Lue keskustelun säännöt.
kokemuksia: synnytyksen jälkeinen masennus(ko?)
21.07.2014 |
Noniin... epäilen tuota itselläni... kaipaisin kokemuksia ja ehkä vertaistukeakin.
Vauva 2kk. Herkkyyttä oli alussa. Itku nousi pintaan. Meni ohi. Kyseessä toinen lapsi. Alku oli vähän takkuinen mutta nyt suht helppo vauva. Kaiken siis pitäisi olla hyvin. Olenkin äärettömän onnellinen ja rakastan lapsiani ylikaiken... mutta nyt olen alkanut kehittelee päässäni pelkotiloja. Kuoleman pelkoa niin minuun kuin läheisiini kohdistuvaan. Nämä pelot käynnistää ahdistuksen. Äitini on sairas eikä voi hyvin ja se varmaan vaikuttaa myös mieleeni. Olen myös todella hajamielinen!! Ulkoapäin kukaan ei varmasti osaa epäillä mitään. Olen hymyilevä ja hakeudun ihmisten seuraan. Hakeudun siksi kun en halua olla yksin. Silloin iskee ahdistus. Kehittelen koko ajan jotain tekemistä ettei tarvitse pysähtyä näiden ajatusten ja alakulon kanssa. Tietty se jatkuva tekeminen uuvuttaa fyysisesti. Jokainen päivä on tunteiden vuoristorataa. Lapsia kohtaan koen valtavaa rakkautta. Niin valtavaa että sekin itkettää.
Onko ketään joka olisi kokenut vastaavaa? Meneekö baby bluessin piikkiin vai aletaanko puhua jo masennuksesta vai onko tämä ihan normaalia vai mitä? Neuvolassa en ole puhunut. Testissä sain 5p eli se masennustesti. Aina kun kysytään että miten menee niin vastaan automaattisesti ihan hyvin
Kommentit (7)
Kuulostaa erittäin tutulta. Ja molempien lasten kohdalla mulla kävi noin. Jälkeen päin ajattelin että miksi mulla oli niin kiire päästä tavalliseen arkeen kun aivot on vauvamaailmassa. 2kk on todella lyhyt aika!
En osaa sanoa puolestasi, mutta mua helpotti kun lopetin uutisten lukemisen kokonaan. Jos jotain todella tärkeää tapahtuu, oletin että niin joku kertoo.
Aloin myös aika nopeasti tekemään töitä vähän, ei jäänyt aikaa pohtia kauhuskenaarioita. Mulle sopii kotiäitiys 2-6 vuotiaiden kanssa kyllä, mutta vauvailu pistää pääkoppaa kierroksille.
Voimia ja tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, mindfullness auttoi myös mulla.
Avaatko vielä enemmän tuota mindfullness? Puhuitko asiasta ikinä neuvolassa? Esikoisen kanssa mulla ei ollut tätä... ehkä kun esikoinen oli niin vaativa niin silloin vain mietin nukkumista... nyt pääkoppa yhtä vuoristorataa.
Siis vielä tuntuu että päivät on "hallinnassa". Mutta noi ajoittaiset ahdistus olot vetää mielen maahan. Saatan iltaisin olla hyvin apaattinen. Tekisi mieli itkeä mutta pidän itseni kurissa. Näen jo mielessä tilanteen kun alan puhuu tuntemuksistani niin en saa sanaa suusta vaan itken hysteerisenä. Helpompi sanoa että kaikki hyvin ja niellä kyyneleey. Ja siis onhan mulla paperilla kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla alkavaa masennusta. Jos susta tuntuu, että tarviit keskusteluapua tai ammattilaisen arviota, mainitse asiasta neuvolassa. Mulla oli samantyyppisiä juttuja kun sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen, oli kyllä pahempiakin.
Niin ja olen herkkä ollut aina. Nyt jotenkin erityisen. Koin valtavaa ahdistusta tästä lento onnettomuudesya. Yritän vältellä uutisia kun ne saa mieleni maahan pahuudellaan... :(