Miten tulla paremmaksi ihmiseksi?

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:03"]

Kysymys onkin siinä. Mitä pitää tehdä että tulisin ihmiseksi, joka on parempi kuin nykyinen versio itsestäni? Onko siihen olemassa mitään itsehoito-opasta?

[/quote]jeesus ....tunnusta syntisi ....uusi ihminen, uusi elama....

Itse olen kokenut saaneeni takaisin hyvää kun olen yrittänyt tehdä (ja ajatella) hyvää. Siis jotain karman lain tapaista tai niin metsä vastaa kuin huudetaan -ajatuksen tapaista. Joskus se hyvä ontulkut takaisin varsin konkreettisesti, joskus melkoista kiertotietä ja joskus se toki rajoittuu ihan siihen, että saan itse pitää itseäni fiksumpana ja parempana - mutta onhan sekin jo jotain!

Mitä itse kukin sitten pitää parempana ihmisenä, on valintakysymys, joka vaikutaa siihen, mistä hakee apua kehitykseensä. Minusta kannattaisi lukea ajatuksella erilaista kirjallisuutta, mutta ei välttämättä pelkästään niin, että se kuvaa todellisuutta ja ihmisluonnetta sinänsä, vaan niin, että se kuvaa erilaisia arkkityyppejä erilaisissa tilanteissa, joista jokainen voi valita oman mallinsa. Yksi äärimmäisen hyvä kirja on Elisabeth Gaskellin Vaimoja ja tyttäriä, toinen on Jaune Austenin Peruation (Viisasteleva sydän). Näissä on erilaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa oikeassa ja muita parempia ja joilla on erilaisia kykyjä nähdä ympäristönsä ja kantaa siitä vastuuta. Vanhoissa ihanteellisissa tyttökirjoissa on myös paljon sen kaltaista materiaalia rehellisyydestä, vastuullisuudesta ja rakkaudesta, jota voi käyttää harjoituksena. Niin, ja nöyryydestä, jota ei pidä ymmärtää kynnysmatoksi heittäytymisenä, vaan oman epätäydellisyyden tunnistamisena ja yrityksenä tehdä sille jotain.

Joku yllä manitsi, että kun yrittää joka päivä mahdollisimman monesta asiasta keksiä jotain positiivista puolta, tulee paitsi mukavammaksi ja paremmaksi ihmiseksi, yleensä myös onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi itse. Olen samaa mieltä.

Alkaa itse ottaa vastuu. Lakata syyttämästä muita.

Kukaan muu ei luo ajatuksiasi kun sinä itse.

Mulle tähän auttoi niin yksinkertainen asia kuin lapsen saaminen. Jo raskausaikana koin muuttuvani ja kasvavani ihmisenä. Lapsen syntymä oli kuin uskoontuloon verrattava kokemus. Halusin olla ja tulla paremmaksi ihmiseksi - lapsen takia. Samalla tiellä ollaan edelleen. Tätä kuitenkaan ei voi suositella kaikille. Olen huomannut ettei se äitiys välttämättä vaikuta kaikkiin ihmisiin niin suuresti... Valitettavasti...

Ensin pitää miettiä millainen se semmoinen parempi ja hyvä ihminen on. Sitten vaan oppimispäiväkirjaa pitämään ja ajattelemaan hyvyyden kautta kaikesta. Jos tulee negatiivisia ajatuksia, niin pitää rehellisesti ja rohkeasti tutkia mistä ne tulevat ja miksi. Pitäis alkaa ensin rakastamaan itseään, ja sitten muita. Se on äärettömän hankalaa. En itse vielä ihan osaa.

Mä olen tullut siihen tulokseen, että ensin pitää hyväksyä itsensä omana itsenään, virheineen päivineen. Sen jälkeen lopettaa negatiivisen ajattelun. Pahoistakin asioita voi yrittää löytää jotain hyvää. 

Mun päivän on monesti pelastanut, kun joku ihan tuntematon on hymyillyt mulle tai sanonut jotain kivaa tai vain keskustellut hississä humoristisesti jostain.

Mä itse havahduin hetki sitten siihen, että käyttäydyin todella tympeästi muita kohtaan. Ollessani koiran kanssa lenkillä, en katsonut vahingossakaan muita päin. Jos näin puolitutun, en muka nähnyt häntä. En koskaan lähtenyt kavereiden kanssa minnekään. Jos joku pyysi multa palvelusta, keksin tekosyitä tai tein erittäin vastentahtoisesti sen. Lista mun huonosta käytöksestä on pitkä.

Nyt elämä on paljon mukavampaa. Ihan vieraatkin ihmiset hymyilevät mulle ja koiralleni ja kysyvät/huomauttavat jotain positiivista ohi mennessää. Olen myös tehnyt sitä, että jos olen oikeasti hyvällä tuulella, annan sen näkyä. Toivon, että edes yksi ihminen saa mun hymystä sitä positiivista energiaa mitä mä olen saanut joskus muilta.

Minä hurahdin ja uskoin karmaan, tee hyvää niin saat hyvää. Paskat se toiminut, mutta sen ansiosta kyllä olen edelleen parempi ihminen ja joskus huomaan etten anna itseni ajatelka enää pahoja ajatuksia

Mä uskon, että tuo oikeasti toimii. "tee hyvää niin saat hyvää".

Mun lähipiirissä on eräs vanha ihminen, joka on aina auttanut lähimmäisiään. Mä olen tuntenut hänet vasta 20 vuotta eikä oikeastaan pahaa sanottavaa löydy. Aivan ihana ja lämmin ihminen. Silti hänen ympärillään on kaikkea muuta kuin lämpimiä ihmisiä. Paitsi eräs, joka auttaa monta kertaa viikossa tätä vanhusta. Ja ihan pyyteettömästi ja hän on kuitenkin sen verran nuori, että elää ruuhkavuosia, joten omasta takaakin riittää kiirettä, mutta silti häneltä löytyy aikaa tälle vanhukselle. Mä uskon, että hyvä kiertää ja tämä nuori ihminenkin tulee sen huomaamaan jossain vaiheessa. Siihen voi mennä 4 tai  40 vuotta, mutta se hyvä palautuu takuuvarmasti josssain vaiheessa hänelle.