Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako tunteistaan kertoa
13.02.2014 |
Kysymys kuuluu: minulla on tunteita erästä vanhaa tuttua kohtaan mutta emme ole viime vuosina olleet yhteyksissä. Pidin hänestä valtavasti jo tuolloin enkä ole saanut häntä mielestäni. Tilanne oli tuolloin sellainen ettei välillämme olisi voinut olla mitään. Koin hänet sielunkumppanikseni mutta en tiedä oliko tunne molemminpuolinen. Viihdyimme toistemme seurassa ja olimme ns. samalla aaltopituudella. Tuntui kuin olisimme aina tunteet toisemme. Onko ihan hullua näin pitkän ajan jälkeen ottaa yhteyttä ja kertoa että ajattelen häntä vieläkin? Vai onko ihan outoa jos on jotain tunteita vielä vuosien jälkeen vaikka ei olla nähty? Itse suhtaudun aika järkiperäisesesti ja kyseenalaistaen siihen että tunteita voisi todella olla ihmistä kohtaan joka ei ole fyysisesti ollut elämässäni läsnä pitkään aikaan. En niinkään etsi miestä enkä kaipaa parisuhdetta mutta tuota ihmistä on ikävä.
Lisäksi hän on aika paljon nuorempi kuin minä ja hän ehkä pitää jotenkin pervona jos vanhempi nainen lähestyy häntä seurusteluajatuksella. En ole mikään vanha haaska vaan urheilullinen ja ihan nätti nainen mutta tuo suuri ikäero mietityttää.
Kommentit (4)
Itse olen hyvin arka kertomaan tunteistani kenellekään... :(
Kuitenkin mielestäni sinun ap kannattaisi ottaa yhteyttä tuohon mieheen ja kysyä hänen kuulumisiaan. Eihän niistä syvimmistä tunteista tarvitse heti avautua, aluksi voit ihan kuulostella ja tunnustella, miltä vaikuttaa. Jos mies tosiaan on samalla aaltopituudella kanssasi, hän ei varmaan säikähdä vaikka jonkin ajan päästä kertoisit tunteistasi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa toki. Mattikin kirjoitti oikein kirjeen.
Kiitos neuvoista. Oli muuten hieno kirje Matilta.
Mä olen sitä mieltä, että aina kannattaa ainakin kokeilla.
Itse olen tehnyt tuon pari kertaa, edellisen kerran n. 3 vuotta sitten. Näin yrityksen juhlissa miehen jonka perään oli ns. kuolannut jo pidemmän aikaa ja tiesin hänestä jo jotain. Mm. sen, että on mua nuorempi. Juhlissa päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kun tilaisuus tuli, pysäytin tuon miehen ja kerroin olevani kiinnostunut tutustumaan häneen paremmin.
Kävikin niin, että miehellä oli alkamassa uusi työ ulkomailla, joten tilanne oli siinä mielessä mahdoton joten emme tavanneet kertaakaan kahdestaan tai muissa kuin työn merkeissä työpaikalla.
Olin tyytyväinen siihen, että olin hänelle kertonut tunteistani enkä jäänyt jossittelemaan. Minua ei myöskään nolottanut pätkääkään että olin kertonut tunteistani vaikkei siitä sitten mitään vuosisadan rakkaustarinaa tullutkaan. -sitä paitsi, kun tiesin miehen perään haikailun olevan turhaa, pääsin siitäkin ihastuksesta aika nopeasti ohi.