20-vuotiaan kuuluu olla vanhempiensa elätettävänä.

Ei todellakaan kuulu. Aikuinen ihminen.

:D

Mitenkäs se onnistuu, kun tämän logiikan mukaan ne vanhemmatkin ovat vielä omien vanhempiensa elätettävinä? Jaksavatko mummo ja vaari kaiken?

Miksi?

Etkö sä eilen jo jauhanut tästä?

Ikiksen pitäisi olla jossain laitoksessa.

16-vuotiaskin voi lähteä jo kotoa opiskelemaan muulle paikkakunnalle jos omalta ei löydy mieleistä koulua. Miksi parikymppisenä pitäisi roikkua äidin helmoissa?

Itse en ainakaan aio kasvattaa lapsestani pullamössö ihmistä, joka ei ota vastuuta itsestään.

Älkää nyt nostelko näitä Ikiksen ketjuja. Samasta aiheesta on varmaan jo kymmeniä aloituksia olemassa.

Öh... 20 -vuotiaalla voi helposti olla jo parikin lasta ja avioliitto........

Porvoossa on ollu sadepäivä ku koneella oot.. Vai..;)

tere ikis ☺

suomalaiset työntää varhaimmin lapset pärjäilemään Euroopan mittakaavassa

kylse näino, että muissa maissa pidetään tiukasti huolta omistaan vielä aikuisiässäkin

sen se tää sosialistinen holhousvaltio  on saanut aikaan, että kukaan ei halua ottaa vastuuta toisistaan

vanhemmat lapsistaan taikka vanhuksistaan eikun kaikki vaan jonnekin laitoksiin tai virastojen hoidettavaksi

ei ihme että maassa kasvaa kalikankylmiä naristisia ihmisiä

mistä sitä rakkautta repisi jos ei ole koskaan itse saanut

että nih

totta, siis sossuhan on ainakin tätä mieltä! ei tipu senttiäkään vaan vanhempien tulee maksaa lapsensa koko eläminen myös 18-20 vuotiaana. 20 vuotiaana alkaa saada kokonaista opintotukea. vanhemmilla pienet palkat, mutta ne kuutenkin juuri ja juuri vaikutti kelan tukiin ja sossusta ei apua tipu vaan vanhempien tuli maksaa kotoa muuttaneen 18v vuokra + elämiskulut.

Nyt minä uusavuton-äidinkulta-pullamössösukupolven edustaja aion kertoa omasta tilanteestani. Asuin vanhenpieni luona 21-vuotiaaksi saakka. He ovat hyvätuloisia molemmat, ei siis rikkaita, mutta kohtuu hyvätuloisia eli pysyyivät minua ja sisartani avustamaan. Tästä kauheasta kotona tapahtuvaata paapomisesta huolimatta olen selvinnyt elämästäni. Nyt kuusi vuotta myöhemmin minulla on yliopistotutkinto, työpaikka, mies ja puolivuotias pikkuneiti.

Syy miksi asuin kotona oli, että ensin kävin armeijan ja lomilla oli mukava tulla kotiin, sen jälkeen hain kouluun mutten päässyt. Opiskelin lukukauden avoimessa yliopistossa. Asuin kotona, koska en saanut opintotukea. Tein kyllä osa-aikatöitä, mutta halusin säästää pesämunaa ennen kotoa lähtöä. Kun tämän jälkeen sain opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta muutin tottakai omilleni.

En maksanut vuokraa vanhemmilleni. He kustansivat elämäni lähes kokonaan. Sellaiset "turhuudet" kuten vaatteet ym. ostin toki itse. Olin kyllä omat turhuuteni kustantanut lukioikäisestä asti. Kuitenkin jos oikeasti tarvitsin jotain kalliimpaa esimerkiksi talvitakin, kustantivat vanhempani sen. Muuttaessani pois ostivat vanhempani minulle sängyn ja jotain pieniä kodinkoneita. Liinavaatteet, astiat ym. minulla jo oli sillä olin kerännyt niitä synttäri/joululahjoiksi jo 15 vuotiaaasta saakka. Sain kyllä vielä opiskeluaikanani avustuksia vanhemmiltani esim jos he olivat kylässä käytiin kaupassa ostamassa jääkaappi täyteen jne

Kotona tein välillä ruokaa, siivosin ja pyykkäsin. Minulta ei kuitenkaan vaadittu mitään näistä. Satun rakastamaan ruoanlaittoa ja sehän vanhemmilleni sopi. Siivosin samalla muutakin kun siivosin oman huoneeni ja vastaavasti pyykkäsin muutakin kun pyykkäsin omiani.

Kun tyttöni on siinä aikuisuuden kynnyksellä haluan voida tarjota hänelle saman. Kyllä sitä aikuisuutta, vastuuta ja pennin venyttämistä ehtiii harjoitella. En ymmärrä monien asennetta, että on lasta kohtaan väärin ellei sitä potkaise lapsuuden kodistaan pihalle heti kun 18 tulee mittariin tai ainakin vaadi vuokraa ja kotitöiden tekemistä.

italiaanot ja britit elävät vielä 30-40 vuotiainakin kotonaan :)

mikäs siinä elellä, kun mamma laittaa hyvää spagettia ja fishandshipsiä.

mustakin on väärin, että Suomessa pidetään hyveenä sitä, että lapset hylätään varhain.

ovesta kun ulos astuvat niin tervemenoa. muija alkaa harrastamaan vaan omia menoja eikä lapset sen jälkeen kiinnosta.

musta se on järkyttävää. yhteisyyden puute suomalaisissa perheissä ja joku hampaat irvessä menestymisen pakko - vaikka sekään ei ole enää kenellekään itsestäänselvyys. potkut voi tulla persiiseen kelle vaan koska vaan - niinko nyt noille nokiahepuille. koulutus ei takaa mitään varmuutta nykyään kenellekään.

sääli, että perheet eivät toimi suomessa eivätkä per sei ole ajatuksella mukana halua tukea lapsiaan koko heidän elämänkaarensa ajan. näin varmasti lapsetkin haluavat auttaa omia vanhempiaan, jos auttaminen ehdotonta - ei ehdollista.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 17:08"]

totta, siis sossuhan on ainakin tätä mieltä! ei tipu senttiäkään vaan vanhempien tulee maksaa lapsensa koko eläminen myös 18-20 vuotiaana. 20 vuotiaana alkaa saada kokonaista opintotukea. vanhemmilla pienet palkat, mutta ne kuutenkin juuri ja juuri vaikutti kelan tukiin ja sossusta ei apua tipu vaan vanhempien tuli maksaa kotoa muuttaneen 18v vuokra + elämiskulut.

[/quote]

Ei sossu maksa opiskelijalle kuin kesällä mitään muutenkaan, se opintotuki ja laina pitää riittää elämiseen. Mutta muuten ei tarvi vanhempien elättää, mun tytär sai 18-vuotiaana kesän ajalta sossusta täydet tuet.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 17:11"]

Nyt minä uusavuton-äidinkulta-pullamössösukupolven edustaja aion kertoa omasta tilanteestani. Asuin vanhenpieni luona 21-vuotiaaksi saakka. He ovat hyvätuloisia molemmat, ei siis rikkaita, mutta kohtuu hyvätuloisia eli pysyyivät minua ja sisartani avustamaan. Tästä kauheasta kotona tapahtuvaata paapomisesta huolimatta olen selvinnyt elämästäni. Nyt kuusi vuotta myöhemmin minulla on yliopistotutkinto, työpaikka, mies ja puolivuotias pikkuneiti.

Syy miksi asuin kotona oli, että ensin kävin armeijan ja lomilla oli mukava tulla kotiin, sen jälkeen hain kouluun mutten päässyt. Opiskelin lukukauden avoimessa yliopistossa. Asuin kotona, koska en saanut opintotukea. Tein kyllä osa-aikatöitä, mutta halusin säästää pesämunaa ennen kotoa lähtöä. Kun tämän jälkeen sain opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta muutin tottakai omilleni.

En maksanut vuokraa vanhemmilleni. He kustansivat elämäni lähes kokonaan. Sellaiset "turhuudet" kuten vaatteet ym. ostin toki itse. Olin kyllä omat turhuuteni kustantanut lukioikäisestä asti. Kuitenkin jos oikeasti tarvitsin jotain kalliimpaa esimerkiksi talvitakin, kustantivat vanhempani sen. Muuttaessani pois ostivat vanhempani minulle sängyn ja jotain pieniä kodinkoneita. Liinavaatteet, astiat ym. minulla jo oli sillä olin kerännyt niitä synttäri/joululahjoiksi jo 15 vuotiaaasta saakka. Sain kyllä vielä opiskeluaikanani avustuksia vanhemmiltani esim jos he olivat kylässä käytiin kaupassa ostamassa jääkaappi täyteen jne

Kotona tein välillä ruokaa, siivosin ja pyykkäsin. Minulta ei kuitenkaan vaadittu mitään näistä. Satun rakastamaan ruoanlaittoa ja sehän vanhemmilleni sopi. Siivosin samalla muutakin kun siivosin oman huoneeni ja vastaavasti pyykkäsin muutakin kun pyykkäsin omiani.

Kun tyttöni on siinä aikuisuuden kynnyksellä haluan voida tarjota hänelle saman. Kyllä sitä aikuisuutta, vastuuta ja pennin venyttämistä ehtiii harjoitella. En ymmärrä monien asennetta, että on lasta kohtaan väärin ellei sitä potkaise lapsuuden kodistaan pihalle heti kun 18 tulee mittariin tai ainakin vaadi vuokraa ja kotitöiden tekemistä.

[/quote]Itse en ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka eivät anna aikuisen lapsensa elää aikuisen elämää. 18-20-vuotias on juuri sopivan ikäinen ottamaan vastuun omasta elämästään. Voitko perustella, miksi esim. 19-vuotias on mielestäsi liian nuori asumaan omillaan?

Jo minä ihmettelin, että mitä tämä on kun ei yhtään Ikiksen 20-aloitusta tälle päivälle, ja tämäkin on jo vanha.

Onkohan ukkonen särkenyt Ikiksen koneen kun ei ole näkynyt?

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 17:05"]

tere ikis ☺

[/quote]

kuka on ikis