ikäero suhteessa?

Itselleni olisi, mutta en usko että on suuri ongelma jos ikäero häiritse parin osapuolia.

Itse olen 35 ja mieheni 48. Toimii vielakin 14 vuoden jalkeen. 

Minä olen 45 ja mieheni 43, eli samanikäisiä olemme. Ollaan oltu yhdessä 16 v. ja kivaa on. 

Jokainen suhde on niin omansalainen, ettei ikäerosta voi oikeasti sanoa mitään yleispätevää. Meillä on kaksi kaveripariskuntaa, joissa mies on jo eläkkeellä, 20-30 v. nuorempi vaimo vielä aktiivisesti työelämässä. Toisen pariskunnan mies on alkanut saada terveysvaivoja, on mustasukkainen, kärttyisä ja vaimo enenevässä määrin seuraneiti/ "sairaanhoitaja". Vaikka miehen tunteet ymmärtää, ne ärsyttävät ja niitä on vaikea hyväksyä. 

Toinen pariskunta taas on hyvin tasavahva (vaikka miehellä toki iän tuomia vaivoja) ja tasavertainen, heillä tuntuu olevan kivaa yhdessä. 

Itse 19, mieheni 22. Mielestäni n. 7 vuotta saa olla ikäeroa ei tämän enempää.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 05:28"]

Itse 19, mieheni 22. Mielestäni n. 7 vuotta saa olla ikäeroa ei tämän enempää.

[/quote]No 19v on toistaiseksi ainakin teini.....kun kasvat niin mielikin muuttuu.

Minkas sille tekee, kun komea ja karismaattinen vanhempi mies vie jalat alta. Tapasimme 15vuotta sittten eika se rakkaus ole muuta kuin vahvistunut. Ikaeroa 13 vuotta. Toisille sopii ja toisille sitten varmaan ei. Itse en voi valittaa. 

Itse katselen nuorempia kolleja

En pidä itseäni teininä, minulla vuoden ikäinen poika. Ja muutenkin olen kokenut elämässä paljon enemmän kuin muut ikäiseni. Mutta kiitos mielipiteestäsi ja minä ilmaisin myös mielipiteeni asiasta, enkä usko että näkemykseni muuttuu. Jokainen tyylillään t num.5

Meillä ikäeroa 17 vuotta enkä kadu yhtään valintaani! tapasimme kun minulla oli pahimmat nuoruuskokeilut kokeiltu joten ikä-erosta huolimatta olemme olleet aika samanlaisissa elämänvaiheissa. Tällä hetkellä elämme rauhallista ja ihanaa perhe-elämää ja nautimme toistemme seurasta :)

Tiedän tosin , että jos molemmat vain saamme olla terveitä on miehelläni edessä aikaisempi eläkkeelle jääminen ja varmasti jaksaminen uupuu ennen minua ;) mutta elämä on...

Meillä ei ole ikäeroa kuin 4 vuotta. Mutta en tiedä miksipä en avomieheni kanssa olisi vaikka olisi hieman vanhempikin. Itse nyt 27 ja mies 31. Yhdessä oltu jo kohta 8vuotta :D

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 07:19"]Meillä ei ole ikäeroa kuin 4 vuotta. Mutta en tiedä miksipä en avomieheni kanssa olisi vaikka olisi hieman vanhempikin. Itse nyt 27 ja mies 31. Yhdessä oltu jo kohta 8vuotta :D

[/quote]

Aikas hyvin :) Me ollaan mieheni kanssa samanikäisiä kuin te :)

Täällä tosin vietettiin 10v päivää keväällä :)

Meillä on vain kolme kk ikäeroa:) Ja toimii oikein hyvin:)

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 05:56"]En pidä itseäni teininä, minulla vuoden ikäinen poika. Ja muutenkin olen kokenut elämässä paljon enemmän kuin muut ikäiseni. Mutta kiitos mielipiteestäsi ja minä ilmaisin myös mielipiteeni asiasta, enkä usko että näkemykseni muuttuu. Jokainen tyylillään t num.5

[/quote]

http://simple.m.wikipedia.org/wiki/Teenager

Meillä on ikäeroa 8 vuotta, minä 38 ja mies 30. Koska miesten keskimääräinen elinikä on 7v vähemmän kuin naisten, parempi näin päin:) Ei ikäero tunnu oikein missään, kummallakin enemmän elämänkokemusta joltain osa-alueelta. Minä olen luonteeltani se lapsenmielisempi kun taas mies aikuisempi joten aika tasan menee. Mies on miehekäs mies kun taas minä tyttömäinen nainen mikä tasoittaa ikäeroa hyvin.

Meillä ikäeroa 10 vuotta. Tuntuu järkyttävän ympäristöä enemmän kun meitä ;D eipä se arjessa mitenkään tunnu.. 

Me ei edes ajateltu ikäeroa kun mentiin 10v sitten yhteen. Minä olin silloin 29v, mies 41v.

15 vuotta ja olen onnellinen tässä ja nyt, ollut jo monta vuotta saman ihmisen kanssa. Saattaa olla että hän kuolee aiemmin ja saattaa olla että terveys pettää ja saattaa olla että minusta tulee omaishoitaja. Mutta, saattaa mennä toisinkin. Saattaa olla että jään itse auton alle huomenna ja halvaannun. Saattaa olla että sairastun sukurasitteena olevaan sairauteen noin viisikymppisenä ja sitten meitä on höperö ja vanhus samassa talossa. Niin. Elämää ei voi tietää, mutta hetkessä eläminen ja taito olla onnellinen tässä ja nyt ja näillä mitä on annettu, on se olennainen juttu.

Meillä ikäeroa 17 vuotta, minä nyt 33 ja mies 50. Yhdessä olemme olleet 14 vuotta, josta naimisissa 12. Olin siis 19 vuotias kun tapasin mieheni. Alkuun ikäero ei tuntunut missään. Nyt, kun kasvatamme lapsiamme (10 ja 12 vuotiaat), huomaa kuinka mieheni kanssa olemme aivan eri sukupolvea. Mieheni on kasvatuksessaan kovin vanhanaikainen tyyliin lapsen ei tule näkyä eikä kuulua itse taas ajattelen, että lapsi on täysivaltainen perheenjäsen ikäänsä sopivalla tavalla. Sukupolvien ero näkyy jonkin verran myös parisuhteessa. Mies on aina hoitanut lapset ja kodin kanssani tasavertaisesti, mutta riitatilanteessa käy hyvin ilmi, kuinka mies toivoisi minun olevan enemmän perinteinen nainen: ei hänen isänsäkään koskaan koskenut tiskiharjaan tai kyllä hänen äitinsä aina ehti laittaa ruoan vaikka kävi myös palkkatyössä. Pahimmat karikot kuitenkin ovat juuri lastenkasvatuksessa, ei niinkään rakkaudessa.

Meillä ikäeroa 12 vuotta, mies nuorempi. Naimisissa ollaan oltu 14 vuotta, enkä parempaa parisuhdetta vois kuvitella.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 05:56"]En pidä itseäni teininä, minulla vuoden ikäinen poika. Ja muutenkin olen kokenut elämässä paljon enemmän kuin muut ikäiseni. Mutta kiitos mielipiteestäsi ja minä ilmaisin myös mielipiteeni asiasta, enkä usko että näkemykseni muuttuu. Jokainen tyylillään t num.5

[/quote]

Jahas, olet tuossa elämänkokemus -vaiheessa. Teini olet siitä huolimatta mitä olet kokenut.