Kummius.....

Olin ystäväni kanssa paljon tekemisissä raskausaikana( hänen); autoin muutossa edes takaisin, mietimme nimen yhdessä, oli puhetta että menen synnytykseen.

Minulla oli paha alkoholiongelma tuolloin, selvisin siitä. 

En kelvannut, vaikka autoin häntä paljon.

En päässyt kummiksi, se olikin toinen nainen, ystäväni oli hänen kummi (haistakoon p...( tämä oikea kummi katsoi nenänvartta pitkin pojan 1-vuotis synttäreillä) Olin leiponut ristiäisiin.

Hän valittaa yksinhuoltajana minulle milloin mistäkin asiasta, mutta auta armias, jos itse sanon jotain, pistää hän välit poikki

. Sanoin hänelle hänen luonteenpiirteistä, jonka hän otti loukkauksena, vaikka asiat josta sanoin pitivät paikkansa; hänestä tuli ilkeämpi, kun sai lapsen.

Ei kuuntele minua, vaan oma loukkaantuminen on tärkeintä.

Minulla on vähän ystäviä ja hän on parhain.Pitää kuitenkin unohtaa hänet ja etsiä reilumpia kavereita.Eikö?

Ps.olisin toivonut, että ystävänä hän arvostaa apuani ja vastaa ystävyyteeni samoin.