Sairauksien pelko - vertaistukea/apua?

Mulla myös tätä. Analysoin itseäni ja olojani ja jokaista kolotusta ja kohta olenkin varma että minulla on veritulppa tai pitkälle edennyt haimasyöpä tai milloin mikäkin. Sitten kun olen sen paniikin itselleni saanut alkamalla ajatella liikaa keksin aina vain uusia oireita. En enää pysty tietämään että koskeeko minuun oikeasti vai kuvittelenko kivun itselleni. Syke nousee ja joskus saan paniikkikohtauksen.

Lääkäriin en ole mennyt vaikka sitä olen monta kertaa suunnitellut. Olen näiden "oireideni" takia lääkärissä parit kerrat ravannutkin, mutta en siis luulosairauden takia. Pitämällä itsensä kiireisenä ja pitämällä itsestään todella hyvää huolta (syön todella terveellisesti ja liikun paljon) pääsen välillä eroon tästä loputtomasta itseni tarkkailusta. Mutta heti jos päätä särkee tms. Alkaa tarkkailu heti uudestaan ja kohta olen paniikissa.

Tämä panikointi kohdistuu myös osittain ulkonäkööni. Joskus kun katson itseäni peilistä niin olen varma että jokin on vialla. Esimerkiksi joskus olin varma että toinen kylkeni on jotenkin vähän koholla ja että siellä on pakko olla kasvain. Tuota jatkui monta kuukautta. Myös toinen silmäni on näyttänyt epäilyttävältä, ihankuin se harottaisi. Ei se kyllä kuvissa harota mutta peilissä se oli jotenkin erilainen. Kuulostaa varmaan ihan sekopäiseltä :D Ei kukaan tällaista halua lääkärissä kertoa.

Ihan kuten itsestänikin niin etsin myöskin parisuhteestani aina vikoja. Tarkkailen kumppanin jokaista elettä ja liikettä, analysoin jatkuvasti päässäni mikä nyt menee huonosti ja mitä teen väärin, miten minun pitää muuttua. Olen jatkuvasti varma siitä että kumppanini pettää vaikka asiasta on keskusteltu monesti, eikä hän edes käyttäydy niinkuin pettäisi. Se on vaan minä ja minun pääni, enkä voi hallita näitä ajatuksia.

Mulla samoin kuin kakkosella. Analysoin koko ajan itseäni ja oloani. Minä pelkään sydäntä. En uskalla käydä lenkillä tai tehdä oikeastaan mitään kovinkaan rasittavaa, kun pelkään sydänkohtausta. En myöskään uskalla lähteä kovin kauas kotoa kävelemällä tai pyörällä.

Jos saan tehtyä jonkun vähänkin isomman jutun, esim. pesuhuoneen siivouksen, niin olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen sen jälkeen pari päivää, kun "eihän mulle tullutkaan sydänkohtausta! Eihän se tuntunutkaan pahalta!" Sitten se ilo kuitenkin pian taas unohtuu... Olen käynyt pari-kolme kertaa lääkärissä oireiden takia, mutta ensimmäisellä kerralla sain masennuslääkkeille reseptin, jota en tosin käyttänyt ja toisella kertaa refluksilääkkeet. Nyt sitten aina panikoin, että onko jokin oire refluksista vai sittenkin sydämestä.

Tämä häiritsee jo aika paljon normaalia elämää, mutta en kehtaa mennä lääkäriin vaatimaan sydänkokeita ihan vain oman mielenrauhan vuoksi.

Itse kuvittelen myös itselleni kaikki mahdolliset syövät ym. Olin juuri oksennustaudissa toista kertaa tälle vuodelle ja olen ihan varma, että se johtuu jostain vakasta. Välillä herään ja ajattelen kuinka naurettavaa tämä on. Olen myös yskinyt kuukausien aikana paljon, mutta mitään ei ole löydetty ja yskän uskotaan jo kohtuvan tavasta..

Onko lääkkeet auttaneet hyvin näihin vaivoihin?

Hei mulla myös oli ylävatsassa/ rinnassa vasemmalla puolella kipuja ja määrättiin refluksilääkkeet. Aloin myös epäillä että oisiko vaiva sydämmessä joka varmasti olikin kovilla kun olin paniikissa ja syke nousi. Pelkäsin jotain vajaatoimintaa tms. Mutta kun uskaltauduin kuntosalille ja vedin tunnin täysillä treenejä enkä kuollut oli tosi helpottava huomata että tämäkin asia oli vain pääni sisällä. Suhteellisen usein saa lenkillä ja salilla käydä ettei pelot iske takaisin kun niitä kipuja vieläkin joskus on

minkä ikäisiä olette ja oletteko naisia?

jostain psykologian kirjasta muistelisin lukeneeni että tuollainen tuntemuksien ylianalysointi ja sairauksien pelko ja itsediagnosointi on melko tyypillistä nuorille naisille. syytä tähän käyttäytymiseen en nyt kyllä muista.

joka tapauksessa itselläkin tuota esiintyy ja olen parikymppinen nainen. on mulla kyllä oikeitakin vaivoja vaikka muille jakaa :D

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 23:57"]Hei mulla myös oli ylävatsassa/ rinnassa vasemmalla puolella kipuja ja määrättiin refluksilääkkeet. Aloin myös epäillä että oisiko vaiva sydämmessä joka varmasti olikin kovilla kun olin paniikissa ja syke nousi. Pelkäsin jotain vajaatoimintaa tms. Mutta kun uskaltauduin kuntosalille ja vedin tunnin täysillä treenejä enkä kuollut oli tosi helpottava huomata että tämäkin asia oli vain pääni sisällä. Suhteellisen usein saa lenkillä ja salilla käydä ettei pelot iske takaisin kun niitä kipuja vieläkin joskus on

[/quote]

refluksikivut säteilee usein sydämeen. et ole ainoa. googlaa "refluksi keskustelupalsta". siellä on paljon tietoa aiheesta ja muiden kokemuksia.

Oon vähä reily kakskyt. Oikeasti tää luulosairaus on raastavaa. Mut on tutkittu sataan kertaan mut silti uskon et jotain on jääny huomaamatta. Tyhmää, eikö?

Itsellä jatkuva syövän uusiutumisen pelko. Jäännöstuumorit tuntuu niin epämiellyttävän selvästi. Ei ole ollut koskaan helppoa luottaa kontrollien tuloksiin, mutta on vaan pakko. Myös sydän ongelmat huolestuttaa monesti.

Minulla on tätä myös, eikä asiaa auta se, että olen ammatiltani sairaanhoitaja. Se vain pahentaa tilaani. Olen töissä erikoissairaanhoidossa ja monet hyvin vakavat ja harvinaiset sairaudet ovat siellä ns. arkipäivää. Olen tämän vuoden aikana pelännyt itselläni olevan ihosyöpä, vatsasyöpä ja huulisyöpä. Olen myös pelännyt menneinä vuosia hiviä, hepatiittia, ja mitäköhän muuta. Minulla sairauden pelko puhkeaa usein jostain oikeasta vaivasta, kuten minulla oli useita kuukausia kestäviä vatsakipuja joiden syitä selviteltiin (vatsasyöpä), ja puoli vuotta kestänyt ihottuma, joka ei lähtenyt pois (ihosyöpä), jne. Minulla on ollut myös sydänoireita ja niistä(kin) olen ollut tutkimuksissa. Milloin mitäkin. 

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 00:32"]

Minulla on tätä myös, eikä asiaa auta se, että olen ammatiltani sairaanhoitaja. Se vain pahentaa tilaani. Olen töissä erikoissairaanhoidossa ja monet hyvin vakavat ja harvinaiset sairaudet ovat siellä ns. arkipäivää. Olen tämän vuoden aikana pelännyt itselläni olevan ihosyöpä, vatsasyöpä ja huulisyöpä. Olen myös pelännyt menneinä vuosia hiviä, hepatiittia, ja mitäköhän muuta. Minulla sairauden pelko puhkeaa usein jostain oikeasta vaivasta, kuten minulla oli useita kuukausia kestäviä vatsakipuja joiden syitä selviteltiin (vatsasyöpä), ja puoli vuotta kestänyt ihottuma, joka ei lähtenyt pois (ihosyöpä), jne. Minulla on ollut myös sydänoireita ja niistä(kin) olen ollut tutkimuksissa. Milloin mitäkin. 

[/quote]

Minä olen 27v. 

Up

Kyse ei ole niinkään siitä, mitä ajattelette, vaan siitä, että otatte ajatuksenne todesta. Mindfulness auttaa tässä todella tehokkaasti säännöllisesti harjoitettuna.

-entinen alatisairas-

Sama vika täällä. Pelkään lähes kaikkia sairauksia. Vain kiire pitää ajatukset pois itseni tarkkailusta, joten siksi haalinkin itselleni jatkuvan stressin :). Totta puhuen tämä on minulle vakava ongelma, ja hankin vielä tällä stressaamisella itselleni jonkun oikean sairauden...Ahdistavaa on se, että en pysty lepäämään ja rentoutumaan, koska silloin jää liikaa aikaa tarkkailla omaa terveydentilaa (vrt. kesäloma.....).