Miten puheterapeutti opettaa lapselle R:n?

Tiedän monia joille puheterapiasta ei ole ollut mitään apua.

Mä kävin pienenä puheterapiassa ja oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Oli vaikka mitä monistetta ja paperia siitä miten suun ja kielen tulee olla. Tämä siis 90-luvulla. Opin R:n sitten itsekseni myöhemmin.

Neuvolasta voi saada harjoittelumateriaalia. Käyttävät myös sähköhammasharjaa jolla saa kielen pärisemään.

D:n kautta. Dendenden dindindin didididididiii jne... Erilaisia pelejä joissa r korvataan d:llä jne. Ensin opetellaan erottamaan kuuluko sanassa R esim sanotaan kuppi ja lapsi kertoo onko R vai ei. Peilin avulla kieli oikeeseen paikkaan. Kun alkaa sujua voi alkaa päristää drrdrr jne...

no se riippuu ihan siitä, mikä siinä ärrässä on vikana - erityyppisiä r-vikoja hoidetaan eri tavoin.

Toisekseen 8v jo melkein liian vanha oppimaan oikean tavan, koska väärä tapa on tuossa iässä jo vakiintunut. Olisi pitänyt herätä asiaan jo paljon aiemmin.

puheterapia perustuu siihen, että niitä hoidosta saatuja harjoitteita ja monisteita harjoitellaan kotona _päivittäin_

Lapsi on siis VIISIvuotias ja sanoo R:n ällänä. ;)

Kiitos, aloitetaan D-treenit. 

Meillä homma hoitui eskarissa....jotain suujumppaa ja päristelyä kuunneltiin kotona pari iltaa ja se oli sitten sillä valmis.

Meillä etsittiin sanoja, joissa on keskellä r-kirjain, ja korvattiin se sitten deellä. Lapsesta tämä oli hauskaa, ja oppi muutamassa kuukaudessa ärrän. Toisteltiin siis esimerkiksi "tadda, tadda, tadda" ja sitten aina välillä kokeiltiin laittaakin väliin se ärrä. Ihan päivittäin leikittiin sanoilla. Puolitoista vuotta nuorempi pikkuveli harjoitteli samaan aikaan, ja oppi ärrän samassa ajassa.

Muistan toistelleeni 7-vuotiaana koulun puheterapiassa 80-luvulla "padappa, padappa, padappa". Siis lähinnä D-harjoitteita muistaakseni. Tein niitä ihan intona kotonakin ja opin R:n parissa kuukaudessa.

Pikkuveljeni oppi aikoinaan R:n nopeasti, kun puheterapeutin kanssa ajelivat leikkiautoilla. Ensin autot sanoivat dän-dän-dän, ja kohta siitä tulikin drän-drän-drän. Siis D:n kautta. :)

Toistetaan toistetaan ja toistetaan juuri noita dendendenden ja sitten podkkana, madkka, kadkki jne. Meidän lapsi oppi ärrän varmaan kahdessa viikossa, kunhan vaan alkoi tehdä harjoituksia joka ikinen päivä. Mutta syitähän voi ärrä-vikaan olla monia, eivät kaikki opi yhtä helposti. Noilla kannattaa kuitenkin aloittaa.

80-luvulla olin ärrän vuoksi puheterapiassa ja silloin tehtiin erilaista kielijumppaa, opeteltiin erilaisia liikesarjoja kielellä. Opin kyllä sitten sen ärrän jossain vaiheessa.

mutta joo, sitä deetä kannattaa harjoitella. Meillä 2v alko itse päristellä autoillaan drrn drrn (pienempänä sanoin brrm brmm ) ja oppi sitten sen ärrän. Sanoin 4v:lle että alappa sinäkin päristellä noin ja (sisuuntuneena siitä että pikkuveli osasi jotain mitä hän ei) opetteli sitten myös muutamassa viikossa sen ärrän.

D:n kautta tosiaan, znnn ääniä, dödödödödö... Mitä formula sanoo? Znnnn. Jne.

Me käytiin muutaman kerran puheterapiasaa ärrän takia, kun pojan ärrä tuli kielen sivusta, ei kärjellä. Paljon antaa kotitreeniä ja kielijumppaa. Oli omakin suu alkuun väsy, kun tehtiin niitä tosiaan päivittäin ja useampaan kertaa. Tuli pientä peliä ja leikin tiimellyksessä, ettei pelkkiä peilin edessä treenejä.

nyt heppu on 13 vuotias ja ärrä on paikoillaan, paitsi väsyneenä toisinaan särähtää poskessa. Se on vaan äidistä hellusta, muistoja ajasta ennen koulua.

Tuskin teillä isompaa ongelmaa on, jos perusällänä ärrät sanoo.. Ei ole ollut hänen ärrä herkkyytensä vielä. Hauskoja treenejä.

Täällä yksi r-vikainen aikuinen! Kyllähän siellä puheterapiassa käytiin koko päiväkotiaika ja ala-aste, mutta kun käynnit oli kuukauden välein eikä kotiläksyt kiinnostanut niin jäi oppimatta... Kyllä kaduttaa. Tietääkö kukaan ketään, joka olisi aikuisena vielä moisen "taidon" oppinut?

Deen kautta.

Meillä poika oppi ärrän hetkessä sähköhammasharjan kanssa, eli siihen harjan paikalle pistettiin muovitettu rautalanka, jonka pää oli taivutettu. Sillä sitten kosketettiin kielen alapintaa ja sanottiin samalla d-d-d-d-d... Kieli löysi oikean pärinän ja siitä lähti oikean ärrän sanominen.

Meillä on edistys vähän tyssännyt tuohon d:n kautta oppimiseen :/ Eli osaa nyt sanoa drrr drrr mutta siitä ei sitten ole mitenkään edennyt, ja esim. sanan sisään sanoo r:n ällänä. Kuusivuotias kyseessä. Kaipa pitää vaan sitkäesti jatkaa treenailuja, pojan oma motivaatio on aika nollassa joten hankala edetä "hyvällä sykkeellä".

Iso kiitos kivoista ja hyödyllisistä ohjeista! :) t. Ap

http://www.teuva.fi/koulut/sepan_ahjo_old/puheope.html Tuollakin ohjeita