Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Antaisitko 20-vuotiaan lapsesi ottaa tatuoinnin?
Kommentit (18)
Asia ei valitettavasti minulle kuuluisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tatuoinnit ovat halvan ja sivistymättömän ihmisen merkki. En pidä tatuoinnin ottanutta henkilöä oikeen minään. Kyllä ne on enemmän weeteiden ja rikollisten juttu. Ja nytten kun joku tulee kuitenkin kertomaan siitä yhestä lääkäristä, jolla oli tatuointi niin puhun yleisesti ja tilastollisesti.
En suosittele, että kukaan antaa alaikäisen lapsensa ottaa tatuointia, vaikka päätös olisi miten harkittu tahansa. 20-vuotias lienee jo sen ikäinen, että pystyy päätöksen tekemään itsenäisesti. Tai sanotaanko vaikka näin, että jos harkintakyky on parikymppisenä olematon, niin ei se tule kovin kummoinen vanhempanakaan olemaan.
Itse suunnittelin 16-vuotiaana itselleni tatuoinnin. Kuvataiteen ahkerana harrastajana piirsin etunimeäni symboloivan kukan, jonka ympärille taiteilin syntymäpaikkani koordinaatit. Tatuointi olisi mielestäni ollut niin persoonallinen, sielukas ja hieno, ja suunnittelin laitattavani sen lapaani. Manguin vanhemmiltani lupaa tatuointiin, ja pidin kuvaa huoneessani esillä pari vuotta. Vastaus oli kuitenkin tiukka ei - isäni sanoi, että niin kauan kuin asia on hänen päätösvallassaan (eli siihen asti, että täytän 18). Lävistyksiä sain ottaa, sillä ne eivät ole ikuisia.
18-vuotissyntymäpäivä tuli, ja ajatus tatuoinnin ottamisesta alkoi epäilyttää. Pidin tatuointeja hienoina ja tyyliinikin sopivina, mutta jotenkin prioriteetit ja mielenkiinnonkohteet alkoivat muuttumaan. Ensin tatuointi lakkasi tuntumasta kovin tärkeältä, ja sen jälkeen ajatus alkoi tuntumaan hyvin vieraalta. Nyt, 24-vuotiaana, täytyy sanoa, että olen todella kiitollinen vanhemmilleni, etten saanut alaikäisenä ottaa tatuointia. Olen helpottunut, ja vaikka itsetuntoni onkin hyvä, niin kyllä se tatuointi nyt hävettäisi. Varmasti on ihmisiä, joiden maku ei muutu samalla tavalla ajan kanssa, ja teininä otettu tatuointi tuntuu aikuisenakin omalta, mutta sitä ei voi etukäteen tietää - ja jos se tatuointi oikeasti on niin suuri juttu, johon haluaa loppuiäkseen sitoutua, niin sen ehtii hyvin 18 täytettyään ottamaan. Tuntemuksiani tatuointia kohtaan voi ymmärtää ehkä paremmin vertauskuvalla: ajatelkaa, jos joku teininä coolilta tuntunut, mutta jälkeenpäin kiusallisen näköinen hiustyylinne, olisikin ikuinen, eikä sitä saisi pois. Kyllähän sen kanssa oppisi elämään, mutta tuntuu helpottavalta, ettei asia olekaan niin.
En, enkä 70-vuotiaan äitinikään. Syöttäisin niille hulluruohoa ja lukitsisin kellariin, jos yrittäisivät.
Otin itse 17 vuotiaana tatuoinnin, en kadu ja pidän siitä edelleen.
mutta jos kyse olisi omasta tyttärestä, niin täysi-ikäisenä saisi puolestani vapaasti ottaa.
millä sitä estäisikään?
moni katuu myöhemmin, siksi kannattaa miettiä kuva tarkkaan harkiten.
sitä koittaisin lapselle painottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin itse 17 vuotiaana tatuoinnin, en kadu ja pidän siitä edelleen.
mutta jos kyse olisi omasta tyttärestä, niin täysi-ikäisenä saisi puolestani vapaasti ottaa.
millä sitä estäisikään?
moni katuu myöhemmin, siksi kannattaa miettiä kuva tarkkaan harkiten.
sitä koittaisin lapselle painottaa.
En, mutta en voisi aikuista estää.
nalkuttaminen kyllä jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:34"]
No en!! Perinnöt, mahdolliset avustukset ja kaikki yhteydenpito loppuisi siihen paikkaan. Samoin on lävistysten kanssa. Jos mitä ei ollut syntyessä, ei niitä saa olla kuollessakaan! Hohhoijaa.
[/quote] Ihania ihmisiä täällä! Peräti kolme on ymmärtänyt kirjoitukseni oikein, 11 otti tosissaan. :-D
Jos kysyisi mielipidettäni sanoisin ei, mutta itsehän 20v kehostaan päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paska provo, 20-vuotias on jo aikuinen ja päättää omista asioistaan. Siinä ei siis vanhempien "luvan antamiset" enää paljoa paina.
En jos asia olisi minun päätettävissäni. Tuon ikäinen päättää itse. Hän tietää mielipiteeni tatuointeihin joka on ehdoton ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20-vuotias ei kysy. Mutta olisin kyllä itseeni pettynyt, jos tuossa kohtaa kävisi ilmi, että olen kasvatustyössä epäonnistunut.
No en!! Perinnöt, mahdolliset avustukset ja kaikki yhteydenpito loppuisi siihen paikkaan. Samoin on lävistysten kanssa. Jos mitä ei ollut syntyessä, ei niitä saa olla kuollessakaan! Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin, ettei ottaisi, mutta en voisi estää. Vanhemmat eivät ole ikuisesti velvollisia/oikeutettuja rajoittamaan lapsiaan.
16-v tyttäreni haluaisi tatuoinnin. En ole antanut ottaa ja hän uhoaa ottavansa sen sitten, kun täyttää 18. Sanoin, että itsepä päätät, mutta älä kuvittele, että saat multa siihen rahaa. Toivon, että olisi sen verran järkeä, ettei ottaisi tai jos ottaa niin sitten jonkun pienen ja siistin.
16-v tyttäreni haluaisi tatuoinnin. En ole antanut ottaa ja hän uhoaa ottavansa sen sitten, kun täyttää 18. Sanoin, että itsepä päätät, mutta älä kuvittele, että saat multa siihen rahaa. Toivon, että olisi sen verran järkeä, ettei ottaisi tai jos ottaa niin sitten jonkun pienen ja siistin.
Eipä siinä vanhemman sana taida enää paljoa painaa, täysi-ikäinen päättäköön ihan itse.
Alue: Aihe vapaa
Eivät ne tuonikäiset lapset, enään minun hyväksyntääni kysele, päättävät aikuisina jo itse omista asioistaan. Tatuointi on itsellänikin joten mielipiteeni jokainen arvaa sanomattakin...