Tuntuu että olen miehelle vain taakka

Voi luoja mikä paska ukko... Helvettiin tollanen jätkä ja HETI !!!! Miksi tyydyt paskaan kohtaloos?? Ei tollanen oo tervettä.... Koita nyt nostaa koipeas ja häivy, on niitä parempiakin miehiä. Jestas mikä idiootti sun kohdalle on osunu.

Jätä se. Oikeasti. 

:DDD

Nauratti. Vttu mikä kusipää

Huh, kohtelee sinua tuolla lailla ja sitten valittaa ettei ole seksiä. Uskomatonta. Millainen mies oli suhteen alussa?

Kuinkas kauan olet siellä piikana ja seksiorjana ollut? Olisiko aika aloittaa ihan oma elämä yhdessä lasten kanssa ja pistää ukko kierrätykseen? Selitellä ei ukolle tarvitse, eiköhän selittelyjen paikka ole jo ohitse...

Jätä se!Ei voi olla muuta ku parempaa luvassa.

Joo, mielessä on käynyt ja jos ei lapsia olisi niin olisi eri asia. Lapsille haluan kuitenkin ehjän perheen, ja ehkä joidenkin mielestä liikaakin asetan lasteni tarpeet omieni edelle, mutta niin minusta kuuluukin. Plus en tiedä paranisiko oikeasti vaihtamalla, niin hirveitä juttuja olen kuullut ystäviltä. Hyviä, aidosti toisesta välittäviä miehiä on todella harvassa, eikä niitä ainakaan enää vapaana ole tässä iässä (30 plus). Suhteen alussa oli tietenkin täysin erilainen. Nyt on lapset, koti ja lainat.

Mitä lapset saa tuollaisesta "ehjästä" perheestä? Vain kammottavan ja aivan vääränlaisen parisuhde- ja perhekäsityksen. Ei tuossa ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin lähteä, pärjäät paljon paremmin yksin! Saatko tuosta suhteesta itse _yhtään_ mitään?

Tuosta ei todellakaan seuraa lapsille eikä sinulle mitään hyvää! Tietenkin lapset vaistoaa mitä siellä kotona oikeasti tapahtuu. Mulla oli kamala lapsuus vastaavassa kodissa. Ei lapsi tietenkään varsinaisesti eroa toivo mutta kyllä se elämä helpottuu huomattavasti kun ei tuollaista tarvitse nähdä. Mieluummin yksi onnellinen vanhempi kuin kaksi onnetonta.

Miehesi on harvinaisen kurja ihminen ja puoliso, isänä varmaan hyvä??? Not.

Mutta et se sinäkään ihan terveeltä vaikuta... jos tuollaiseen olet alistunut :(

Et kai tuota helmeä pane kiertoon;)

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 17:52"]

Joo, mielessä on käynyt ja jos ei lapsia olisi niin olisi eri asia. Lapsille haluan kuitenkin ehjän perheen, ja ehkä joidenkin mielestä liikaakin asetan lasteni tarpeet omieni edelle, mutta niin minusta kuuluukin. Plus en tiedä paranisiko oikeasti vaihtamalla, niin hirveitä juttuja olen kuullut ystäviltä. Hyviä, aidosti toisesta välittäviä miehiä on todella harvassa, eikä niitä ainakaan enää vapaana ole tässä iässä (30 plus). Suhteen alussa oli tietenkin täysin erilainen. Nyt on lapset, koti ja lainat.

[/quote] Siis oikeastiko mietit, että elämäsi ei paranisi päästessäsi miehestä eroon? Luin ensimmäisen viestisi uudelleen ja en löytänyt yhtään kohtaa minkä takia sinun ja lasten kannattaisi siihen jäädä. Miehesi käytös on erittäin huonoa, mutta jatkamalla suhteessa näytät lapsillesi, että se on mielestäsi ok, sinua voi kohdella ihan miten vain. Kirjoitit, että ei vaihtamalla parane, mutta pakkoko se on vaihtaa, olet mielummin lasten kanssa kuin otat jotakin toista torveloa. Se on sitten eri asia pystytkö irroittautumaan ikinä suhteesta, kuulostat masentuneelta ja kaiken huonon hyväksyvältä ja miehesi kyllä tietää hyvin tämän asian. Hän ei kunnioita sinua ollenkaan ja sekin on todella huono esimerkki lapsillenne.

Tämä elämä on lastenne elämää, he eivät paremmasta tiedä, vaikka pystyisit heille järjestämään huomattavasti paremman, iloisemman ja onnellisemman elämän.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 17:20"]Tuntuu ettei mieheni välitä minusta oikeasti yhtään. Olen hänelle vain välttämätön paha, loinen perheessämme. Tehtäväni on hoitaa lapsemme ja kotimme sekä harrastaa seksiä mieluiten useita kertoja viikossa mutta muuten olla täysin näkymätön. Mitään jälkiä ei saa minusta näkyä, esim kenkäni tai takkini tai kahvikuppini eivät saa jäädä lojumaan väärälle paikalle, etteivät ole teillä ja muistuta epätäydellisyydestäni.

Hän ei koskaan juttele kanssani. Hän on hyvin väsynyt töiden jälkeen ja uppoutuu tietokoneeseensa. Jos yritän kertoa jotain mitä päivän aikana on tapahtunut hän käskee olla hiljaa. Jos yritän kysyä hänen kuulumisiaan hän sanoo ettei jaksa puhua. Jos yritän puhua jostain tyhjänpäiväisestä tai yhtä lailla jostain esim uutisista, maailman tapahtumista, hyvin harvoin saan häneltä vastakaikua. Hän puhuu hyvin ilkeästi minulle "mee helvettiin siitä tieltä" ja jos yritän esim illalla sängyssä olla lähellä hän sanoo "mene kauemmas" Ainoastaan seksin aikana on läheisyyttä ja siitä hän valittaakin jatkuvasti, kun seksiä on liian vähän. Olen yrittänyt puhua siitä, että minulle tulee paha mieli kun hän tiuskii minulle, hän sanoo että kehitä itseäsi niin, ettei tuollainen vaikuta. Yritän kyllä. Välillä on vaan tosi vaikeaa ja itkettää aina kun saa pelkkää kiroilua osakseen ja tuntuu, että jos muuttuisin hyödyttömäksi, esim sairastuisin, hän hankkiutuisi minusta eroon. Itken kun katson vanhoja pareja jotka pitävät toisistaan huolta. Vaikea kuvitella että meillä olisi ikinä mitään sellaista.

[/quote]

Haha, tuohon auttaa vaan maiseman muutos. Mitenkäs olisi vaikka Espoo taikka Turku? Siellä Porvoossa tuo on meinaan melkein kaikilla läsnä.

Et ehkä löydä parempaa. Miksette mene pariterapiaan? Ei se aina niin ole, että alistuva osapuoli on täysi enkeli (tai jos on, niin vähemmästäkin hermostuu) ja toinen hirviö. Aloittaja ei saa antaa alistaa itseään, mutta on harhakuvitelmaa luulla, että hän heti löytäisi kunnon kumppanin, koska hänessä on ehkä joku hänestä johtumaton (lapsuudessa syntynyt) vaurio, joka vetää sadisteja hänen luokseen. Ennen kuin se on työstetty, sama kaava alkaa jossain vaiheessa uuden miehen kanssa.

Mitä sitten, jos ei vaihtamalla parane, etkö uskalla tai voi elää yksin??? EI tarvii vaihtaa, voi erota ihan fiksusti...

Eli oletko läheisriippuvainen? Se kyllä selittäisi, miksi siedät moista käytöstä, jopa lastesi kustannuksella.

Miten mies pärjää nyt lasten kanssa? Entä lapset hänen kanssaan? Onko mies koskaan lasten kanssa ilman sinua? Mitä mukavaa olette tehneet perheen kanssa yhdessä? Yritän nyt kaivella suhteestanne jotakin hyvää ja toimivaa - keksitkö sinä yhtään asiaa? Keksitkö oikeasti hyviä syitä miksi jäisit lasten kanssa ottamaan henkisesti turpaan uudestaan ja uudestaan?