onko täällä ammatikseen taiteilevia? Luulin olevani toivoton tapaus...
Maalasin lukioiässä paljon. Sitten harrastus jäi. Nyt olen yli kolmekymppinen. Aloitin harrastuksen uudelleen ja osaan piirtää ja maalata mielestäni paremmin, vaikka taukoa oli yli 15 vuotta.
Miten tämä on mahdollista? Pelkäsin aloittaa uudelleen. Mutta nyt haluan jatkaa ja kuulla ammattilaisten mielipiteitä
Kommentit (20)
Kiitos vastauksesta! En usko arvioivani itseäni objektiivisesti. Esimerkiksi mieheni on nähnyt aiemmat työni.
Oletko itse alalla? Haluaisin nähdä töitäsi?
Ap
Eli ensimmäisessä lauseessa kerroit, ettet ole alalla. Kiitos kuitenkin vastauksesta. Jatkan maalaamista ja nostan tätä aloitusta.
Johtuu ihan siitä, että sun itseluottamus on aikuisuuden myötä kasvanut.
Teininä kaikki tekeminen oli epävarmaa ja outoa, etenkin taiteilupuolella. Sitä varmasti epäili kaikkea.
Olen käsikirjoittaja nykyään, ollut sen 15 vuotta ammatissa. Piirrän myös paljon, en ammatikseni.
Älä mieti oletko hyvä vai huono, sillä ei ole mitään merkitystä. Tee sitä oman sydämesi johdattamana. Älä vertaa itseäsi muihin, tai edes itseesi. Jatka taiteilua ja katso minne tie vie. Mutta älä aloita siitä, että jonkun pitää hyväksyä sun taidot, ennen, kuin edes pääset kunnolla vauhtiin.
Näköjään kännykällä tulee tuplaviestejä. Kiitoksia ja tulen huomenna etsimään tätä keskustelua -ap
Jos etsit ammatikseen taiteilevia, niin hmmm... Kuvataiteilijoista Suomessa on ylitarjontaa ja harva elää pelkästään sillä työllä. Taideyhdistyksissä on ainakin ammatttaiteilijoita, mutta heistäkin varmaan monet tekevät jotain muuta leipänsä eteen. Ei pikkuruisessa maassa ole niin sitä asiakaskuntaa.
Voit olla vaikka kuinka hyvä mutta taidekauppa ei käy tällä hetkellä.
Alalle on koulutettu viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana liian paljon väkeä ja kaikille ei riitä töitä taiteen parissa.
Useat taitelijat elää opetuksella, kuvataidekouluissa, peruskoulussa, lukioissa, kansalaisopistoissa on paljon töissä taiteilijoita.
Tunnen taitelijoita henkilökohtaisesti ja alalla ei mene hyvin. Vain harvat kuvataitelijat elää tekemällään taiteella. Osa elää apurahoilla mutta niitä saavat harvakseen. Osa on työttömänä työnhakijana. Osa saa leipänsä toisesta ammatista johon on kouluttautunut.
Taiteen opetuspaikkojen määrää on vähennetty ja ihan syystä.
Jos sinulla on ammatti pysy siinä ja jatka taiteen harrastamista, tämä on neuvoni.
Käy joitain maalauskursseja tai mene kansalaisopistoon oppiaksesi lisää.
Koerkeasti koulutettujen kulttuurialan henkilöiden työttömyysaste on korkea ja palkat alhaiset koulutukseen nähden.
Jos taide ei elätä, se on harrastus
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 11:21"]
Jos taide ei elätä, se on harrastus
[/quote]
Onko myös sama muissa ammateissa?
Jos olet työtön niin muuttuuko ammattisi johon olet kouluttautunut harrastukseksi?
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 11:24"][quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 11:21"]
Jos taide ei elätä, se on harrastus
[/quote]
Onko myös sama muissa ammateissa?
Jos olet työtön niin muuttuuko ammattisi johon olet kouluttautunut harrastukseksi?
[/quote]
Kyllä, jos edelleen aktiivisesti teet työtehtäviäsi etkä saa siitä mitään korvausta. Ammattitaito ja osaaminen ovatkin sitten eri asioita.
Taiteen paremmuus ei ole pelkkää taitavuutta. En pidä todenäköisenä, että olet "taitavampi" tekniikan tms suhuteen, mutta on todennäköistä, että elämänkokemuksen karttumisen myötä ne asiat, joita töillädi haluat iomaista, ovat tulleet kypsemmiksi ja että koska teet näitä töitä nyt ja niitä toisia joskus kauan sitten, nämä nykyiset työt ovat myös kulttuurisesti ajankohtaisempia.
Minä puhun nyt itsensä taiteella elättävän (mutta ei missään määrin rikastuvan) kuvataitelijan tyttärenä. Jos taiteilijaksi haluaa, siihen voi kannattaa ryhtyä siitä huolimatta, että kaikki puhuvat taiteilijoiden ylituotannosta ja siitä, ettei sillä elä. Toki kannattaa varautua siihen, että elanto ei tule helposti, ei ole leveä, ja pysyy epävarmana, ellei sitä saa täydennettyä esim opetustehtävillä, mainoskuvituksilla, gallerianpidolla tai vastaavalla yritystoiminnalla. Tosiasia kuitenkin on, että taide on arvo sinänsä, riippumatta taitelijasta itsetään tai ostajastakaan. Taiteen kannalta sulla joko on sanottavaa, joka pitää sanoa, tai sitten ei ole. Tämä on se olennainen kysymys ja se EI ole välittömässä yhteydessä siihen, ostaako joku sun töitäsi vai ei. Yksittäisen taiteilijan kannalta tämä on vähän ikävää, mutta taiteen ja ehkä jopa yhteiskunnan kannalta se on välttämätöntä.
Ja jos nyt sitten haluaisit taiteilijaksi niin etsiydy ihmeessä johonkin taidekouluun kehittämään sitä teknistä taitavuutta ja ilmaisukykyä.
En ole taiteilija, mutta tuosta fysiikasta voin kertoa jotain pientä. Eli jos olet harjoittanut sitä aivojen osaa, joka vastaa kuva-asioista ja käden + aivojen koordinaatiosta, niin sillä tuo selittyisi. Eli piirtäminen on opittu taito periaatteessa, mutta jokaisella taidolla on oma alueensa aivoissa. Oletko ehkä tehnyt jotain visuaalista tai jotain muuta tarkkaavaisuutta ja näkökykyä vaativaa kädelläsi?
Jos taas et ole tehnyt mitään, mikä olisi voinut harjoittaa käden motoriikkaa + näkökykyä yhdessä, on aika todennäköistä että arvioit tilanteen väärin. Eli et arvioi itseäsi objektiivisesti. Tai ammattilaisset eivät pitäisi sinua taitavana. Toisaalta 15+ -vuotiaat ovat usein kyllä varsin keskeneräisiä kaikissa asioissa. Harvan 15-18 -vuotiaan piirtotaito on mikään erityinen, mitä nyt omista kouluvuosista muistelen. Piirretään kukkasia tms eikä jakseta aina keskittyä kuin haaveiluun. Ehkä kolmekymppisen maailmankuva on vähän erilainen keskittymiskykyineen, niin siitäkin voi johtua tuo.
Jos olet jonglooraja, tarvitset aivan jatkuvaa harjoitusta. Taito voi alkaa ruostua jo muutamassa kuukaudessa, jos taitoalue sijaitsee herkällä alueella. Jotkut yksiselitteiset taidot, kuten polkupyörällä ajo, taas säilyvät "selkärangassa" (eli aivoissa ja kehon motoriikassa) ikuisuuden. Piirtämisen taito ei muistaakseni sijoitu aivojen herkälle harmaalle alueelle, eli ts. taito ei ruostu kauhean nopeasti. Mutta taito vaatinee myös paljon harjoittelua.