Lue keskustelun säännöt.
Vaikea ystävyys
02.01.2014 |
Miten toimisitte, itse en jaksaisi tavata enää ollenkaan, mies haluaa pitää yhteyttä, koska olemme hänen lapsensa kummeja.
Tämä ystävä on hirveän kuluttava ihminen monella eri tapaa, ylienerginen ja sosiaalinen, monta rautaa tulessa. Hyvin itsekeskeinen, ei kuuntele, eikä kysy, mitä toinen ajattelee, vaan olettaa asiat. Käyttää toisia hyväkseen, antaa toisten maksaa asiat puolestaan, ei tarjoa itse apuaan muille. Käyttäytyy kyläillessäni huonosti, koko perhe nirsoilee, äiti itse esim röyhtäilee ruokapöydässä kuuluvasti.
Työelämässä ajautunut työttömäksi, omasta mielestään hän on muiden väärän toiminnan uhri, vaikka puheista päätellen hän itse ei ole noudattanut esimiehen ohjeita, ja mennyt ihan sekaisin saatuaan esimieheltään hieman negatiivista palautetta. Ja soittelee näistä asioista ties kenelle, eikä tajua, että näin pilaa tulevatkin työmahdollisuutensa.
Mitään hienovaraistakaan kritiikkiä ei ota vastaan, kaikki ovat joko tosi vahvasti hänen puolellaan tai vastaan, kaikesta käytetään ylisanoja. Olemme yhdessä jutussa samoissa vastuutehtävissä, ja jotenkin hämmentävää on, miten kova pyrky tällä ihmisellä on kaikkeen, ja miten avointa se on. Normaali ihminen kursailee hieman.
Ongelmana on varmaan pohjimmiltaan se, että minulla on takakireä keskiluokkainen kasvatus, ja minua nyppii tuo avoin estoton itsekkyys. Itsekkäitähän me kaikki olemme, suurin osa meistä vaan opettelee sen peittämään.
Miten jaksatte yhteyttä ystävään, jonka tyyli vaan kertakaikkiaan saa karvat ihan täysin pystyyn?
Kommentit (17)
Unohdin kirjoittaa vielä sen, että voisiko ongelma olla enemmänkin siinä, että sinä jostain syystä koet itsekkyyden ja oman edun ajamisen jotenkin liiankin vahvasti? Sanoit että kursailu on normaalia, ja ilmeisesti tarjotusta maksusta ja avusta kieltäytyminen hyve. Ettei nyt vain olisi niin, että olet itse liian kiltti, ja koet siksi tämän ystävän tavat erityisen inhottaviksi? Se nimittäin on ihan ok olla kursailematta (typerä tapa), ja ottaa vastaan se mitä tarjotaan! Aina ei tarvi olla nöyrä. Vaikka ystäväsi olisikin ääriesimerkki aiheesta, niin ehkä kannattaisi miettiä siltäkin kannalta asiaa, että olisiko omissa arvoissakin jotain parantamisen varaa?
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:54"]Entä jos ei osaa rajoja asettaa, ja toinen ei osaa hienovaraisesti toista seurata? Ja jos siitä kritiikistä tulee aina hirvittävä sirkus kymmenine puhelinsoittoineen, ja kaikille mahdollisille ihmisille asiasta tilittämisineen, en sitä edes jaksaisikaan. Antaisin mieluummin koko ihmisen olla.
Ap
[/quote]
Et voi olettaa, että joku toinen asettaa rajat puolestasi. Aikuisuuteen kuuluu se oppia. Toisaalta joskus rajojen asettaminen tarkoittaa sitä, että joidenkin ihmisten kanssa tiet erkaantuvat...
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:54"]
Entä jos ei osaa rajoja asettaa, ja toinen ei osaa hienovaraisesti toista seurata? Ja jos siitä kritiikistä tulee aina hirvittävä sirkus kymmenine puhelinsoittoineen, ja kaikille mahdollisille ihmisille asiasta tilittämisineen, en sitä edes jaksaisikaan. Antaisin mieluummin koko ihmisen olla.
Ap
[/quote]
Jos tiedät, kuinka ko. henkilö toimii, tiedät myös minkälaisia rajoja voit asettaa hänen kanssaan. Toki sekin on mahdollista, että sinun kannaltasi järkevä kanssakäyminen ei vaan onnistu.
Mielestäni kuitenkin yksi iso virhe on odottaa, että toinen parantaa tapansa tai ymmärtää vihjeitä, jos tähänkään mennessä niin ei ole tapahtunut. Eli odotat ikään kuin ihmettä tapahtuvaksi.:)
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:31"]
Rajat, rajat..aseta ne.
[/quote]
kyseessä aikunen ihminen! pitäisikö ap alkaa tuollaiselle hullulle vanhemmaksikin vielä?
Minä uskon, kuten ekassa viestissäni kirjoitin, että osittain uskon omien normimeiningiltä olevan ongelma, olemme erilaisista kotitaustoista. Osin pidän tätä itsekkyyttä oikeasti röyhkeänä. Jos lasten kanssa ulkoillessa jouduin ihan systemaattisesti odottamaan sovitussa paikassa pakkasessakin puolikin tuntia tätä ihmistä, ja hän päivitteli, että kyllä hän töissä on aina ajoissa, ei se minusta kerro muusta kuin siitä, ettei muilla ihmisillä ole väliä.
Raha-asioista en viitsi mainita yksityiskohtia, mutta useista sadoista euroista on kyse, enkä niistä välittäisi, jos sillä tuntuisi olevan jotain merkitystä. Mutta hänellä tuntuu olevan sellainen ajatus, että maailma on jotenkin velkaa hänelle elatuksen, ja hän voi itse irtisanoutua vakityöstä, käyttää rahaa holtittomasti, ja sitten esiintyä suurena uhrina, jonka köyhyys on jotenkin meidän työssäkäyvien vastuulla.
No turhaa ärsytystähän tämä on. Jossain yhteyksissä ollaan väkisin tekemisissä, ja harmittaa, että tämä ärsytys puskee näkyviin. Pitäisi oppia jotenkin ajattelemaan positiivisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh siis ysi on ap, ja mistään normimeiningistä en kirjoittanut, vaan omista normeistani. iPad oli eri mieltä.
Ottaisin etäisyyttä. Pitäisin mahdollisuuksien mukaan yhteyttä kummilapseen, mutta välttelisin äitiä niin paljon kuin mahdollista. Kuulostaa tosi rasittavalta tyypiltä. Minkä ikäinen kummilapsenne on? Voitteko tavata häntä tapaamatta äitiä, viedä leffaan ym.
Jäi muuten kiinnostamaan, millaista on takakireä keskiluokkainen kasvatus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:31"]
Rajat, rajat..aseta ne.
[/quote]
kyseessä aikunen ihminen! pitäisikö ap alkaa tuollaiselle hullulle vanhemmaksikin vielä?
[/quote]
Hankipa elämänkokemusta, ei rajojen asettamisella ihmissuhteissa ole mitään tekemistä tuon kanssa.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:31"]
Rajat, rajat..aseta ne.
[/quote]
kyseessä aikunen ihminen! pitäisikö ap alkaa tuollaiselle hullulle vanhemmaksikin vielä?
[/quote]
Tällä varmaan tarkoitettiin sitä, että omalle kanssakäymiselle ja avunannolle pitää asettaa rajat. Sitä että itse ollaan aikuisia, ja itse päätetään kuinka paljon ollaan tekemisissä sellaisten kanssa, jotka aiheuttavat mielipahaa. Ihan perusjuttuja, mitkä kuitenkin on joillekin hankalia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:31"]
Rajat, rajat..aseta ne.
[/quote]
kyseessä aikunen ihminen! pitäisikö ap alkaa tuollaiselle hullulle vanhemmaksikin vielä?
[/quote]
Eihän se rajojen asettaminen tuota tarkoita, vaan sitä, että ap:n pitää oppia pitämään huolta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan myös sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät ole samanlaisia kuin hän itse...
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 10:26"]
Minä uskon, kuten ekassa viestissäni kirjoitin, että osittain uskon omien normimeiningiltä olevan ongelma, olemme erilaisista kotitaustoista. Osin pidän tätä itsekkyyttä oikeasti röyhkeänä. Jos lasten kanssa ulkoillessa jouduin ihan systemaattisesti odottamaan sovitussa paikassa pakkasessakin puolikin tuntia tätä ihmistä, ja hän päivitteli, että kyllä hän töissä on aina ajoissa, ei se minusta kerro muusta kuin siitä, ettei muilla ihmisillä ole väliä.
[/quote]
No mutta tuollaisten ihmisten kanssa nimenomaan ei sovita treffejä jonnekin pakkaseen vaan paikkaan, jossa odottelu ei haittaa. Rajojen asettaminen merkitsee siis sitä, että yrittää sopia tekemiselle sellaiset raamit, että toinen ei pääse aiheuttamaan harmia liikaa. Et siis koskaan sovi sellaista tekemistä, jossa joudut hänen "armoilleen".
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis tarkoitan sitä, että kylässä syödään sitä, mitä tarjotaan, eikä sanota, että en tykkää, saanko leipää. Eikä röyhdellä kovaan ääneen mitenkään pahoittelematta ja peittelemättä. Ja kutsutaan välillä toisiakin kylään, eikä vain ilmoitella, että me tullaan teille. Sitä tarkoitan sillä takakireydelläni. Minua ärsyttää tahtomattanikin, jos ihminen ei noudata tiettyjä tavallisia käytöstapoja.
Ap
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 10:35"]No siis tarkoitan sitä, että kylässä syödään sitä, mitä tarjotaan, eikä sanota, että en tykkää, saanko leipää. Eikä röyhdellä kovaan ääneen mitenkään pahoittelematta ja peittelemättä. Ja kutsutaan välillä toisiakin kylään, eikä vain ilmoitella, että me tullaan teille. Sitä tarkoitan sillä takakireydelläni. Minua ärsyttää tahtomattanikin, jos ihminen ei noudata tiettyjä tavallisia käytöstapoja.
Ap
[/quote]
Musta tämä on ihan selvää pässilihaa: en kutsuisi tällaista henkilöä toistamiseen kotiini - mutten myöskään tekisi siitä mitään isoa numeroa. Tällaisen ystävyyden voi ihan hyvin antaa "hiipua" pois...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietä aikaasi hänen kansaan vähemmän, ehkä se auttaa. Mitä sitä nyt tietoisesti energioitaan tuhlaamaan anna kaverisi touhuta muiden kanssa.
Entä jos ei osaa rajoja asettaa, ja toinen ei osaa hienovaraisesti toista seurata? Ja jos siitä kritiikistä tulee aina hirvittävä sirkus kymmenine puhelinsoittoineen, ja kaikille mahdollisille ihmisille asiasta tilittämisineen, en sitä edes jaksaisikaan. Antaisin mieluummin koko ihmisen olla.
Ap
Mitä tuo "antaa toisten maksaa asiat puolestaan" tarkoittaa? Jos sitä, että esim sinä tarjoat, että minä maksan kahvit nyt, ja hänelle se sopii (ei siis kieltäydy), niin kyllä vika on ihan sinun puolella jos sinulla jää harmittamaan maksetut kahvit. Aina pitää tarjota vain sellaista, minkä on valmis tarjoamaan ilman vastapalvelustakin. Minun mielestä olisi järjetöntä, että se jolle tarjotaan jotain maksettavaksi, olisi velvollinen tästä kieltäytymään. Kyllähän lähtökohta on se, että kun jotain tarjotaan, sitä todella tarkoitetaan. Sitten jos vielä jossain vaiheessa huomaa, ettei toinen anna apua kun sitä tarvii, niin pitää itse oppia löytämään myös ne sinun oman avunannon rajat.
Tuollaisten ystävien kohdalla toimii parhaiten sellainen hienovarainen etäisyydenotto, kun olette vieläpä hänen lapsen kummeja. Et vastaa puheluihin, kun et jaksa puhua. Päätä vaikka etukäteen määrä, kuinka moneen puheluun jaksat vastata. Ette kutsu kylään kuin sen verran kun koette kohtuulliseksi, ja ennen kaikkea tiedostatte että sen mitä itsestänne annatte, niin todellakin annatte, eikä kyse ole palvelusten vaihdosta kun on tällainen ihminen kyseessä. Se auttaa vetämään niitä rajoja kanssakäymiselle. Ainoastaan sinä itse olet vastuussa siitä, mitä annat itsestäsi, ja kuinka paljon. Se ei ole kaverin vastuulla, ei miehen vastuulla, vaan vain sinun itsen vastuulla. Jos jokin kaveri tuntuu kuluttavalta ja energiasyöpöltä, niin ei hän varmasti itse tule ajattelemaan että kokeekohan tuo toinen minut rasittavaksi. Harva meistä ajattelee niin, että aina huomio toisen kannalta asiat ja miettii miten toinen kokee tilanteet. Suurin osa meistä luottaa siihen, että kanssaihmiset osaavat itse huolehtia siitä ettei seura käy liian rasittavaksi. Tiedän kyllä tuollaisen ihmistyypin, mutta sellaista se on: kukaan ei ole täydellinen, ja viime kädessä omasta rauhasta ja onnesta ei ole vastuussa kukaan muu. Sinä et ole vastuussa kaverisi hyvinvoinnista, eikä hän sinun. Jos välit menee poikki etäisyydenoton myötä, niin sitten ne menee. Ei siihen kukaan kuole.