Mikä ero on tunteen tukahduttamisella (sellaisella epäterveellisellä) ja
tunteiden terveellä hallinnalla? Esim. jos jossain tilanteessa hermostuttaa, pelottaa, ärsyttää tai muuta tällaista, niin mistä tietää milloin tukahduttaa näitä tunteita ja milloin ihan normaalisti rauhoittuu, rohkaisee itseään, ajattelee positiivisia ajatuksia, jos siinäkin kuitenkin tarkoitus on päästä eroon siitä ahdistavasta tunteesta.
Kommentit (3)
Minusta ei kannata koskaan tukahduttaa tunteita. Jos pelottaa, niin kannattaa käydä läpi asiaa ja miettiä, miksi pelkää, mitä täsmälleen ottaen pelkää jne. Kannattaa myös miettiä, mitä voi tehdä, jos pelko toteutuu tai miten asiaan voi varautua jo ennalta.
Itseään voi myös tietoisesti harjoituttaa tekemään asioita, joita pelkää. Jos vaikka pelkää puhua julkisesti tai esiintyä, niin voi ihan tietoisesti ottaa ensimmäiseksi tavoitteeksi sen, että jossain tilaisuudessa esittää puhujalle kysymyksen kun sen aika on. Usein tästä rohkaistuu ja pikkuhiljaa voi lisätä haastetta itselleen.
Varmaan eron huomaa siitä mitä tuo tukahduttamine aiheuttaa jatkossa. Jäävätkö kielletyt tunnereaktiot vaivaamaan ja ahdistamaan niiin, että ne saavat epäterveitä ilmenemismuotoja. Lisäksi pitää ottaa huomioon kulttuurin ja lain sanelemat rajoitukset tunteenpurkauksille. Meillä päin ei ole tapana kieriskellä ja huutaa lattialla, kun ottaa päähän. Sellaisen hakun joutuu hallitsemaan. Ei ole myöskään raivoissaan luvallista kivittää teini-ikäistään, joka seurustelee vääräuskoisen kanssa.