Kiusaajien vanhemmat:

Ei ole kovin kauan, kun vastasin samantapaiseen kysymykseen täällä, joten varmaan joku ehkä lukikin tämän.

Kutsuin kiusatut (olivat sisarukset) ja vanhempansa meille, ja ilmoitin lapselleni, että nyt sitten istutaan saman pöydän ääressä ja keskustellaan asiat selviksi. Oli tiukka paikka lapselleni (ja hyvä niin, jos kerran kehtasi kiusata, sai kehdata istua samassa pöydässä asiaa selvittämässä).

Täytyy antaa toiselle vanhemmalle iso kiitos siitä, että soitti ja kertoi asiasta, en olisi osannut kuvitellakaan moista. Itse koulukiusattuna tuntui tärkeältä, että tilanteeseen puututaan heti, ja jo samana iltana siis istuimme meillä.

Koulu otti yhteyttä asiasta ja ei minulla ole voinut olla asiasta mitään tietoutta. Kehotin jättämään kiusatun rauhaan ja kun se toistui eri kiusattuun niin kävimme keskustelemassa asiasta koulun rehtorin ja luokanvalvojan kanssa. Kiusattuja tai heidän vanhempiaan en ole koskaan edes tavannut tai keskustellut heidän kanssaan. Mitään todistettahan siitä onko ketään kiusattu ei ollut. Tyttöni mielestä paljon oli liioittelua ja keksittyä koska jotkut vihasivat häntä ja kavereitaan ja myös opettajat ottavat silmätikuksi ja silloin kaikki kasaantuu silmätikkujen suuntaan aina. Hän myönsi osallistuneensa johonkin muttei itse ainakaan ymmärtänyt sen olleen kiusaamista eikä sen tarkoituskaan ollut. 

Mitä varten miinustelette asiallisia vastauksia?? 

Tälläisissä asioissa on kaksi osapuolta jossa heillä on erilainen näkemys. Oikea totuus on varmaankin sillä välillä mitä molemmat väittävät. Ns. kiusatut voivat liioitella ja joistain voi kiusaamista olla melkein mikä hyvänsä. Toiset kokevat asiat hyvin eri lailla mitä toiset. 

uskoisin että kiusatut eivät liioittele, koska yleensä kiusaamisesta kertominen on aika hankalaa ja nöyryyttävää ja sitä ennemminkin vähätellään ja peitellään ettei aiheutettaisi vanhemmille ym tuskaa.

Silloin kun sen yhden ainoan kerran olen tällaista kuullut, suutuin lapselleni aivan silmittömästi ja haukuin hänet pataluhaksi. Pistin menemään kiusatun luokse ja pyytämään anteeksi sekä lapselta että hänen vanhemmiltaan. Ei ole toista kertaa ketään kiusannut.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 20:49"]

Silloin kun sen yhden ainoan kerran olen tällaista kuullut, suutuin lapselleni aivan silmittömästi ja haukuin hänet pataluhaksi. Pistin menemään kiusatun luokse ja pyytämään anteeksi sekä lapselta että hänen vanhemmiltaan. Ei ole toista kertaa ketään kiusannut.

[/quote]

Itse en pidä nöyryyttämistä hyvänä kasvattamisena ja sellainen saattaa olla kamalan traumaattinen kokemus. Sen lisäksi se aivan hyvin voi pahentaa tilanteen äärimmilleen. Koulun pitäisi puuttua paljon tiukemmin ja nopeammin koska siellähän se kiusaaminen tapahtuu.