Mitä ruusunpunaisia kuvitelmia sinulla oli lapsiperhe-elämästä ennen esikoisesi syntymää?
Kommentit (12)
tätä " omaa aikaa" silloin kun lapsi on esim. päikkäreillä ja isi hoitaa tietysti sekä mummot ja papat. Todellisuudessa se on ensi kädessä minä joka vauvaa hoitaa(en uskaltas antaa ees kellekkään muulle, kun omalle isälleen). Mummot ja papat, no eipä oo ollukkaan niin paljoo apua, ku ensin puhuivat.
Ja sitä " omaa aikaa" ei oikein ole. Lisäksi yllätyin siitä, miten rankkaa voi pienen lapsen sairastaminen olla.. Ja ikuinen huoli sydämessä " onko kaikki hyvin" .. Mitä jos jotain sattuisi??? Rakkauden määrä ja suuruus on käsittämätön.
Olen kyllä onnellinen ja rakastan lastani(ja miestini vielä:))!
Muutenkin melko sekava sepustus:D! T. 3
Enkä varmasti vois koskaan edes nukkua kunnolla.
Lasketun ajan lähestyessä tein kaiken moisia ihon hoitoja " viimeistä kertaa" .
Todellisuudessa aamu ja iltapesut yms kulmakarvojen värjäykset onnistui entiseen malliin. eikä yöunetkaan pahasti häiriintyneet :)
Kun se nyytti sitten syntyi niin voi että, miten ihana pakkaus!
Parisuhdekin parani siinä sivusssa.
Kaikki olikin paljon ihanempaa ja luonnollisempaa, mitä oltiin ajateltu.
ja uhmakohtauksia " vastaanottaessa" . Eipä ollutkaan riittävästi muumimamman tyyneyttä minussa... rähjääminen kuuluu varmaan naapuriin asti...
Ja tosiaan tuo sama, että olen tyyni ja pitkähermoinen kasvattajana. Heh, mies tuskin koski vauvaan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Vaikka niin itse hehkutti kavereilleen, tuestaan, ei todellisuudessa ollut puhettakaan puhettakaan siitä, että olisi edes antanut minun nukkua aamulla vähän pidempään, kun vauvaheräili x kertaa yössä ja kuljin kotona tutisevana zombiena. Pinna on mennyt yhden jos toisenkin kerran uhmaikäisen kanssa, vajoaa sinne 3v. tasolle ihan kevyesti...
Lisäksi ajattelin, että teemme perheenä kaikkia kivoja matkoja ja retkiä ja olemme paljon yhdessä. Ja, pah. Neljän vuoden aikana on yksi lomamatka tehty, muuten minä ja muksut reissataan, mutta mies ei ikinä ehdi mukaan. Se siitä ihanasta yhteisestä elämästä...
en tajunnut, että heitä ei kiinnostaisi tipan tippaa.
tajuttoman VÄSYNYT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Enkä pitäisi lapsellani mitään tyhmiä kypärä myssyjä ja vaan tosi kivoja monivärisiä kumppareita jne.
Joo, käytäntö ja lompakko sanelivat muuta....
Ilman lapsia elo oli todella väritöntä ja mitäänsanomatonta, vapaa-aikaakaan ei osannut arvostaa kun sitä oli liikaa.
enkä enää tahdo tehdä mitään muuta kuin hoivata täydellistä pientä lastani.
Kuvittelin, että kohdatessani ensi kertaa vauvani kokisin jotain järisyttävää, eikä mikään olisi enää ennallaan.
Ajattelin, että suhteemme miheni kanssa vain syvenisi ja nauttisimme ihanasti perhe-elämästämme vailla huolia ja murheita :D