"Lapselliset"

En ajattele millaista olisi nyt ilman lapsia, mutta useinkin ajattelen millaista olisi jos lapseni ei olisi vammainen. Myönnetään.

En tällä hetkellä. Sain ekan lapseni 36 vuotiaana, joten ehdin melko pitkään elää lapsettomana. Lapsi on vielä aika pieni, joten ne ajat on vielä hyvässä muistissa.

Jos olisin saanut lapsen nuorempana, miettisin varmaankin.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:53"]

Kyllä mä mietin. Mä tunnen hieman kaukaisesti yhden lapsettoman pariskunnan. En tiedä ovatko tahallisesti lapsettomia tai tahattomasti. Heillä tuntuu joka tapauksessa olevan upea elämä. Molemmat työskentelevät hyvissä työpaikoissa, joista saa kaikki edut työautoja myöten. Asunto Helsingissä ja upea mökki maalla veden äärellä. Mökki on ihan viimeisen päälle suunniteltu ja toteutettu kaikki unelmat mitä siihen saatu mahtumaan. Pari tuntuu rakastavan toisiaan syvästi, ovat huumorintajuisia ja todella ystävällisiä ja lämpimiä muita ihmisiä kohtaan.

Silti tulen aina lopuksi siihen tulokseen, että olen äärimmäisen onnellinen lapsistani. =)

Toivottavasti myös sä olet tyytyväinen elämääsi loppujen lopuksi!

[/quote]

Upean määrittely... mulle "upea" on nämä lapset, vrt esim ulkoiset puitteet eivät merkitsisi niin paljoa. Mutta ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat, ei ollut tarkoitus viilata pilkkua tai jotain.

Paras ystäväni on lapseton, ja myös heillä on upea elämä. Sitä on ihana seurata ja nauttia mukana, vähän kuten aikoinaan, kun olin Veikka Gustafsson fani, elin mukana ja ihailin vuoristoja, ja sitä seikkailun tunnetta, mikä tulee kun kiipeää vuorelle. Mutta en silti olisi koskaan halunnut itse sinne kiivetä.

Selitän sen myös näin:

Myös lapsettomissa on pienipalkkaisia ja vaatimattomasta elämästä nauttivia. Tuskin haluaisivat vaihtaa elämää tuntemansa rikkaan lapsiperheen kanssa, koska joutuisivat sitten luopumaan lapsettomasta elämästä. Sama näinpäin: vaikka lapseton elämä olisi tuonut (ja useammin näinpäin onkin), taloudellisesti hieman hienommat puitteet, en sitä halua, koska se olisi merkinnyt luopumista niistä lapsista.

Mietin asiaa harvoin, yhtä harvoin kuin miettisin, mitä elämä olisi jos olisin mies. Nytkin, kun kerta kysyttiin :) 

Ja nro 12 saattaa vaikuttaa myös lastensaanti-ikä. Kaikki saatu yli 30-vuotiaana. Työelämän ihanuudet ehti nähdä kun 15-vuotiaana aloitti, opiskeluaikoina aina töitä myös. Eihän äitiys työelämää poissulkisi, mutta meillä elämä on mielekästä ja kaikille helpompaa näin. Saamme tavallaan kaiken.

joo, joskus saunanlauteilla miehen kanssa. Naureskellaan sille että aikoinaan ihan tosissaan mietittiin sitä vaihtoehtoa että ei hankita lapsia. Todetaan aina että aika tylsää olisi ilman ollut ja ihmetellään sitä että miten me saatiin aika kulumaaan ennen lapsia

Mekin lähinnä mietitään, mitä ihmettä sitä tekis ilman lapsia. Ja kun joskus vietetään lapsetonta aikaa, niin viimeistään seuraavana päivänä on jo ihana hakea lapset kotiin! Nyt olivat äidilläni hoidossa, koska oltiin miehen kanssa kipeänä yhtäaikaa ja äitini halusi auttaa. Olisi pitänyt lapset vielä toisen yönkin, mutta tilattiin ne kotiin, kun tuntu että saadaan kyllä hoidettua ja kotona on niin hiljaista;-) Rehellisesti en kaipaa lapsetonta aikaa, kuin ihan lyhyitä pätkiä kerrallaan.

En kaipaa lapsetonta aikaa, koska olin tahattomasti lapseton yli viisi vuotta. Sain lapseni siis reilusti yli 30-vuotiaana, pitkän odotuksen jälkeen ja elämää oli ehditty rakentaa ilman lapsia ihan riittävästi.

Mutta tottakai aina silloin tällöin mietin, miten käyttäisin esim. iltani, jos ei olisi lapsia tai miten paljon vapaa-aikaa itselläni oli ennen. Ei se tarkoita, että katuisin lapsiani vaan vain sitä ihmettelyä siitä, että tällä hetkellä elämä on aika täynnä ja silloin sitä ylimääräistä aikaa oli liikaa. Kaksi täysin erilaista elämäntilannetta, joita ei voi verrata toisiinsa, koska ihan aina niitä lapsia halusin. Myönnän silti, että elämä oli helpompaa ja huolettomampaa noina aikoina, mutta minulle se ei sitten vain riittänyt.

Tietenkin mietin lapsetonta aikaa! Tai sitä, minkälaista elämä olisi ollut jos lasta en olisi saanut. Mietin myös, minkälaista elämä olisi ollut, jos en olisi alkanut seurustelemaan mieheni kanssa. Olen koko nuoruus- ja aikuisikäni viettänyt "aikuisten" elämää. Aloimme seurustelemaan kun olin 16v ja aviomieheni on niin ensimmäinen seurustelukumppani kuin se toinenkin kumppanikin. Lapsen sain vähän alle 21-vuotiaana, joten kyllähän sitä varmasti elämä on ollut erilaista mitä se OLISI voinut olla. Tosin elämämme oli hyvin säännöllistä ja lapsiystävällistä jo ennen lasta, ja siksi päädyimmekin häntä yrittämään vaikka olin niin nuori. Elämä muuttui suhteellisen vähän sitten loppujen lopuksi. Taloudellista tipahdusta ei ikinä ole tullut (opintorahalta hoitorahallehan on vaan plussaa ;)), ja nyt tulevina vuosina elintasomme tulee sitten nousemaan kun valmistun ja siirryn töihin. 

Mielestäni asioiden miettiminen on ihan normaalia. Miettiminen ei ole sellaista katkeraa, vaan olen vaan tavattoman kiinnostunut ihmiselämistä. Nyt olen katsonut Ylen Au pair ohjelmaa, ja ihmetellyt mitä kaikkea sitä voisi nuorena muuta tehdäkään kuin kasvattaa lasta. Toisaalta se lapsen kasvatus ja oma lapsi on se ainoa asia josta olen ikinä ollut varma ja jota olen aina halunnut (kunhan talous- ja puolisoasia on kunnossa). Oma ystäväpiirini on tosi värikästä, mikä on rikkaus. On matkustelijaa, opiskelijaa, työssäkäyvää, vauvahaaveilijaa, naimisiinmenijää yms. (olen nyt 24v).

Tämä oli minun unelmani, mutta kiva kuulla myös muita tarinoita elämästä :) Missään nimessä en ajattele, että lapsen "tarvitsin" täyttämään jotain tyhjiötä tai että elämä ilman lasta olisi tylsää. Näen kyllä, että elämä ilman lasta voi olla hyvin rikasta ja mukavaa. Mutta toki "normaalina" ihmisenä olen kiitollinen osaani :)

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 06:26"]

Todetaan aina että aika tylsää olisi ilman ollut ja ihmetellään sitä että miten me saatiin aika kulumaaan ennen lapsia

[/quote]

Tylsillä ihmisillä on tylsää.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:04"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 06:26"]

Todetaan aina että aika tylsää olisi ilman ollut ja ihmetellään sitä että miten me saatiin aika kulumaaan ennen lapsia

[/quote]

Tylsillä ihmisillä on tylsää.

[/quote]

onneksi kaikki ei ole samallaisia. Voi olla meneviä vanhempia ja tylsiä vanhempia voi olla meneviä lapsettomia ja tylsiä lapsettomia. Myös lapseton voi tykätä viettää viikonloppunsa sohvan nurkassa vilttiin kääriytyneenä kirjan kanssa. Lapseton ei tarkoita automaattisesti bilettävää uraohjusta jonka elämässä tapahtuu joka viikko jotain mullistavaa.

Kuvittelin itse näin kun päätin etten lapsia halua ja olen saanut pettyä karvaasti kun huomasin miten ikä vei jaksamista ja haluja juosta kylillä ja maailmalla. Lapsettomana oli "ei tylsää" ennen kuin täytin 35 sen jälkeen olen pitänyt rauhallisesta ja tasaisesta elämästä. En silti kadu päätöstäni olla lapseton, mutta mietin joskus millaista olisi jos lapsia olisi siunaantunut.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:52"]7 jatkaa. Koin ennen lapsen saamista, että kaiken mitä tein (työ, työväenopiston kurssit, harrastukset, kaverit, ruoka) ihan kaikki oli vain minulle, minun kehittymisekseni, että minulla olisi mukavaa, että minä oppisin ja että minä kokisin. 

Se teki minut lähinnä surulliseksi.

Lapsen saannin myötä en tee asioita pelkästään itselleni ja kehittääkseni itseäni vaan perheeni eteen, ja minulla on huomattavasti parempi olla. 

[/quote]

Lapsettomana aikuisena naisena en oikein tavoita tätä ajatusta. Minulle ainakin ihan kaikki ihmissuhteeni ovat ennenkaikkea vastavuoroisia, eivät vain minua varten. Eihän vanhempi-lapsi -suhde ole ainoa, jossa toimitaan toisen hyväksi ja saadaan siitä tyytyväisyyttä elämään. Itselläni on myös sellainen ammatti, jossa voin auttaa ihmisiä elämässään eteenpäin. Koen elämäni hyvin palkitsevana, vaikka minulla ei lapsia olekaan.

En ajattele, enkä varsinkaan kaiholla. Sain lapsen vasta reilusti yli 3kymppisenä, nyt kun mietin, niin elämäni olisi töitä, töitä, jumppaa, matkustelua silloin tällöin, kavereitten näkemistä ja joskus ryyppäämistä.

Minun elämääni lapsen saaminen on syventänyt niin, että koen elämän kiinnostavampana, väkevämpänä, innostavampana ja kaikin puolin kivempana, kuin ennen lasta, jolloin elämän siis täytti työ ja ulkomaan matkat, joista kummastakaan ei loppupeleissä jää mitään käteen. Siis minulle. Muille varmaan jää. 

7 jatkaa. Koin ennen lapsen saamista, että kaiken mitä tein (työ, työväenopiston kurssit, harrastukset, kaverit, ruoka) ihan kaikki oli vain minulle, minun kehittymisekseni, että minulla olisi mukavaa, että minä oppisin ja että minä kokisin. 

Se teki minut lähinnä surulliseksi.

Lapsen saannin myötä en tee asioita pelkästään itselleni ja kehittääkseni itseäni vaan perheeni eteen, ja minulla on huomattavasti parempi olla. 

Kyllä mä mietin. Mä tunnen hieman kaukaisesti yhden lapsettoman pariskunnan. En tiedä ovatko tahallisesti lapsettomia tai tahattomasti. Heillä tuntuu joka tapauksessa olevan upea elämä. Molemmat työskentelevät hyvissä työpaikoissa, joista saa kaikki edut työautoja myöten. Asunto Helsingissä ja upea mökki maalla veden äärellä. Mökki on ihan viimeisen päälle suunniteltu ja toteutettu kaikki unelmat mitä siihen saatu mahtumaan. Pari tuntuu rakastavan toisiaan syvästi, ovat huumorintajuisia ja todella ystävällisiä ja lämpimiä muita ihmisiä kohtaan.

Silti tulen aina lopuksi siihen tulokseen, että olen äärimmäisen onnellinen lapsistani. =)

Toivottavasti myös sä olet tyytyväinen elämääsi loppujen lopuksi!

Yy, anteeksi, aloitus tuli vahingossa kahdesti

kyllä mä mietin useinkin. Kumma kyllä, lähes aina mun pohdinnat päättyy lopputulokseen että onneksi on ne lapset kuitenkin. Viimeksi tänään mietin, että missäköhän olisin jos ei olisi lapsia. Tulin siihen tulokseen että olisimpa missä tahansa, niin todennäköisesti koen elämäni mielekkäämmäksi ja tärkeämmäksi kuitenkin näin, että kasvatan kahta pientä ihmistä. 

Tottakai joskus huonoina päivinä miettii, että hitto kun saisi olla yksin ja rauhassa ja tehdä mitä huvittaa ja olla oikein kunnon uraohjus ja kaikki olisi helpompaa. Sitten taas kun muistlee aikaa ennen lapsia, niin ei loppujenlopuksi elämä silloinkaan niin ihana ja helppoa aina ollut. Silloin oli ihan omat, erilaiset murheensa. Olen kuitenkin onnellisempi näin kahden lapsen äitinä.

Niin, me kaikki lapsellisethan olemme eläneet elämää jossa meillä ei ollut lapsia. Eli ei tarvi miettiä millaista se olisi vaan vain muistella millaista se oli.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 22:19"]Niin, me kaikki lapsellisethan olemme eläneet elämää jossa meillä ei ollut lapsia. Eli ei tarvi miettiä millaista se olisi vaan vain muistella millaista se oli.

[/quote]

Tarkoitin lähinnä, että millaista elämäsi olisi NYT ilman lapsia -tyylistä ajattelua (:

Yleensä silloin kun poitsu herättää sen viidennen kerran yössä (on jo sitäpaitsi 1,5vuotias ja tätä on jatkunut koko sen 1,5 vuotta), että hitto jos ei olisi lasta niin voisin nukkua.. Sitten se ipana kömpii viereen ja nämä ajatukset häviää :D<3 on se niin ihana kumminkin!