Onko teille käynyt niin, että uusi tosi mukavalta vaikuttanut tuttava

Joo on, toiset osaa antaa itsestään mainoskuvan, sellaisen jolla saadaan työpaikkoja ja paljon kavereita. Ja sitten jossain vaiheessa se rooli pettää ja ennemmin tai myöhemmin näkee oikean karvan, siksi arvostan paljon avoimia ja aitoja ihmisiä, jotka uskaltaa olla oma itsensä aina ja kaikille :-)

On käynyt. Tutustuin mukavaan ihmiseen, jonka kanssa vietimme alusta asti aikaa paljon. Yhtäkkiä huomasin, että tämä ihminen pommitti minua viisi kertaa viikossa vaatien tapaamista ja jos minulla oli muuta menoa,esim koulua tai työtä, niin hän suuttui.

Kyllä. Osottautuikin ilkeäksi juoruilijaksi. Taitaapa olla valehtelijakin.

Ei. Huomaan nopeasti ihmisestä millainen hän on oikeasti. Kuulostaa epäuskottavalta mutta näin se vaan on mennyt. Samaa ovat sanoneet lopulta muut tutut kun noin puoli vuotta minun jälkeeni tajuavat itsekin millainen henkilö oikeasti. En ole erehtynyt kertaakaan. Pienet eleet kertovat paljon, esimerkiksi jos sydämellistä ja ihanalta vaikuttava henkilö edes kerran puhuu tarkoituksella toisen päälle, ei tällainen henkilö vaan voi olla niin hieno ja kohtelias mitä yrittää esittää.

Onhan tässä toki huonoa se, että koska teen nopeasti päätelmäni enkä välttämättä sen jälkeen suhtaudu niin varauksetta tähän henkilöön niin se jarruttaa välien muodostumista. Mutta mitäpä sen väliä, valitsen tuttavani huolella eikä minun tarvitse esim työpaikalla kaveerata henkilön kanssa josta en pidä.

Narsistinen ihminen toimii juuri noin, olen sen kokenut, eikä olla enää puheväleissä.

Mä oon tuommonen.

Ensin saatan olla tosi mukava, kovaakin huumoria sietävä ja sitten yhtäkkiä menee kuppi nurin. Tämä johtuu siitä, että olen todella herkkä ja ihmiset yleensä ottavat minut silmätikuksi ja sitä en sitten kestäkään.

Toinen vaihtoehto on se, että ensin minusta saa kylmän ja ylimielisen kuvan, huumorintajuton ja kaikille vihainen. Sitten olenkin tosi mukava ja kiltti.

Kaikki tämä johtuu introverttiudestani ja siitä, etten vain osaa olla ihmisten kanssa. Sekä tällä hetkellä masennuksesta. Enkä kehtaa kertoa ihmisille, että minulla on tuollainen "heikkous" (rankka työ, jossa lytättäisiin noin -pakko esittää).

Harvoin.

Tämä siksi, että minulla on jokin jännä ominaisuus. Joistakin ihmisistä, olivat päällepäin kuinka kivoja ja suosittuja tahansa, tulee vain tunne ettei kaikki ole "oikein". Noin 9 kertaa kymmenestä tämä tuntemus on pitänyt paikkansa.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 18:26"]Ei. Huomaan nopeasti ihmisestä millainen hän on oikeasti. Kuulostaa epäuskottavalta mutta näin se vaan on mennyt. Samaa ovat sanoneet lopulta muut tutut kun noin puoli vuotta minun jälkeeni tajuavat itsekin millainen henkilö oikeasti. En ole erehtynyt kertaakaan. Pienet eleet kertovat paljon, esimerkiksi jos sydämellistä ja ihanalta vaikuttava henkilö edes kerran puhuu tarkoituksella toisen päälle, ei tällainen henkilö vaan voi olla niin hieno ja kohtelias mitä yrittää esittää.

Onhan tässä toki huonoa se, että koska teen nopeasti päätelmäni enkä välttämättä sen jälkeen suhtaudu niin varauksetta tähän henkilöön niin se jarruttaa välien muodostumista. Mutta mitäpä sen väliä, valitsen tuttavani huolella eikä minun tarvitse esim työpaikalla kaveerata henkilön kanssa josta en pidä.

[/quote]

Aika mielenkiintoinen tapa arvioida ihmisen hyväsydämisyyttä. Överikohteliaisuus ei ole mielestäni sama asia kuin hyväsydämisyys. Itse en voisi ikinä pettää, valehdella tai tahallaan satuttaa ketään ja olen aina valmis auttamaan, antelias sekä empaattinen. Enkä puhu toisten salaisuuksia ikinä eteenpäin. Kaikinpuolin luotettava.

Silti joskus vahingossa, jostain innostuneena varmasti höpöttänyt jonkun "päälle" tai joskus ajatuksissa kaatunut kahvit ensin itselleni, unohtanut avata oven toiselle, jne... Enkä harrasta kohteliaisuuden tai velvollisuudentunnosta mitään bileitä tai muita, joskus sanon että väsyttää niin että en jaksa nyt tulla.

Mä en siis sun mittapuulla ole hyväsydäminen ihminen. Mitäs sitten se joka ei koskaan puhu päälle, mutta selän takana sitäkin inhottavammin?

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 18:26"]Kyllä. Osottautuikin ilkeäksi juoruilijaksi. Taitaapa olla valehtelijakin.

[/quote]

Samma här! :/

Joo...esittelin illanistujaisissa akalle mun uuden miehen nii istu sylissä koko illan ja pussaili poskelle vikitteli ja vei koko ajan "tupakalle" tässä vaiheessa en ajatellut juuri mitään pidin itseäni turhan mustiksena...sitte mies tuli mun luo ja kerto mitä tää akka tupakilla puhui ja lässytti hakkaavista miehistä ja siitä miten halusi samanlaisen uroksen kuinm miesystäväni sitten yritti suudella. Sen jälkeen ei olla oltu tekemisissä.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 18:44"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 18:26"]Ei. Huomaan nopeasti ihmisestä millainen hän on oikeasti. Kuulostaa epäuskottavalta mutta näin se vaan on mennyt. Samaa ovat sanoneet lopulta muut tutut kun noin puoli vuotta minun jälkeeni tajuavat itsekin millainen henkilö oikeasti. En ole erehtynyt kertaakaan. Pienet eleet kertovat paljon, esimerkiksi jos sydämellistä ja ihanalta vaikuttava henkilö edes kerran puhuu tarkoituksella toisen päälle, ei tällainen henkilö vaan voi olla niin hieno ja kohtelias mitä yrittää esittää.

Onhan tässä toki huonoa se, että koska teen nopeasti päätelmäni enkä välttämättä sen jälkeen suhtaudu niin varauksetta tähän henkilöön niin se jarruttaa välien muodostumista. Mutta mitäpä sen väliä, valitsen tuttavani huolella eikä minun tarvitse esim työpaikalla kaveerata henkilön kanssa josta en pidä.

[/quote]

Aika mielenkiintoinen tapa arvioida ihmisen hyväsydämisyyttä. Överikohteliaisuus ei ole mielestäni sama asia kuin hyväsydämisyys. Itse en voisi ikinä pettää, valehdella tai tahallaan satuttaa ketään ja olen aina valmis auttamaan, antelias sekä empaattinen. Enkä puhu toisten salaisuuksia ikinä eteenpäin. Kaikinpuolin luotettava.

Silti joskus vahingossa, jostain innostuneena varmasti höpöttänyt jonkun "päälle" tai joskus ajatuksissa kaatunut kahvit ensin itselleni, unohtanut avata oven toiselle, jne... Enkä harrasta kohteliaisuuden tai velvollisuudentunnosta mitään bileitä tai muita, joskus sanon että väsyttää niin että en jaksa nyt tulla.

Mä en siis sun mittapuulla ole hyväsydäminen ihminen. Mitäs sitten se joka ei koskaan puhu päälle, mutta selän takana sitäkin inhottavammin?

[/quote]

En ole tuo jota lainasit, mutta siinähän sanottiinkin, että jos puhuu _tarkoituksella_ toisen päälle. 

Itse olen myös herkkä lukemaan ihmisten käyttäytymistä. Erityisesti huomaan, jos ihminen kohtelee toisia eriarvoisesti. Yleensä tällöin henkilö pyrkii mielistelemään hierarkiassa korkeammalla olevia ja näin nostamaan omaa asemaansa, muut jätetään huomiotta, tai kohtelu on tylympää.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 18:33"]

Harvoin.

Tämä siksi, että minulla on jokin jännä ominaisuus. Joistakin ihmisistä, olivat päällepäin kuinka kivoja ja suosittuja tahansa, tulee vain tunne ettei kaikki ole "oikein". Noin 9 kertaa kymmenestä tämä tuntemus on pitänyt paikkansa.

[/quote]

Sama! Välillä ihmettelen mikä on se juttu, mikä näissä ihmisissä tökkii mutta jokin niissä vaan hämää. Olisi kiva tietää onko siinä joku eleet/puheet ristiin -tyyppinen juttu, minkä havainnoi alitajuisesti vai mikä lienee syynä.

Toiset yrittää uida suosioon vain sen tähden että saisi lisää juoruttavaa kahvipöydissä.

Kyllä, tuossa vuosi sitten tutustuin uuteen ihmiseen ja luulin saaneeni oikeasti uuden ystävän. Paskan marjat, siihen ihmiseen luottaminen oli yksi suurimpia virhearvioita elämässäni!! Paljastui oikea luonne, mutta eroon en tästä ihmisestä ikävä kyllä ole päässyt.