Kokemuksesi yhteiskuntaluokasta (anekdoottina)
Koska joidenkin tälle palstalle kirjoittavien mielestä yhteiskuntaluokista puhuminen tarkoittaa pelkästään joidenkuiden halua luokitella ihmisiä, annan oman panokseni tällä ketjulla, johon voi kirjoittaa kertomuksen siitä, kuinka on huomannut olevansa eri yhteiskuntaluokkaa kuin joku toinen.
Tässä oma kertomukseni:
Tein pari vuotta sitten ravintolatöitä Helsingissä. Jonkun sairastapauksen vuoksi minulla oli ensin aamuvuoro yhdessä paikassa ja menin iltavuoroon toiseen paikkaan. Molemmat paikat olivat Helsingin kantakaupungissa. Minulla oli siirtymäaikaa noin tunti ja takana viiden tai kuuden tunnin vuoro, josta olin väsynyt, kun olin joutunut heräämään siihen aikaisemmin kuin muuten olisin herännyt. Illaksi olin menossa myös viiden tai kuuden tunnin vuoroon. Matka toiseen paikkaan taittui kolmosen ratikalla, jossa ummistin silmäni ja otin 10 minuutin välitirsat. Kuulin siinä silmät kiinni ollessani, kun vanhempi hienosti pukeutunut rouva etsi ratikasta paikkaa ja joku kai tarjosi sitä hänelle. Itse koin kuitenkin olevani oikeutettu lepohetkeeni. Rouva taisi vaihtaa pari sanaa paikantarjoajan kanssa siitä, kuinka ihmiset eivät enää tarjoa paikkaa ratikoissa. Kun nousin jäädäkseni pois, rouva katsoi minua ja koki asiakseen ojentaa minua siitä, että "ratikassa ei nukuta". Minua muutenkin harmitti tuo pitkä työpäiväni ja tuo kommentti sai minut kihisemään kiukusta. Tokaisin rouvalle että olen ollut aamuvuoron töissä ja menossa vielä iltavuoroon. Rouva sanoi kipakasti että "kotona nukutaan". Hän siis piti minua huonostikäyttäytyvänä, jolle ei tällainen julkisissa tiloissa käyttäytyminen ollut selvää, kuinka siis kunniakkaasti toimitaan. Poistuin sitten ratikasta kiukusta kihisten mutta samalla ymmärtäen, että Suomessa todella on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tehnett työpäivää, jonka pituudet ovat 10-16+17-23 ja voivat aidosti ja vilpittömästi pysyä kannassaan siitä, että ratikassa silmiensä ummistaminen on huonokäytöksisyyttä, ei oikeaa väsymystä.
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 11:57"]
Olen rouvan kanssa samaa mieltä. Olen myös tehnyt pitkää päivää ja nukkunut bussissa, ratikassa sekä junassa. Silti minusta hyviin käytöstapoihin ei kuulu elää julkisissa kulkuvälineissä kuin omassa kodissaan. Pitkän matkan junat ja linja-autot ovat eri asia. Vrt. meikkaaminen bussissa (olen syyllistynyt tähänkin), jalkojen nostaminen istuimelle, syljeskely lattialle, huutelu ja hirnuminen, muiden matkustajien kuvaaminen kännykkäkameralla jne. Tällaistahan se nykyään on ja tämä on monelle kai sitä oikeanlaista käytöstä. Nukkuminen on toki lievimmästä päästä rikoksista. Huomauttelu ei ole myöskään hyvää käytöstä ja siihen en olisi syyllistynyt kuten tämä hieno rouva teki.
[/quote]
Sulta tais mennä pointti ohi..
Rouvan käytös oli asiatonta.
Toisaalta kaltaisesi marttyyrit ärsyttävät. "Jonkun sairastapauksen vuoksi minulla oli ensin aamuvuoro yhdessä paikassa ja menin iltavuoroon toiseen paikkaan" - kyllä tuplavuoroista voi kuule kieltäytyä. Itse en koskaan tuollaiseen pelleilyyn ole lähtenyt mukaan. Eihän se ole edes työturvallisuuden (saati oman terveyden) kannalta järkevää tehdä noin paljon hommia. Ei pidä olla kynnysmattona. Ja jos taas ihan rahallisen tilanteen vuoksi tarvitsee tehdä noin paljon töitä, kannattaa kyllä miettiä omaa kulutustaan uudemman kerran.
Joskus on tullut ahaa-elämys kun on todistanut kanssaihmisten ruokailutottumuksia. Jos itse menisit syömään siistiin ravintolaan (valkoiset pöytäliinat, hienot kattaukset, tarjoilijoilla puvut päällä) lippis päässä, sortsit ja sandaalit jalassa, ja sitten kannat noutopöydästä monta lautasellista ruokaa, jonka jätät syömättä, tarkoitan sinua!
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 12:10"]
Rouvan käytös oli asiatonta.
Toisaalta kaltaisesi marttyyrit ärsyttävät. "Jonkun sairastapauksen vuoksi minulla oli ensin aamuvuoro yhdessä paikassa ja menin iltavuoroon toiseen paikkaan" - kyllä tuplavuoroista voi kuule kieltäytyä. Itse en koskaan tuollaiseen pelleilyyn ole lähtenyt mukaan. Eihän se ole edes työturvallisuuden (saati oman terveyden) kannalta järkevää tehdä noin paljon hommia. Ei pidä olla kynnysmattona. Ja jos taas ihan rahallisen tilanteen vuoksi tarvitsee tehdä noin paljon töitä, kannattaa kyllä miettiä omaa kulutustaan uudemman kerran.
[/quote]
Kumpa joku jaksaisi ennemmin kirjoittaa sen oman kokemuksensa kuin jauhaa aloituksen kertomuksesta. Palvelualalla on ihan mahdollista joskus, että tulee 10-12 tunnin päiviä. Kai silloin on lupa sanoa, että harmittaa? Ap.
Aloitin aikoinaan opiskelun yliopistossa. Ainejärjestö järjesti fukseille rapusitsit ja satuin sitten niistä kuultuani tokaisemaan, etten ole koskaan syönyt rapuja. Kaikki olivat ihan haavi auki: "Mitä etkö? Meillä on joka kesä rapujuhlia!" Hämmästyksen määrästä päättelin tulevani vähän erilaisesta yhteiskuntaluokasta...
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 12:17"]
Kumpa joku jaksaisi ennemmin kirjoittaa sen oman kokemuksensa kuin jauhaa aloituksen kertomuksesta. Palvelualalla on ihan mahdollista joskus, että tulee 10-12 tunnin päiviä. Kai silloin on lupa sanoa, että harmittaa? Ap.
[/quote]
Tietenkin se harmittaa. Olen vain vierestä seurannut tällaisia ihmisiä, jotka eivät osaa koskaan sanoa pomolleen ei ja tekevät sitten tuplavuoroja muiden sairastellessa. Sitä valitusta on vähän turhauttavaa kuunnella. Kieltäytyisivät moisesta orjatyöstä mieluummin.
Olen rouvan kanssa samaa mieltä. Olen myös tehnyt pitkää päivää ja nukkunut bussissa, ratikassa sekä junassa. Silti minusta hyviin käytöstapoihin ei kuulu elää julkisissa kulkuvälineissä kuin omassa kodissaan. Pitkän matkan junat ja linja-autot ovat eri asia. Vrt. meikkaaminen bussissa (olen syyllistynyt tähänkin), jalkojen nostaminen istuimelle, syljeskely lattialle, huutelu ja hirnuminen, muiden matkustajien kuvaaminen kännykkäkameralla jne. Tällaistahan se nykyään on ja tämä on monelle kai sitä oikeanlaista käytöstä. Nukkuminen on toki lievimmästä päästä rikoksista. Huomauttelu ei ole myöskään hyvää käytöstä ja siihen en olisi syyllistynyt kuten tämä hieno rouva teki.