Opeta lapsesi sosiaaliseksi

Suomalaisten vanhempien mielestä on erittäin tärkeää, että lapsi oppii pienestä pitäen sosiaalisia taitoja. Turun yliopiston erityispedagogiikan yliopisto-opettaja ja kasvatustieteen tohtori Marita Neitola on tutkinut väitöskirjassaan sitä, miten vanhemmat pystyvät vaikuttamaan lastensa sosiaalisiin suhteisiin ja taitoihin. Tässä seitsemän poimintaa vanhempien luettavaksi:

1. Lapsien ei tulisi olla liikaa yksin. Vanhemmat toivovat, että lapset ovat sosiaalisia, mutta Suomessa kasvatuksella pyritään tekemään lapsista liian nopeasti itsenäisiä. Vanhemman ja lapsen väliset yhteiset leikit ovat tärkeää lapsen sosiaalisten taitojen oppimisen ja kehityksen kannalta.

2. Kuitenkin myös vanhempien liiallinen puuttuminen altistavat lapsen vertaissuhdeongelmille, esimerkiksi kiusaamiselle. Liiallisen paapomisen vuoksi lapset eivät kykene aloitteelliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen.

3. Vanhemman on oltava sosiaalinen, mikäli hän haluaa sosiaalisuuden periytyvän lapseensa. Vanhemmat toimivat lasten sosiaalisten suhteiden opettajina ja neuvojina sekä sosiaalisen ympäristön muokkaajina.

4. Mitä laajempi ja aktiivisempi ystäväpiiri vanhemmalla on sen parempi, sillä vanhemmat luovat lapsilleen ensimmäiset ryhmät. Vanhempien ystävät ovat tärkeitä lapsen sosiaalisen kompetenssin kannalta. Lapsi oppii olemaan sosiaalisissa tilanteissa ja ystävystyy muiden lasten kanssa. Ryhmässä pikkuinen oppii esimerkiksi auttamisesta, jakamisesta ja muihin tutustumisesta.

5. Lapsilla, joilla on turvallinen kiintymyssuhde vanhempiinsa, on laajempi kaveripiiri. Tutkimuksen mukaan lasten heikot sosiaaliset taidot olivat yhteydessä siihen, jos vanhemmat eivät tunteneet lastensa ystäviä. Sosiaalisuuteen vaikuttaa myös, miten vanhemmat arvostavat lastensa toverisuhteita.

6. Työpäivän jälkeen voi olla vaikea suunnitella lapselle erityistä tekemistä, mutta tutkimuksen mukaan pienet asiat, kuten puistossa käyminen, leikkitreffit, yökylät ja harrastukset kehittävät lapsen sosiaalisuutta ja luovat lapselle erilaisia kaveripiirejä.

7. Ankara vanhemmuus ja liian vähäinen vastavuoroisuus lisäävät lasten aggressiivista käyttäytymistä toveripiirissä. Ohjaava puuttuminen asettaa rajoja ja edistää lapsen oppimista.

Lähde: Marita Neitola: Lapsen sosiaalisen kompetenssin tukeminen - vanhempien epäsuorat ja suorat vaikutustavat, Turun yliopisto, 2011.

VIIVI VAARNAVUO IL