Lue keskustelun säännöt.
KOhteletko jotain ihmistä huomattavasti paremmin kuin hän ansaitsisi?
10.09.2006 |
Tuli vaan tässä taas mieleen kun äitini kanssa puhuin, että aika reilu olen häntä kohtaan, kun yritän tukea ja auttaa ja olla " hyvä tytär" , ja mietin sellaista, että jos äitini joutuisi työttömäksi, niin auttaisin häntä maksamaan asuntolainaansa jotta ei joutuisi kämppä myymään jne.
Muutenkin kuuntelen kaikki valitukset sun muut aasta ööhön. Nyt hän sanoi, että jos joutuu työttömäksi, niin tulisi hoitamaan minun lapsiani...muuten kiva, mutta kun en oikein tykkää äitini lapsenhoitotavoista, eikä esikoinen tykkää mummista juuri ollenkaan...Silti tuntuisi kamalalta sanoa äidille, että hän ei saisi hoitaa lapsiani, siis vakituisesti.
Niin ja miten äitin on minua kohdellut: mollannut lapsuusvuodet, aiheuttanut pilkallaan vaikean masennuksen ja syömishäiriön, eikä lopettanut pilkkaansa edes siinä vaiheessa, kun olin psyk. sairaalassa hoidossa... Ei ole koskaan ollut minulle " lämmin äiti" , aina etäinen ja kylmä, jonka mielestä tärkeinät on ollut, etät meillä lapsilla on puhtaat vaatteet ja kotiruokaa, henkisestä hyvinvoinnista viis...vei minut teininä katsomaan salarakastaan ja kielsi kertomasta isälleni, paneskeli sen äijän kanssa niin, että varmasti tiesin viereisessä huoneessa mitä tapahtuu, ja vielä totesi minun olevan hänelle kateellinen...
No joo, en sinänsä edes tieäd miksi kirjoitin...ehkä hän on kuitenkin ollut tarpeeksi hyvä äiti, kun tyttärensä on tänä päivänä onnellinen ja tasapainoinen...
Kommentit (5)
Erästä tuttavaperheen naista. Tiedän, että yksi hänen lapsistaan on syrjähypyn seuraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohtelen mielestäni huomattavasti paremmin kuin hän ansaitsisi...
Puhuu aina ja vain itsestään, hänelle sattuneista tapauksista ja parisuhteestaan varattuun mieheen. Joka lause jonka sanon aiheuttaa tarinaryöpyn tästä miehestä tai siitä mitä he ovat keskenään tehneet tai mitä he eivät voineet tehdä. Kun yritän välillä puhua yleisistä asioista, ei koskaan kuuntele edes loppuun asti vaan alkaa kertomaan omia juttujaan. Olen jopa suoraan sanonut, että jos vielä kuulen yhdenkin lauseen tästä miehestä, sanon tuttavuuden irti. Otti tämänkin vitsinä ja jatkoi juttujaan.
Eihän siinä mitään, jos haluaa puhua parisuhteestaan ja sen iloista ja suruista, näitä jaksan ja haluankin kuunnella mielelläni aika pitkäänkin, mutta jos toinen ei koskaan kuuntele sinun puheitasi loppuun asti ja jos kuunteleekin, sanoo vain tyyliin että " niin, toi on varmaan hankala tilanne" , alkaa itsellänikin mielenkiinto loppumaan. Ja kyse ei ole mistään teinistä. Itsekin olen jo reilusti päälle kolmekymppinen.
En tiedä mitä asialle tekisin, muuta kuin että täysin kyllästyessäni välttelen tätä ihmistä. Ideoita?
Se helkutin piloille hemmoteltu pentu saisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa vastuun omasta elämästään, mutta kun on niin paljon kivempaa itkettää vaimoa niin kauan, että vaimo tekee puolesta... Eikä tässä auta sanoa, että no älä tee, kun kysymys on kuitenkin esim. lastenhoidosta. Miehen omia asioita en hänen puolestaan tee, mutta KAIKEN mikä liittyy kotiin, saan minä tehdä. Ärsyttävä laiska pummi.
a varastanut kusipää koskaan ansaitsisi. Annoimme hänelle nyt, viisi vuotta myöhemmin, toisen mahdollisuuden tutustua lapseensa ja tavata tätä, emme ole vaatineet varastettuja rahoja takaisin, puhumme lapselle tästä bioisästä aina kunnioittavasti emmekä tietenkään mitään hänen töppäilyistään, yritämme olla kohteliaita ja korrekteja miestä kohtaan jne.
Minä en paljastanut mieheni sivusuhteen miehelle että vaimo kävi vieraissa. Aihetta olisi ollut sillä olivat menneet naimisiin suhteen aikana.
Nainen olisi kyllä ansainnut saman tuskan kuin minulle aiheutti, varsinkin kun vieläkin yrittää saada yhteyttä mieheeni.