On se hirveetä, kun mä en biletä juhannusaattona!

Kaverit ei niin millään meinaa tajuta sitä tosi asiaa. Tytär tulee kahden viikon reissusta juhannusaattoyönä, että mä haen hänet kentältä ja nautin sitten hänen seurastaan yöhön, kuuntelen ja mussutetaan hyviä juttuja. Jos on reissusta rähjääntynyt, niin sitten mennään nukkumaan jne.

Yleensä olen se bilehile ja nytkin sanoin ajat sitten, että juhlin sitten juhannuspäivänä, kun tytär lähtee omiin rientoihinsa.
Eivät vaan suostu tajuamaan. Äskenkin kaveri taas soitti, että tottakai sä tulet juhannusaattona juhlimaan. Ei, en tule. Saatan piipahtaa, ennen kentälle menoa, mutta en juo.

Jatkuvaa maanittelua ja kiertelyä ja ihmettelyä. Sama juttu, kun lapsilla on harrastusten kanssa kisoja tai reissuja, ne on ykkösenä ollut aina mun elämässä. Silloin ei juhlita.

En mä todellakaan juhli joka viikko, edes kuukausi. Mutta sitten kun otan, niin meil on billeet! Vai siitäkö nytkin on kyse, kaverit ei osaa olla ilman mua... jos niillä on tylsää? ;D

Mä niin odotan, että saan prinsessani takas kotiin ja kainaloon turisemaan. Aivan parasta.