Jos sinulla ei olisi lapsia, niin mitä konkrettisesti tekisit?

Matkustaisin. Harrastaisin jotain liikuntaa. Kävisin töissä.viettäisin iltoja kavereiden kanssa

Makaisin sohvalla.

Tekisin varmasti sitä mitä ennen lapsiakin, matkustelisin talvet, kesällä suomessa.  Extempore tekemiset ovat myös jääneet huomattavasti vähemmälle:)

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 23:59"]

Matkustaisin. Harrastaisin jotain liikuntaa. Kävisin töissä.viettäisin iltoja kavereiden kanssa

[/quote]

Ja lapsetko estävät? Mä teen kaikkea edellämainittua, vaikka on kolme lasta.

Olisin eronnut lasten isästä ainakin 10v aikaisemmin kuin nyt, olisin opiskellut pidemmälle sillä en olisi "joutunut" muuttamaan miehen työn perässä.

Nukkuisin. Nukkuisin. Nukkuisin. Makaisin sohvalla.

Olisin eronnut vaimosta ajat sitten ja pitäisin hauskaa harrastuksissa ja kaverien kanssa. Siis paljon enemmän kuin mihin nyt on mahdollisuuksia.

Olisin masentunut kuten nytkin, mutta olisin antanut periksi jo aikoja sitten, en nousisi sängystä koska ei olisi mikään pakko. Lapset eivät ole koskaan estäneet millään lailla toteuttamasta unelmia, mulla kun ei niin kaksisia unelmia ole ollut, halusin oman yrityksen, sen tein, ja sain turpiini. Nyt unelmoin lottovoitosta ja laihtumisesta, ja onnellisesta perhe-elämästä ja parisuhteesta mieheni kanssa, mitään noista ei lapset estä, vanhin on jo omillaan.

Meillä opiskellaan, luetaan ja kirjoitetaan, pelataan lautapelejä, tavataan ystäviä, käydään elokuvissa ja teatterissa, syödään ja juodaan ulkona, liikutaan, tehdään vapaaehtoistyötä ja käydään ottamassa valokuvia. Ihan tavallisia juttuja, mutta näin lapsettomana niitä saa tehdä enemmän ja juuri sellaiseen tahtiin kuin itse haluaa. Kukaan ei ole vaatimassa mitään. Vaikka lapset suoranaisesti estävät hyvin harvoja asioita, ne kuitenkin hankaloittavat monia niin, ettei niitä käytännössä tulisi tehtyä. Ei minulla olisi esimerkiksi mitään mahdollisuutta tehdä vapaaehtoistyötä 20 tuntia viikossa vielä oman päivätyöni päälle, jos minulla olisi lapsia.

Asuisin ulkomailla, maalaisin ja valokuvaisin. Rakastelisimme joka päivä - keskellä päivää eikä aina iltamyöhällä tai silloin kun lapset on kavereillaan. Reissaisimme enemmän.

kaikkea mainitsemaanne voi tehdä, vaikka lapsia onkin. esim. urheilla, asua ulkomailla, matkustella, yms. eipä ole kummoisia unelmia. :)

Harrastaisin paljon vaarallisempia harrastuksia. Nyt kun oma oleminen merkitsee paljon usealle pienelle sydämelle kaikki rambomaiset riskinottolajit ovat jääneet.

Sama pätee mieheen. Onneksi. Ai niin.. Moottoripyörä ja sukellus...

en ajattele että lapset rajoittaisivat. Olen onnellinen mahdollisuudesta olla äiti sitä ei kaikille suoda.

Tietenkin olen joutunut tinkimään itseeni tuhlaamisesta mutta pärjään ihan hyvin ilman. Kalliita parfyymejä, kynsiä,ripsiä, merkkijakkuja, merkkilaukkuja ja kaukomatkoja.

Arkea täytyy maustaa mielikuvituksella ja tehdä omasta elömästään niin ihanaa kun on suotu. Lapset kasvavat, tilanteet muuttuvat ja taas voi opiskella sekä matkustaa.

Mahdollisuuksia on aina vain oma mieli rajoittaa jos sen antaa.

Miksi muuten olet "paha" jos viet lapsesi asumaan pois Suomesta. Eikö tätä karsasteta, olen sellaisen vaikutelman saanut.

En myöskään pidä vaikeana alakoulun opiskelua kotikoulumaisesti. Miksei voisi asua ulkomailla?

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 16:09"]

Mahdollisuuksia on aina vain oma mieli rajoittaa jos sen antaa.

[/quote]

Niin, mieli voi tosiaan rajoittaa. Ja niin voivat myös rahattomuus, vaativa työ tai se, että on lapsia.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 23:57"]

Tarkoitan lähinnä mitä unelmia toteuttaisit? Miten kuluttaisit aikaasi? Ei kai mitään teatraalista "tekisin itsemurhan" tai "itkisin kaiket päivät vuolaasti"?

[/quote]

Rehellisesti: Mä jumittaisin varmasti vielä paljon pahemmin. Käyttäisin jatkuvasti aikaa turhien kännykkäpelien pelaamiseen tai vaan jämähtäisin tuolille tuijottamaan.

Olisin saamaton ja vähän ahdistunut. Toki tjonkin verran enemmän myös harrastaisin, lukisin ja tekisin töitä.

Mulla on ADHD, ja nuo yllä mainitut asiat oli mun elämää ennen lapsia. Ihanaa kun lapset on pakottaneet toimimaan, ei ole mahdollisuuksia samanlaisiin jumituksiin kuin aiemmin.

Lapseton ohiksena kommentoi, että en tee konkreettisesti mitään sen enempää kuin lapsellinenkaan. Olen varsin passiivinen introvertti jonka on vaikea sopeutua pieniinkään muutoksiin. En pidä edes matkustelusta.

Muutaman asian keksin, mitä nyt voin tehdä, mutta lapsellisena vaatisi ainakin suunnittelua. Voin olla kokonaisia viikonloppuja tekemättä juuri mitään. Saan olla aina yksin kun haluan. Saan olla omassa kodissa yksin.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 16:35"]

Lapseton ohiksena kommentoi, että en tee konkreettisesti mitään sen enempää kuin lapsellinenkaan. 

[/quote]

Et ole esimerkiksi enemmän kotona omassa rauhassasi, kenenkään häiritsemättä? Aika yllättävää.

En ymmärtänyt ennen lapsia (kaksoset, joista toinen erityistä hoitoa tarvitseva), kuinka olisi pitänyt nauttia elämästä ja toteuttaa enemmän unelmiaan. Kärsimme pitkään lapsettomuudesta ja jälkeenpäin ajatellen, olisin niin voinut käyttää eritavalla omaksi hyödykseni ne vuodet. Silloin minulle oli extratärkeää, että koti oli aina tiptopsiisti, saatoin vaikka jäädä pesemään ikkunoita, jos olin niin suunnitellut, vaikka joku kaveri olisi ex tempore pyytänyt jonnekin kivaan paikkaan. Ihan kuin niitä ikkunoita ei olisi voinut puunata seuraavana päivänä.

Jos nyt saisin sen ajan takaisin, kouluttautuisin hieman lisää ja etsisin päättäväisesti paremman työpaikan, raaskisin laittaa enemmän rahaa itseeni, vaatteisiin, hiuksiin jne. Kävisin enemmän teatterissa ja leffassa, tarjoutuisin enemmän hoitamaan kummilapsia, tekisin jossain määrin vapaaehtoistyötä ja järjestäisin ystäville illanviettoja enemmän.

Kun olimme lapseton pari niin kaukomatkailimme ja kävimme vloppu reissuilla Euroopassa. Nyt ex tempore lähdöt kolmen lapsen kanssa ei suju niin helposti. Tietyt harrastukset ovat jääneet lasten myötä,mutta aikansa kutakin. Harrastamme ja matkailemme Sitte taas enemmän kun lapset ovat omillaan.

Asuisin ulkomailla. Olen jäänyt Suomeen vain ja ainoastaan siitä syystä, että rakastuin juuri ennen aiottua ulkomaille muuttoa, jäin Suomeen ja perustin perheen tänne.

Ilman lapsia minulla olisi korkeampi koulutus kuin nyt. 

Se, olisinko onnellinen, on täysin eri asia. Tuskin olisin.