Lue keskustelun säännöt.
Uskallanko kosia miestäni?
14.07.2014 |
Olemme olleet kohta 5 ja puoli vuotta yhdessä. Avopuolisoni on maailman ihanin ihminen ja haluaisin tosi kovasti ottaa askeleen eteenpäin hänen kanssaan. Siinä on vaan yksi iso MUTTA. Mieheni on ollut jo kerran naimisissa. Avioliittoa kesti alle vuoden kun mieheni ex-nainen otti ja jätti kuin ei olisi ikinä rakastanutkaan puolisoani. Ero oli hirveä miehelleni. Ollaan keskusteltu paljon naimisiin menosta ja ollaan käyty katselemassa sormuksiakin, mutta mieheni on viimeaikoina ruvennut sanomaan ettei tiedä halua vielä naimisiin. Hänellä on muutenkin elämänilo kadonnut työn takia ja hän on aika pohjalla muutenkin tällä hetkellä.. Minä olisin jo valmis jatkamaan eteenpäin, mutta en tiedä puolisostani.. Välillä me riidelläänkin kun minä haluaisin naimisiin ja perustaa perheen, mutta mieheni ei tiedä mitä hän haluaa. Olen ajatellut kosia miestäni, sillä rakastan häntä enemmän kun mitään muuta koko maailmassa, mutta en tiedä onko se hyvä idea... Kommentteja pliis!
Kommentit (5)
Älä kosi..toinen on sanonut ettei ole valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai uskallat kosia, jos rakastatte toisianne ja olette yhdessä tositarkoituksella. Kosintasi voisi piristää miestäsikin.
Mitä teet jos kosit ja hän vastaa kieltävästi? Onko silloin ero edessä?
Olisi ehkä kannattanut olla muuttamatta yhteen, jos toiveena on päästä naimisiin.
Puolisonikin on halunnut naimisiin, eihän me muuten oltais sormuksia katteltu. Nyt se on vaan niin allapäin oman työnsä takia että se ei tiedä mitä se haluaa elämältä. (Nyt ollaan kyllä jo menossa parempaan suuntaan.. :) ) enkä usko että meillä ero sen takia tulisi vaikka häntä kosisinkin. Halutaan olla ja elää yhdessä elämää eteenpäin. Minun mielestäni nyt olisi oikea aika sille, että mentäisiin naimisiin ja perustettaisiin perhe, eli aika ottaa seuraava askel eteenpäin.
Järjestin kerran hänelle yllätyssynttäritkin vaikka hän on aina sanonut ettei hän ikinä halua mitään yllätyssynttäreitä, sillä hän ei pidä yllätyksistä (johtuu hänen järjestelmällisyydestään), mutta kuinkas kävikään, hän oli monta viikkoa yhtä hymyä ja jaksoi päivittäin muistutella että olipa ihana asia että järjestin hänelle yllätysjuhlat. Siihen aikaan hänellä oli myös hyvin vaikea töiden ja muiden hlökohtaisten asioiden takia.
Olen siis ajatellut että ehkä tämä voisi olla toinen mukava yllätys mikä piristäisi häntä :)
Mielipiteitä kiitos...