Mistä läheisesi jäi tänään paitsi sen takia että olit tietsikalla

Olen tietsikalla silloin kun lapset nukkuvat, he eivät jää mistään paitsi. Mies taas katsoo yleensä jotakin telkkarista, jota minä en halua katsoa. Mun ja miehen yhteinen aika on sitten kun kummatkin kömpivät sänkyyn lukemaan hyvää kirjaa, ja juttelemaan ja toisinaan hellimään. Musta on tärkeää, että molemmat saavat rentoutua omalla tavallaan, en halua olla pariskuntana niin tiiviisti että pitäisi koko ajan kyhnätä vierekkäin. Pitää olla myös jotain ihan omia juttuja, joista nauttii. Ja välillä tietty yhteisiäkin. Näin meidän arki on kulunut yli 20 vuotta, ja hyvin sujuu edelleen...

Eipä mistään. Lapset lukevat omissa sängyissään, mies on suihkussa ja minä kännykkä kädessä av:lla. Ei minun tarvitse päivystää muutenkaan kotona ollessani koko aikaa lasten tai miehen kanssa, siitähän tulisimme hulluksi joka tyyppi jos en saisi välillä olla hetkeä paria rauhassa, samoin myös lapset ja mies, ei heidänkään tarvitse olla kaiken aikaa läsnä. Sitä paitsi, myös mm. kirjaan ja ohjelmaan voi ja pitää saada uppoutua ilman tunnin tuskia.

No ei mistään, koska tulen koneelle kun lapset ovat jo nukkumassa, ja mies tuijottaa telkkaria. Mies katselee telkkarista urheilu-ohjelmatallenteita, joten en istuisi siellä vieressä katselemassa sitä urheilua kuitenkaan... Joten tulen sitten tunniksi, pariksi tietsikalle, katson omat sähköpostit, luen uutiset ja tulen AV:lle, käyn katsomassa nettikirpputorien tarjontaa jne. Joten ei ole pois muilta tämä aika, siksi käyn aina illalla lasten nukkumaan menoajan jälkeen. Viikonloppuisin lasten päiväuniaikaan, klo 11-13 tai 12-14. Mies silloin yleensä itsekin päiväunilla.

En pystyisi antamaan mulle ihmisille yhtään nykyistä enempää huomiota, vaikkei minulla olisikaan puhelinta ja tietokonetta. Olen introvertti, ja yksin koneella jumittaminen on minulle tärkeää palautumisaikaa. Sen ansiosta ylipäätään jaksan olla muiden kanssa tekemisissä.

Mä tuun kans vasta, kun muut jo nukkuu. Älypuhelinta en omista.

Mä oon ihan liikaa koneella, siis aivan liikaa. Nyt lomalla ois hyvä tilaisuus päästä koukusta eroon, mutta silti en tee niin. No, on tänäänkin kyllä ulkoiltu lasten kanssa, luettu satuja, käyty treeneissä ja lasten kanssa kaupassa, tehty ruuat ja pesty pyykit, mutta silti olen ollut koneella tuntitolkulla. Voisin kyllä lukea romskua tai opiskella, mutta ei vaan jaksa. Telkkaria en katso.

Ja se kysymys... En kyllä varmaankaan olisi ollut sen enempää läsnä.

Pyrin kyllä ehdottomasti siihen, etten istu tietokoneella kun lasten kanssa ollaan kotona. En kyllä pystyisikään, ovat sen verran pieniä ja niin hyviä vaatimaan huomionsa jos äippä hetkeks istahtaa. :D 

Joskus tulen koneelle, kun mies on tullut töistä kotiin. Ei kukaan jaksa tai vaadikaan että kokoajan pitäisi olla läsnä. Lapsetkin kaipaa välillä omaa aikaa ja toisenkin vanhemman huomio riittää. 

Puhtaita astioita :)