Lue keskustelun säännöt.
4-vuotias huutaa ja huutaa ja huutaa...
16.07.2014 |
Onko vinkkejä mitä tehdä vahvatahtoisen nelivuotiaan kanssa, jonka ainoa keino käsitellä pettymyksiä kotona on huutaminen. Hän on taitava ikäisekseen, puhe todella hyvää, sosiaalinen ja iloinen. Päiväkodissa ei huuda ja on super iloinen ja tyytyväinen.
Tänään aamulla on hereilläoloajastaan yli puolet mennyt lattialla huutaen. Pettymysten syyt ovat aikuisesta mitättömiä, veljen hampaat pestiin ensin, veli ei halunnut ottaa lapsen tarjoamaa lelua, herääminen, ruokapöydässä ei ollut päärynää... Kun harmitus iskee, häntä ei saa lohduttaa tai paijata, muuten huuto yltyy silmittömäksi "silmät pyörii päässä" raivariksi.
Onko muilla tällaista. Miten tästä pääsee eteenpäin.
Kommentit (23)
Miten aikuiset reagoivat huutoon? Onko sinulla (ja miehelläsi?) yhteinen linja? Miten käsittelette lapsen kanssa huudon?
Tässä MLL:n Vanhempainnetin vinkkejä uhmaikäisen (eli tahtoikäisen, tunteidensa kanssa toimeen tulemista harjoittelevan) lapsen kanssa elämiseen:
Vinkkejä uhmaikäisen kanssa elämiseen
Alle on koottu vinkkejä siitä, kuinka kohdata, lieventää ja ehkäistä pienen lapsen uhmakohtauksia. Katso, olisiko joistain näistä apua teidän perheessänne!
1. Pieni lapsi tarvitsee aikuisen vastuunottoa ja päätösten tekoa. Aikuinen päättää esim., milloin mennään nukkumaan, syödään ja lähdetään ulos tai neuvolaan. Ota lapsi tarvittaessa syliin ja pue haalari päälle. Lapsella ei ole turvallinen olo, jos hänelle sysätään liikaa valtaa ja vastuuta.
2. Aikuisen asettamissa rajoissa lapsi voi tehdä pienempiä päätöksiä. Mahdollisuus käyttää omaa tahtoa vähentää uhmaamisen tarvetta. Anna lapselle mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta, jotka molemmat ovat turvallisia tai sopivia. Anna kiitosta onnistuneesta valinnasta.
3. Vaarallisia asioita kuten kuuman kannun kylkeä tai terävää veistä, voi kokeilla yhdessä vanhemman kanssa, ja jutella, miksi ne ovat vaarallisia.
4. Pienet lapset eivät pysty vastaanottamaan ja ymmärtämään pitkiä perusteluja. Lapsen kehitystaso huomioiden voit kertoa, miksi jokin asia on tietyllä tavalla.
5. Lapsen on vaikea ottaa vastaan pitkiä ja monimutkaisia käskyjä ja kehotuksia. Pilko ne pienempiin osiin. Vältä epämääräisiä käskyjä, kuten ”Käyttäydy kunnolla.” Kerro sen sijaan konkreettisesti mitä toivot lapsen tekevän: ”Syö voileipä pöydän ääressä.”
6. Älä kysy lapselta asioita, joita hän ei voi päättää, vaan kerro kuinka asia on. Kerro: ”Nyt on aika lähteä kotiin puistosta” sen sijaan, että kysyt ”Lähdetäänkö jo kotiin puistosta?” Protestikiukkua voi vähentää, kun asia kerrotaan hyvissä ajoin: ”Laske vielä kolme kertaa mäestä, sitten me lähdemme kotiin.”
7. Lapsen vaikeat tunteet nostavat helposti pintaan myös vastaavat tunteet vanhemmassa; kiukkuun tulee vastattua kiukulla. Tilanteet sujuvat kuitenkin yleensä parhaiten, kun pysyt rauhallisena. Vanhemman varmuus ja rauhallisuus rauhoittavat lastakin.
8. Älä uhkaa uhmassa taistelevaa lasta hylkäämisellä.
9. Ihaile lasta ja anna kiitosta hyvistä hetkistä ja uusista taidoista.
10. Arjen rutiinit, kiireetön yhdessäolo ja hellyys luovat hyviä raameja päivään.
11. Kun raivokohtaus yllättää, muista, että ne ovat osa kehitysvaihetta, eikä kyse ole häiriöstä, lapsen tahallisesta ilkeydestä tai huonosta vanhemmuudestasi.
12. Kaupassa voit antaa lapsesi huutaa ostoskärryssä, ja hoitaa ostoksesi loppuun. Totea lapsellesi, että tätä taitaa kovasti harmittaa. Älä piittaa muiden tuijotuksista, vaan sano itsellesi rauhallisesti: ”Olenpa minä hyvä ja viisaasti lapseni kasvua tukeva vanhempi!”
Joissain tapauksissa joudut ehkä kävelemään rauhallisesti lapsi kainalossa kaupasta ulos, mutta silloinkin voit kiitellä itseäsi. Muiden ihmisten arvostelut ja ihmettelevät katseet voi jättää omaan arvoonsa, kun joutuu taltuttamaan uhmakohtausta julkisella paikalla.
13. Uhmakohtauksessa lapsi on suurten tunteiden vallassa. Älä vähättele tai pilkkaa tunteita. Voit sanoittaa niitä lapsen avuksi: ”Näen, että olet tosi vihainen.” Konkreettinen turva ja rajat eli aikuisen rauhallinen ja turvallinen syliote voivat rauhoittaa. Etenkin jos lapsi vahingoittaa itseään, muita tai tavaroita, tarvitaan sanojen lisäksi kiinnipitämistä, jotta lapsi rauhoittuu. Kiinnipitämistä ei kuitenkaan saisi pitkittää jos lapsi ei rentoudu sylissä vaan jatkaa rimpuilua, eikä se voi olla rangaistuksen väline. Jos lapsi ei rauhoitu sylissä, voit sanoa lapselle, että ”etsi sellainen paikka missä sinun on hyvä olla”. Paikka voi olla esimerkiksi oma sänky tai säkkituoli, tai peitoilla tehty maja pöydän alla. Kerro lapselle, että asetut hänen viereen tai lähelle istumaan. Kerro myös, että sitten kun lapsesta siltä tuntuu, voitte jutella tai lapsi voi tulla syliin.
14. Huumori, luovuus, kekseliäisyys, leikki, sadut ja mielikuvitus ovat hyviä avuja kasvattajalle. Huumori ei kuitenkaan saa olla lasta pilkkaavaa: naura lapsen kanssa, älä lapselle.
15. Voit ehdottaa hienotunteisesti yhdessä tekemistä, kun lapsi haluaa tehdä jotain, joka on vielä liian vaativaa. Painavasta mehukannusta voidaan pitää kiinni yhdessä ja kaataa mukiin mehua tai taltuttaa vikuroiva sukkahousun lahje jalan mentäväksi.
16. Järjestä koti sellaiseksi, että siellä voi leikkiä ilman, että koko ajan täytyy kieltää tai varoa jotain.
17. Jos oma pinna kiristyy liikaa, voi olla hyvä laittaa lapsi hetkeksi jäähylle vaikkapa omaan huoneeseen tai vetäytyä itse sivummalle ja rauhoittaa omat tunteet. Itseään tai esineitä vahingoittavaa lasta ei kuitenkaan voi jättää yksikseen.
18. Alkavan kiukun hetkellä lapsen huomion voi suunnata uuteen asiaan. Voit myös alkaa kaikessa rauhassa puuhata jotain mielenkiintoista ja katsoa, lähtisikö lapsi mukaan. Voit myös tehdä jotain yllättävää, vaikka kuperkeikan, ja saada lapsen unohtamaan kiukkuolon.
19. Moite, uhkailu ja rangaistukset eivät ole rakentavia aseita uhman kohtaamiseen.
20. Keskustelkaa tilanteesta raivokohtauksen jälkeen rauhassa. Lapsi voi olla uupunut, surullinen ja kokea syyllisyyttä. Yhteinen mukava tekeminen ja sylittely auttavat ymmärtämään, että kaikki on taas hyvin, ja lapsi on vanhemmalle edelleen rakas.
21. Lapselle voi kertoa, mitä seurausta yhteisten tärkeiden sääntöjen rikkomisesta on. Esim. näin:
a. ”Sormia ei saa työntää maitolasiin. Siitä tulee iso sotku, kun maito roiskuu pöydälle. Äitiä harmittaa, kun äidin aika menee siivoamiseen eikä aikaa jää hauskemmille puuhille. Juo maitoa lasin reunasta. Katsohan näin.” Jos on hyvä hetki, voi antaa jatkoidean: ”Ruoan jälkeen voidaan maalata sormiväreillä, jos sinusta on kiva lotrata. Olisiko se mukavaa?”
b. Sormien työntäminen maitoon jatkuu…
Lasta katsotaan silmiin ja varmistetaan, että saadaan huomio ja sanotaan jämäkästi mutta ystävällisesti, ei huutamalla: ”Sormia ei saa työntää maitolasiin. Äiti ottaa maidon pois, jos vielä työnnät sormet lasiin.” Jos lapsi lopettaa sotkemisen ja juo lasista, häntä kiitetään. Asiasta ei tehdä suurta numeroa.
c. Sormien työntäminen maitoon jatkuu…
Juomalasi otetaan rauhallisesti sivuun ja lapselle kerrotaan, että hän saa kokeilla hieman myöhemmin onnistuuko juominen.
d. Lapsi saa raivokohtauksen ja alkaa huutaa …
Vanhempi pysyy rauhallisena ja kertoo lapselle: ”Sinua harmittaa, kun et saa nyt maitoa. Saat kokeilla juomista, kunhan olet ensin syönyt kolme lusikallista.”
Jos lapsi ei ole suuren raivon vallassa, hän saattaa sopeutua syömään ruokaansa jonkin matkaa ja saa sitten kokeilla juomista uudestaan. Hienosta juomisesta voi antaa kiitosta.
Suuren raivon iskiessä tavaroiden ja ruoan heittely estetään, lapsi otetaan syliin.
Lapsi saattaa heittäytyä lattialle huutamaan. Vanhempi voi kertoa, että hän jatkaa syömistään, ja lapsi on tervetullut pöytään, kun hänestä tuntuu, että hän haluaa jatkaa syömistä. Vanhempi voi syödä ja antaa lapsen huutaa; vanhempi on kuitenkin saatavilla ja valmis sylittelemään ja sopimaan, kun lapsi haluaa.
Syötyään vanhempi voi ottaa huutavan lapsen lattialta syliinsä, istua mukavaan tuoliin, pidellä lasta sylissä varmoin mutta hellin ottein, vaikka lapsi rimpuilisi, ja jutella rauhoittavasti: ”Sinulle tuli iso harmi. Niitä joskus tulee, se ei ole vaarallista. Istutaan tässä yhdessä rauhassa, kyllä paha mieli vähitellen häviää.” Rauhoittumisen jälkeen voidaan palata pöytään syömään ruoka loppuun. Edelleenkään sormia ei saa työntää maitoon.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vertaistuesta.Just noiden välillä ollaan tasapainoiltu, että huutamalla ei saa ja toisaalta, että" lopeta huutaminen ja puhu, niin tehdään niin kun tahdot."
En tiedä onko lapsi vaan seonnut tuosta.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 09:41"]
Kiitos vertaistuesta.Just noiden välillä ollaan tasapainoiltu, että huutamalla ei saa ja toisaalta, että" lopeta huutaminen ja puhu, niin tehdään niin kun tahdot."
En tiedä onko lapsi vaan seonnut tuosta.
[/quote]En mä usko että on, tuon ikäinen ymmärtää kyllä kun sanotaan mutta ei tahtoisi taipua teidän tapaan tehdä asiat vaan koittaa sitkeesti huutamalla. Jatkatte vaan samalla linjalla niin toivottavasti alkaa helpottamaan.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 09:41"]
Kiitos vertaistuesta.Just noiden välillä ollaan tasapainoiltu, että huutamalla ei saa ja toisaalta, että" lopeta huutaminen ja puhu, niin tehdään niin kun tahdot."
En tiedä onko lapsi vaan seonnut tuosta.
[/quote]
Ei lapsen kannata antaa päättää kaikesta. Jos sanot, että "Lopeta huutaminen, niin sitten tehdään niin kuin sinä haluat", on viesti ihan sama kuin jos lapselle annettaisiin kesken huudon periksi. Kertokaa lapselle, että "tästä asiasta päättää aikuinen", älkääkä unohtako sitä huumorin voimaa. Lapset nyt saattavat huutaa sitä sun tätä, eikä tosiaankaan aina ole taustalla halu saada ko. asiaa. Lapselle huonokin huomio on huomiota, eli kun lapsi huutaa pää punaisena ja aikuinen huutaa takaisin, on lapsi saanut edes jonkinlaisen reaktion vanhemmalta. Parempi siis koittaa päästä positiivisen huomion "kierteeseen": aina kun lapsi on rauhallinen ja tekee jotain hyvin, antakaa heti kivaa palautetta. Jos lapsi huutaa jotain ihan tyhmää, niin antakaa huutaa ja sitten kun on rauhoittunut, palaatte ihan normaalin elämän pariin. Joskus pitää vain saada huutonsa huudettua, ei se ole vaarallista. Sen sijaan "lopeta huutaminen niin saat mitä haluat" on todella epäselvä ja ristiriitainen viesti lapselle.
up
ei ap, mutta kiinnostunut vastauksista, koska itsellä samanlainen kolmivuotias.. tein jo tänään aspergertestin netissä, mutta ei tullut sitä diagnoosia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei voisitteko te muut huutajien äidit kertoa, miten toimitte näissä tilanteissa? Monet on jo kertoneetkin, mutta olisi kiva kuulla lisää. Miten toimisitte tässä meidän aamupäivän kriisissä numero X:
Lapsi ottaa aamiaisleivän käteen. Leipä taittuu vähän keskeltä, ei mene kuitenkaan poikki. Lapsi:
L (3 v.): leipä on pilalla! Sitä ei voi syödä! Haluan uuden leivän!
Ä: leipä on ihan hyvä, sitä voi sielä syödä.
L : Anna uusi leipä!
Ä: En anna. Katsotaan yhdessä miten sen voi syödä.
L : Ei sitä voi syödä, se on mennyt myrkylliseksi! Anna uusi leipä tai sitten minä rikon leivän ja sitten minulle tulee paha mieli!
Ja kun lapsi tuossa hoksasi, että hänelle voi kenties tulla paha mieli, niin hänelle tuli paha mieli ja sitten alkoi taas se jumalaton karjunta ja huuto. Otin siis leivän pois kun tuo huuto alkoi ja totesin että syöt sitten lounaalla lisää.
Miten te muut äidit olisitte toimineet?
17
Tuossa "puhu tavallisella äänellä niin tehdään niin kuin haluat" on helposti se vika, että aikuinen ei useinkaan muista sitä jos lapsi ei jo huuda. Ja ainahan ei voi tehdä niin kuin lapsi milloinkin sanoo. Jos on rauhallinen tilanne, ja lapsi vaikka tulee sanomaan että haluaa jotakin, niin aikuinen helposti sanoo että no ei nyt kun sitätätätota. Tilanne saattaa mennä ohi ja vanhempi on tyytyväinen kun lapsi ei hermostunut, mutta kyllä se lapsi huomaa että ei saanut tavallisesti pyytämällä. Toisessa tilanteessa, tai heti samalla kertaa, lapsi alkaakin raivota kun ei saa mitä halusi, ja jos nyt vanhemmat sanoo että "puhu tavallisesti niin saat", niin asia on ihan selvä lapselle, huuda niin ne suostuu neuvottelemaan. Yleensä vanhempi itse ei huomaa tuota ketjua, koska hänhän vaatii rauhoittumisen ennen kuin antaa luvan eikä omasta mielestään siis anna periksi huutamiselle.
Näin onkin, mutta jos pyyntö johti kieltoon ja huuto taas johti neuvottelukutsuun, niin kannatti hetki huutaa, ja seuraavalla kerralla ei kannata pyytää ollenkaan, sen kun huutaa vaan. Sen lisäksi että ei anna huutamiselle periksi, pitäisi pystyä noteeraamaan kaikki ne kerrat kun lapsi on yrittänyt saada haluamansa jollain rauhallisemmalla tavalla eikä ole vielä heittäytynyt huutamaan, eli toimia niin että lapsen on kannattavaa pyytää nätisti ja turhaa huutaa.
Mutta kuka sitten taas haluaa tai voi lähteä siihen, että hyppää heti kun uhmis pyytää vaikka jäätelöä ennen ruokaa. Suurin osa reagoi ja on valmis kompromissiin vain jos huomaa että tämä on sellainen asia mistä alkaa huuto, ja haluaisi vain ohittaa asian jos huutoa ei tule. Vaikka saattaa olla että huuto alkaa juuri siksi, että vanhempi reagoi tietyllä tapaa. Ehkä on mahdiollista kuitenkin kokeilla tyytyykö lapsi siihen, jos kehuu hirveästi että pyysitpä kauniisti jäätelöä, kyllä noin kauniilla pyynnöllä ehdottomasti otetaan jäätelöä jälkiruuaksi, se onkin hyvä idea, tulepa niin laitetaan haarukat pöytään että päästään syömään ruokaa ja pian jälkiruualle, ajattelitko laittaa oikein mansikoita omaan jätskiannokseesi... Riskinä on että lapsi saa sen jäätelönsä helpolla, vaikka sinä päivänä ei olisi pitänyt jälkiruokaa olla ollenkaan. Silloin pitää miettiä että onko tärkeämpää että lapsi onnistuu melkein saamaan haluamansa pyytämällä ja ilman huutoa (melkein, koska joutuu kuitenkin tyytymään siihen että ensin syödään ruokaa), vai onko tärkeämpää että jätskiä ei oteta. Joskus joutuu kauniiseen pyyntöönkin sanomaan ei, mutta raivokohtaukset voi vähetä jos yleensä kauniisti pyytämällä saa mitä haluaa tai ainakin jotain, ja vastaavasti jos huutaminen on yleensä vain ajanhukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viekää omaan huoneeseen huutamaan tai jättäkää täysin huomioimatta.
Kiitos vastauksista. Kovasti sain aihetta mietintään.Harvemmin huuto tulee tuollaisesta "haluan jätskiä" -jutusta. Lähinnä huutaa, kun joku juttu ei mennyt kuten hän halusi. Koskaan ei tiedä mistä ovesta eka menemisestä huuto alkaa tai jos vessapaperirulla on huonosti tms täysin mitätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 11:15"]
Kiitos vastauksista. Kovasti sain aihetta mietintään.Harvemmin huuto tulee tuollaisesta "haluan jätskiä" -jutusta. Lähinnä huutaa, kun joku juttu ei mennyt kuten hän halusi. Koskaan ei tiedä mistä ovesta eka menemisestä huuto alkaa tai jos vessapaperirulla on huonosti tms täysin mitätöntä.
[/quote]
Aivan, eli kun ne on aikuiselle aika arvaamattomia tilanteita, varmaan käy entistä helpommin niin, että lapsen normaali, hyvä käyttäytyminen jää huomiotta, koska ei tule mieleen että tässä tilanteessa olisi voinut tulla raivo mutta lapsi jollain tapaa hillitsi itsensä tai jotenkin muuten planeetat oli oikeassa asennossa. Siitä olisi hyvä kehua, mutta ei tule kehuttua koska ei tiedä. Koska ne on yllättäviä tilanteita, niin ehkä se "kerro sanoilla niin hoidetaan asia" voi tuntua itsestä vielä luontevammalta, mutta lapselle ehkä entistä enemmän vahvistaa sitä, että huuda jos yhtään tuntuu siltä.
Tuo jätski-juttu olisikin suht helppo, koska useimmat arvaa että lapsi saattaa suuttua kiellosta, mutta joku "vessanpöntön kansi on ylhäällä kun halusin että se on alhaalla" on sellainen ettei voi tietää. Koittakaa kiinnittää tosi paljon rauhallista huomiota siihen, että kun lapsi ei huuda, ihan sama vaikka itsestä tuntuisi ettei todella olisi mitään aihettakaan huutaa, niin hän saa kehuja ja kannustusta rauhallisesta suhtautumisesta maailman järkyttäviin epäkohtiin. Vaikka että hei vau, tosi hyvä kun mietit rauhallisesti otatko punaiset vai keltaiset kengät, onpa kiva kun olet jo noin taitava, muistatko mitä pienempänä olisit tehnyt kun et osannut päättää". Jos näet että lapsi on huomannut jotain josta ihan sekunnin sisään alkaa karjuminen, niin koita heti ehtiä väliin energisellä kiekaisulla (:D) jolla kiinnität hänen huomion, kehu kun ei huuda (eli ei vielä ole ehtinyt avata suutaan) ja kysy onko joku huonosti ja mitä sille voisi tehdä. Ideana että hän pysyisi siinä "puhumistasolla" pikkaisen kauemmin kuin mihin on tottunut, ja ehkä harmitus ei yltyisi. Jos alkaa huutaa, niin voit sanoa että en saa selvää kun huudat, ja odottaa että lapsi itse tajuaa rauhoittua puhumaan. Tuohon ikään hän on varmaan kuullut monta kertaa sen, että puhu niin järjestetään asia, tietää sen jo varmasti siis. Jos alat huutamiseen reagoida intensiivisell huomiolla eli sillä että yrität kovasti selvittää mitä lapsi haluaa tai yrittää sanoa, niin se vähän toimii sitä päämäärääsi vastaan. Ja jos se pyyntö puhua on joskus toiminut, hänellä pitäisi olla kykyä myös itse rauhoittaa itseään kiukkupuuskassa. Ei tarvitse jäädä yleisöksi raivokohtaukselle, ainakin jos näet että ei ole vielä sillä "silmät pyörii päässä" tasolla raivossaan. Nelivuotias on jo niin iso ettei päde enää samat ohjeet kuin vaikka puolitoistavuotiaalle, nelivuotiaan ei luulisi traumatisoituvan vaikka äiti menisi toiseen huoneeseen juomaan kahvia huudon ajaksi, ei tarvitse olla vieressä.
Mutta ihan varmasti lapsi tuosta kasvaa ulos, vaikka ei vanhemmat aina niin järjestelmällisesti ja pedagogisesti jaksaisi toimia. Minun mielestä vanhempi saa myös suuttua, kunhan säilyy kohtuus tietysti. Mutta jos mietit millaista systeemiä voisi yrittää, niin tässä jotain mitä tuli mieleen.
Tuntuu, että lapsillakin on " aina" joku ikäkriisi meneillään, mutta kysy mitä hän haluaisi tehdä, suurin toive? Nähdä isovanhempia, uusia kavereita? Ainakin av: läiset ovat paljon sinulle vastanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä kolmivuotias on samanlainen. saattaa ihan pienestä heittäytyä veteläksi lattialle huutamaan. kun koittaa ottaa syliin, rimpuilee ja tappelee vastaan niin että tekee välillä kipeetä (pituus 103cm ja paino 18kg..). tällainen on ollut aina ja tuntuu että kaikki keinot ollaan käytetty, eikä mistään ole ollut suoranaista apua. omaan huoneeseen jäähylle ei auta, vaan lapsi joutuu paniikkiin. jäähy näkyvällä paikalla on jatkuvaa huutamista ja kirkumista. huuto kyllä loppuu kun jäähy loppuu, mutta se kolme minuuttia jäähyllä on jotain ihan uskomatonta korville. jos lapsen jättää täysin huomiotta, huuto vaan kovenee ja lapsi seuraa perässä. pari kertaa ollaan miehen kanssa kokeiltu, kauanko huutoa kestää ja puolentoistatunnin kuluttua oli korvat melkoisen kipeät. tällä hetkellä meillä on siis käytössä "näkyvä jäähy", jossa huutaminen lakkaa kolmen minuutin kuluttua ja lapsen kanssa pystyy tämän jälkeen keskustelemaan. välillä olen miettinyt, onko tuolla pennulla jokin persoonallisuushäiriö, kun ei kaksi muuta lastamme käyttäydy tällä tavalla. lapsi kuitenkin osaa ikäisekseen paljon ja olen tullut siihen tulokseen, että me vain odotamme häneltä liikoja ison kokonsa puolesta. kai se aiheuttaa jonkinlaista "vauvamaista" käytöstä joka sitten purkaantuu tällä tavoin.. tai en ainakaan enää itse keksi muuta syytä..
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:21"]
Läppäse seuraavan kerran ihan pikkasen poskelle, onpa ainakin sitten syy huutamiselle. Oikea syy. Onneksi itselläni ei ole lapsia, enkä näitten kommenttejen jälkeen taida kyllä hetkeen hankkiakkaan..
[/quote]
kyllä huomaa, minkälainen ihminen siellä päätä piuhaa on.. voi huoh!! mitäpä jos läppäiset ihan pikkuisen itseäsi ennen kuin kirjoittelet asiattomia kommentteja..
t. se jonka kolmivuotias huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi samaistuu henkilöön johon luottaa, jos opetetaan ettei vaikka mummoa tarvitse totella, hän ärsyttää niin kauan kuin voi.
Onhan helppoa neuvoa, tee sitä ja tätä temppua, muksu oppii vain lisää että hänen perässään juostaan.
On kysymys uhmaiästä, voimakasluonteinen lapsi, sitä vaikeampaa on.
Parasta vain odottaa että menee ohi, ettei kaikkeen kiinnitä huomiota.
Meillä tuollainen kolmevuotias, joka on aina ollut äänekäs ja voimakastahtoinen. Siis huutaja. :D Joskus ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa...esimerkiksi eilen huusi kun piti mennä nukkumaan, mut kun kannoin hänet sänkyyn simahti heti. Heräsi sitten yöllä, huomasi että oli nukahtanut ja alkoi huutamaan" en halunnut nukkua, EN HALUNNUT NUKKUA!!". Siinä ei sitten taas nukuttu me muutkaan.
Meillä auttaa huumori, mutta rehellisyyden nimissä ei sitäkään jaksa aina repiä, varsinkin kun tämä lapsi on huono nukkuja. Kun rikkonaisilla yöunilla (nyt kolme vuotta putekeen) tekee täyden päivän keskittymistä vaativia asioita, ja sitten ottaa illan matsia siitä että vanukkaassa on täplät väärin päin ja pihalla hyppelikin harakka eikä västäräkki, niin ei vaan aina jaksaisi. Meillä on toinen lapsi aivan erilainen, hirveän kiltti ja tasainen, ja minusta tuntuu joskus että tämä huutaja vie isommalta paljon sellaista tilaa, mitä hän tarvitsisi tunteidensa ilmaisuun.
Että mielenkiinnolla luen näitä ap:n saamia vinkkejä. :)
Meillä yksi kolmesta huusi, riehui ja paiskoi ovia niin että meinasin seota. Vein kasvatusneuvolaan jossa sanottiin että on vain kovin tempperamenttinen ja tasaantuu kyllä kun kasvaa isommaksi. Tasaantuikin, vaikka luonnetta riittää edelleen.
Enpä osaa sanoa, mulla on myös samanlainen lapsi, 17-vuotiaana on hieman vähemmän raivokohtauksia kuin mitä 16 vuotta sitten. Joskin päivittäisinä esiintyy kiukuttelua.
Ei noin jatkuvana ole ollut koskaan mutta samaa kyllä meilläkin että huuto pääsi jos toinen saikin avata oven tai ehti valitsemaan paikkansa pöydässä ensin jne. Ei mulla muita keinoja ole siihen mutta odota että rauhottuu ja puhu sitten, sano että huutamalla ei saa tahtoaan läpi (ja pidä huoli siitä ettei saa) ja huutamisen sijaan harmitus kannattaa sanoa sanoilla niin voitte ehkä tehdä asialle jotain. Kaikkea ei tietenkään pidä saada periksi eikä tehdä siten kun 4-vuotias sanoo mutta jos osaa sanoilla ilmottaa että tämä harmittaa nyt niin koita toisinaan palkita se huutamattomuus niin että asia menisikin siten kun hän haluaa. Anna lapselle hieman valtaa asioihin (jos vaikka sanoo ettei halua kenkiä a niin anna laittaa kengät b jos sää tai kohde ei vaadi muuta välttämättä) mutta ole tarkkana ettei se mene siihen että lapsi pompottaa kaikkea.