasti pompsahtanut. Hommasin vuoden jäsenyyden salille, teen reenit täysillä loppuun asti, niin että hiki virtaa ja lihakset tärisee.

Syöminen on se kinkkisempi juttu... niiiin..ehkä tietynlainen tappiomieliala myös vallitsee, ettei sen vuoksi saa sitä entisenlaista traivia päälle -syömisten suhteen. Ei se olekkaan niin yksiselitteistä ja niin yksinkertaista. Tätä ei voi ymmärtää jos on aina ollut hoikka -sitten vasta kun oikeesti lihoo ja laihduttaminen ei olekkaan niiin naps vain...!

Oikeastaan se on yllättävän helppoa pudottaa painoa. Moni vain kuvittelee laihdutuksen vaativan jotain suuria uhrauksia. Kyse on pienistä valinnoista, syötkö ruisleipää vai paahtoleipää kermajuustolla, teetkö lihaan paksun kastikkeen vai tyydytkö pelkkään maustamiseen? 

Moni myös uskoo ettei tuloksia voi saada aikaan ilman kallista kuntosalikorttia. Totuus on kuitenkin se, että ruokavaliomuutoksilla saa aikaan jo ihmeitä vaikkei liikkuisikaan. On niin helppo valehdella itselleen ja "suoda" itselleen roskan syöminen. 

Kaikki eivät vaan laihdu vaikka mitä tekisi. Itselläni esim. sairaus joka vaikuttaa niin että lihon kun lääkitys ei ole kohdallaan. Ja laihdun kun se on kohdallaan. Syöminen ei asiaan vaikuta.

Itseensä jotenkin tottuu, kaikenlainen tapojen muuttaminen on vaikeaa.. Tarvitaan joku herätys ennen kuin oman tilanteen sisäistää, vaikka sen tietääkin. Ja kyllä minusta lihavuus johtuu täysin itsekurin puutteesta ja nautinnonhalusta. Itse havahduin raskausdiabeteksen myötä terveysriskeihin, mutta jotenkin onnistuin olemaan onnellinen ja nätti liikakiloista huolimatta siihen asti :)

En usko että kyse itsekurista. Olen ollut pettämättä miestäni. Seurustellut 20 v. Tilaisuuksia on tullut. En ole myöskään koskaan kiroillut töissä tai myöhästynyt minuuttiakaan. Ylipainoa on.

En ole koskaan ollut kaunis. En koe, että hoikkuus toisi elämääni yhtään mitään, ainoa vain, että pitäisi kokoajan vahtia mitä syö, jotta pysyisi sitten laihana. Itse joudun taistelemaan jotta pysyn sitten laihana, ja silti painoni nousee jossakin vaiheessa ylöspäin, pikkuhiljaa.

En jaksa elämää siten, että kieltäydyn jatkuvasti jostakin, tai vaihdin syömisiäni. En myöskään koskaan toisaalta ole ahminut ruokia, tai herkkuja, en kuulu niihin, jotka pystyvät vetämään kerralla sipsipussin tai suklaalevyn, jäätelöä inhoan.

Kaikille se oma ominaispaino ei ole siro hoikkuus, hoikkuus ei tule ns. helposti tai vaivattomasti!

Liikunnasta olen aina tykännyt. Mutta painoa on, liikaa.

Elämä ei ole kaikille samanlaista, yritä ap ymmärtää tämä. Jotkut ovat jo lapsesta saakka pyöreitä, ja taipuvaisia lihomaan, toiset syövät kuin hevoset, mutta silti ovat ikihoikkia.

Itse olen todella lyhyt, joten kilokin näkyy tässä varressa. Kalorinkulutukseni laskettiin, ja minulla se on 1500 kaloria, jota ei saa ylittää, tai painoni alkaa nousta.

Mikään ei motivoi laihduttamiseen.

Eikö ole muuten jännä, että laiskoja ihmisiä ei ole enää olemassakaan, tai ahneita? Ennen ne oli kuolemansyntejä, mutta nyt sanat on vaihtuneet hedonismiin ja "voimavarat vähissä", jotka on ihan yleisesti hyväksyttyjä ominaisuuksia ihmiselle! 

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 22:21"]

Itse olin juurikin erittäin laiska ja keksin kaikkia tekosyitä, mutta pari kuukautta takaperin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin treenaamaan. Se on se alottamisen vaikeus. Mieli kehittelee kaikenlaisia selityksiä muutosta vastaan, tätä on ihan tutkittu. Se kuuluu ihmisbiologiaan. Tietoa on kuitenkin nykypäivänä niin paljon joka paikassa, että jokainen varmasti löytää oman lajinsa.. Tästä blogista sain hyviä ruokavaliovinkkejä, suosittelen :) http://sixpack6pack.blogspot.fi/

[/quote]Aika jännä teksti tosta kuntoilubuumista :D Tosiaan pitkälti tuossa asiaa puhutaan, mutta tekstin sävy on vähintäänkin mielenkiintoinen.

http://sixpack6pack.blogspot.fi/ 

Suurin osa lihavista varmasti on koko ajan laihiksella, jotkut onnistuu, jotkut ei. Suurin osa lihoo takaisin.

Suuri elämäntapamuutos on vaikea tehdä, ei se ole niin helppoa vaan "ottaa itseään niskasta kiinni" kun syöminen on tunneasia, ei se että onko nälkä vai ei.