Mies valitti rahankäytöstäni ostosreissulla.

Ottaa päähän. Minulla ja miehelläni on aina ollut omat tilit ja omat rahat. Olen maksanut aina tarkkaan oman osani asuntolainasta, ruuista, oman autoni ja puolet ihan kaikesta yhteisestä. Silloinkin, kun olin köyhä ja työssäkäyvä opiskelija ja myöhemmin kyn olin äitiyslomalla. Maksan lapsemme vakuutuksen ja vaatteet. Tulemme hyvin toimeen ja rahaa on säästössä viisinumeroinen summa molemmilla. Tykkäämme käydä käydä ostoksilla ja viime reissulla (ulkomailla) mieheni vttuili minulle, että ostan liikaa vaatteita ja vanhojakaan en ole hänen mielestään käyttänyt. Suutuin ja sanoin että saan tehdä omilla rahoillani mitä tykkään pakollisten kulujen hoituessa ja kun rahaa jää säästöönkin. Samoin hän. Mitä hittoa tämä hänelle kuuluu? Ostan yleensä laatua alennusmyynneistä ja laitan lopulta kiertoon kirppiksen tai Hopen kautta.

Ärsyynnyin tästä tosi paljon ja mieleen tuli muutama muukin kerta, kun olen kokenut samaa huomauttelua. Itse ostaa paljon teknisiä laitteita, jotka lopulta pyörivät laatikon pohjalla kun niiden arvo tippuu vuodessa parissa nollaan. En huomauta hänelle niistä - pitäisiköhän aloittaa?

Ärsyttää lähinnä siksi, että hän kehtaa puuttua asiaan, joka ei häntä koske tai ole meidän perheeltä pois. En ole tuhluri, enkä ole ikinä elänyt minua paremmin tienaavan mieheni siivellä yli 10v yhdessäolon aikana. Ja maksan tosiaan myös lapsestamme tulevat jutut enimmäkseen yksin, vain päivähoitomaksut menee puoliksi.

Tämä oli lähinnä purkaus kun harmittaa. Onko muilla ollut vastaavaa?