Mistä löytää voimia jaksaa kahden vaativan lapsen kanssa?

Ehkä sun tarttis ekaksi ottaa itseäsi niskasta kiinni ja hommata teille kaikille hiukan virikkeellisempää tekemistä, niin johan loppuu natina. Laita ne lapset duuniin kotona - siivoamaan, auttamaan tiskikoneen tyhjennyksessä, leipomaan, taittelemaan lakanoita yms., ehkä ne silloin saa mielekästä tekemistä. Sitten työnteon jälkeen voivat leikkiä rauhassa.

kaksi aikas vaativaa poikaa. Oon huomannut, että on paras lähteä pihalle mahdollisimman pian aamupalan jälkeen. Koko päivä on pelastettu eikä sitä huutoa ja marinaa niin paljon. Pihalla varsinkaan...



Itteä joskus ärsyttää kun sisällä kaikki jää miten sattuu ja sängyt petaamatta. Mut ehtii niitä päivälläkin tekemään.



Ei muutakun ahkerasti pihalle. Ainakin vähän " väsyvät" , eivätkä jaksa joka asiasta olla niin tiukkoja.

leikkipaikalta, perhekerhosta etc.

Minä ainakin jaksoin koton aihan se voimalla, että oli hyvät " työkaverit" lähipuistossa ja heidän kanssaan kahviteltiinkin joskus etc.

Toivottavasti löydät vielä jonkun, jolla myös on vaativat lapset niin saat ymmärrystä ja vertaistukea. " Helppojen lasten " vanhemmilla kun ei ole mitään tajua siitä millaista arki vaativien lasten kanssa on.

mene lasten kans johonkin kerhoon tai laita vanhempi lapsi kerhoon...niitä on monenlaisia. päiväkodeissa ja seurakunnalla. myös avoimissa päiväkodeissa voisitte käydä. sieltä löytäisit myös seuraa itsellesi. sitten on niitä palstoja josssa voit hakea äitiystäviä...ja joskus hommaat lapsille edes hetkeksi hoitajan ja lähet tuulettumaan itse...jos ei tuttuja ole niin mannerheimin lastensuojeluliitosta löytyy kyllä. maksaa jonkin verran mutta minusta silloin jos kaipaa aikaa itselle niin siitä voi maksaakin. ja tuon ikäisten lasten kans pärjäävät varmasti. lapsillekkin jotain vaihtelua!!!

voimia sinulle!!!

Meillä vain yksi vaativa, joka uuvutti molemmat vanhemmat täysin. Piti jo etsitytyä psykologin juttusille aiheesta, koska lähipiiristä saa vain kakkosen tasoisia kommentteja. Psykologi kehui meidän lapsen hyviä puolia, joita oli ikäisekseen huima keskittymiskyky ja sorminäppäryys. Hän sitten sanoi, että meidän pojasta kasvaa hyvinkin etevä, ja kun hän on isompi, niin sitten me vanhemmat katselemme muita samanikäisiä lapsia ja salaa kuiskuttelemme toisillemme, että luojan kiitos meidän poika ei ole noin tumpelo.



Eli vaativat lapset pärjäävät koulussa muita paremmin ja siinä vaiheessa vanhempien on helppo olla heistä kiitollinen. Mutta tää pikkulapsiaika on raskasta ja siinä me ollaan ainakin huomattu, että joutuu helpoosti sellaiseen kierteeseen, kun lapset imee äidistä kaiken energian ja sitten niille ei enää millään jaksaisi järjestää ohjelmaa ja silloin lapset vaativat sitten vain entistäkin enemmän.



Varmaan väsymyuksen kierre pitäisi saada aina välillä jotenkin katkaistua. Eli lapset hoitoon ja äiti hoivaamaan itseä. Näin vaikka muutamana peräkkäisenäkin päivänä, niin sitten jaksaa taas mennä!



Äläkä välitä tietämättömien kommenteista. Niillä vaan sattuu olemaan helpompia lapsia, ja helppohan niiden kanssa onkin sitten päteä..

Meillä piristystä tuo päivään kun lähdetään välillä kaupungille rattailla ja otetaan eväät mukaan tai käydään jossain syömässä. Ihan rauhassa ollaan ja nautitaan elosta... Joskus käydään puistossa tai jollain kaverilla... Mutta harvemmin, kun omassa pihassa on välillä seuraa myös.



Kun on jotain vaihtelua, ei lapsetkaan niin nurise vaan ovat innoissaan!!



Mutta tiedän tunteen. Meilläkin ollu välillä yhtä kaaosta... Nyt helpompi jakso. Lapset 1v 3kk ja pian 3v.

niin kummasti se toisten äitien näkeminen antaa voimaa. Ihan neljän seinän sisään sulkeutuminen väsyttää. Mutta ei tietysti tarvi myöskään joka päiväksi ohjelmaa järjestää, mutta ainakin kerran viikossa joku juttu, missä näet muita äitejä olisi varmasti hyvä.

3 vilkkaan lapsen äiti

Tänäänkin taas neuvolantäti surkutteli että meidän perhettä on paiskattu kovemmilla kokemuksilla kuin laki sallis. Kaks pientä lasta ollu lähes koko kevään ja kesän sairaana, välillä vakavastikin. Öisin heräillään useasti, en muista minä vuonna viimeksi sain nukkua koko yön putkeen. Silti pitää päivällä jaksaa hoitaa ja ruokkia lapset, pitää koti järjellisessä siivossa, keksiä virikkeitä ja yrittää pitää itsensä koossa vaikka välillä tuntuu ettei jaksa muuta kuin istua ja itkeä. Voi mennä useakin päivä etten jaksa raahata lapsia rappukäytävän läpi uloskaan! Kun en keksi siellä mitään tekemistä heille, menee huutamiseksi sekin.

Suosittelevat monet kanssa lastenhoitopalveluja mutta omanlainen stressi tulee mulle siitäkin. Pitäis sopia aika, järjestää kotia ja syömistä, antaa ohjeita ja keksiä vielä itselleenkin jotain virkistävää siksi aikaa. Vaikka mä haluaisin vain nukkua yöni! Tukiverkkoa ei juuri ole eli lapsille ei ole hoitopaikkoja yöksi, mieskään ei kuulemma pärjää lasten kanssa yksin kauaa saati koko yötä. Sillä tuppaa katkeamaan pinna jo uhmaikäisen unillelaitossa.

En voi muuta kuin odottaa parempia aikoja jolloin arki rullaisi ja yöt paranisi, ja pitää vain siihen asti kaikki jotenkin hengissä.

Vertaistukea olet nyt jo saanut tästä, yritä keksiä muitakin väyliä saada sitä. Tietoa on esim. kirjassa Temperamentti- ihmisen yksilöllisyys (Liisa Keltikangas-JÄrvinen)

Toimivia vinkkejä olet saanut: uloslähteminen ja kaaoksen jättäminen taakseen. Sateisella ja talvisella huonolla ilmalla voi mennä vaikka kauppakeskukseenkin. Tai johonkin avoimeen päiväkotiin tai leikkipuistoissakin on sisätiloja.



Tärkein vinkki minusta, joka tepsii iltapäiväväsymykseen:

Syö terveellisesti. Ja ei liikaa, ei liian vähän. Ruoka-ajat itsellekin, kun ne tuppaa jäämään jalkoihin kahden pienen lapsen kanssa itseltäni usein ainakin. Ja terveellisesti pitäisi yrittää syödä, ei väliä vaikka sitten eineksiäkin, kunhan välipalaksi syö hedelmiä yms. Ei mitään suklaata, kovin hiilihydraattipitoista lounasta, välipalaa, eikä kahvia kamalasti, ei se kahvi piristä kuin hetken ja sitten taas väsyttää.



Seuraavaksi tärkein, hyötyliikunta: kävele enemmän ulkona. Lapsetkin viihtyy paremmin. Kun kunto kohenee, yksi pysäkki aiemmin pois, tai kaukaisempiin puistoihin ja metsiköihin kävellen, niin jaksaa paremmin ja lapsistakin on jännittävämpää kuin aina samat rutiinit.