Lue keskustelun säännöt.
On vain helpompaa olla naimisissa kuin erota
22.07.2014 |
En rakasta miestäni enkä usko että hän minua. Olemme olleet 19 vuotta yhdessä, meillä on yhteinen talo, kaksi lasta ja koira. Olemme tutustuneet vuosien saatossa kunnolla toisiemme sukulaisiin ja tulleet hyvin toimeen puolin ja toisin. Minä olen muutamia vuosia nuorempi ja olen 40-vuotias. Luulen etten koskaan ole rakastanut ketään todella. Nuorena luulin että riittää kun toinen on hyvännäköinen ja mukava. No, onhan se riittänyt tänne asti. Pian esikoisemme täyttää 18 vuotta (marraskuussa siis) ja kuopus on 15v. Esikoinen on jo muuttanut toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja kuopuskin on kovaa vauhtia itsenäistymässä, tosin hän on jäämässä lukioon tänne.
Mutta en usko että löytäisin parempaa eronneenakaan. Säännöllisesti muut miehet kehuu, pyytää ulos ja lähestyy minua mutta en tunne heitä kohtaan mitään mielenkiintoa, enkä ole ikinä pettänyt miestäni. Saan mieheltäni säännöllisesti hyvää seksiä ja se riittää minulle hyvin. Mieheni ei inhota minua, hän näyttää edelleen ihan hyvältä silmissäni. Eron kynnyksellä joutuisi myös miettimään tämän talon kohtaloa, ja koiran. Olisi inhottavaa jakaa tavaroita ja luultavasti riitaa tulisi. En usko että kumpikaan meistä haluaa sitä. Ollaan nyt ihan sovussa mutta suurin osa ajasta kuljetaan omia polkujamme. Meillä on omat urat, omat ystävät ja oma elämä. Joskus kuitenkin pysähdymme samaan aamiaispöytään tai illalla istumaan terassille mutta se on samaa kuin kenen tahansa hyvän kaverin kanss. Keskustelemme kyllä, harvoin toki.
Kommentit (6)
Kuulostaa ihan normaalilta. Harvemmin sitäpaitsi sellaiset palavat rakkaudet kestää sitä todellista arkea. Ne suhteet, missä se yhdessä oleminen perustuu enemmän ystävyyteen/kumppanuuteen on niitä mitkä kestää kuolinvuoteelle asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tuo minusta nyt ihan normaalia ole. Tai ainakin toivoisin, että ihmiset lähisivät perhettä perustamaan vähän parempien syiden takia, kuin että toinen on hyvännäköinen ja mukava. Mutta ehkäpä se selittää korkeat erotilastot, jos sitä pidetään ihan normaalina.
Mutta mikäs siinä, jos kerran olette molemmat ihan tyytyväisiä. Eihän silloin mitään syytä olekaan erota, jos on tyytyväinen nykytilanteeseen eikä nää, että ero toisi mukanaan mitään parempaakaan. On täysin eri tilanne silloin, jos jompikumpi olisi suhteessa ahdistunut ja turhautunut ja tosiaan haluaisi muutosta elämäänsä. Silloin ero on oikea ratkaisu, jos parisuhdetta ei saa toimimaan paremmin yrityksistä huolimatta.
Olen miettinyt kans sitä, että johtuuko suuri erojen määrä juurikin tästä? Mennään naimisiin vaan jonkun mukavan ja hyvännäköisen tyypin kanssa. Tosi paljon tännekin palstalle kirjoittelee ihmiset, jotka ovat suhteessa, mutta se "jokin" puuttuu. Siis että paperilla toinen on täydellinen, mutta ei ole tarpeeksi tunteita, ja kyselevät mitä pitäisi tehdä... Okei toiset tuntee syvemmin kun toiset, joten jos et ole tuntevaa tyyppiä ollenkaan, niin turha kai mitään ilotulituksia on odottaa. En tiedä, itse tunnen syvästi omaa miestäni kohtaa, hän on edelleen vuosien yhdessäolon jälkeen maailman komein, joten vaikea kuvitella tuollaista tilannetta.
Mitä muuta pitäisi olla? Tulette hyvin toimeen keskenään ja seksi kulkee. Se on jo paljon enemmän kuin monella muulla.
Kuulostaa tutulta. Mulla lapset vielä alakoululaisia ja itsekin himpun alle 40. Eikä meillä kyllä ole taloakaan, rivaripätkä vain, mutta näillä palkoilla ja tällä alueella jouduttais kerrostaloelämään varmaan kumpanenkin jos erottais. Sitä en halua, enkä jakaa koiraa ja lapsia. Kuulostaa niin monimutkaiselle ihmisten erojärjestelyt, mä siis vaan keskityn olennaiseen ja ettei ole suurempia ongelmia. Ei mulla mitään rakkautta muistuttavia tunteita juurikaan ole, oli kyllä joskus mutta jonnekin ne hukkui. Aika lailla heti kun tein itselleni selväksi etten enää lisäänny nousi myös tunne että en tarvitse miestä enää, mihinkään. Siihen se "rakkauskin" sitten kuoli ja aloin oivaltaa mihin luontoäidin höpsötyksiin minutkin oli huijattu.
Mikäs siinä jos olette molemmat tyytyväisiä. Minulle ei olisi nuorenakaan riittänyt pelkästään että puoliso on hyvännäköinen ja mukava.