Lue keskustelun säännöt.
Voiko lasten sukunimet valita näin?
05.03.2014 |
On mies ja nainen, eivät naimisissa, nainen raskaana. Muuttavat ennen lapsen syntymää virallisesti erilleen, nainen on kaikissa papereissa tuleva yh. Lapsi syntyy, saa äidin sukunimen ja äiti kieltää isyyden selvityksen. Asutaan taas virallisesti yhdessä, pari saa toisen lapsen. Mies tunnustaa lapsen ja lapsi saa isän sukunimen. Pari menee naimisiin, miten käy lasten sukunimien, nainen ja mies pitävät omansa? Voiko mies tunnustaa myös sen ekan lapsen ja lapsella säilyisi silti äidin sukunimi?
Kommentit (13)
Mietitään vielä eteenpäin. Mistä lapsi tietää onko häntä tunnustettu kun oli 2v tai 15v? Ei se käy perukirjasta ilmi. Esimerkissä lapsella olisi koko ajan isä, pariskunta olisi pariskunta, mutta haluaisi lapsille toiselle sukunimen äidiltä ja toiselle isältä. Eli onnistuisko noin kiertää lakia? Lapsista tulisi täysisaruksia lain mukaan vasta tunnustamisen myötä, voiko siinä vaihessa enää vaatia sukunimen vaihtoa joka on kenties jo osa lapsen identiteettiä? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin epäkypsien vanhempien kannattaa jättää lapset tekemättä. Ihme pelleilyä eikä kyllä ainakaan lasten parasta ajatella.
Yleensä kaikki tuollainen paljastuu joskus. Varmasti ainakin silloin, kun lapsi lukee sukunimilaista, ja ihmettelee miksi hänellä on eri nimi kuin sisarukselle. Kun se on lain mukaan mahdotonta.
Uskoisin, että onnistuisi noin. En tosin ymmärrä miksi kukaan noin tekisi.
Nimilain mukaan, jos on vanhemmilla on aiempi yhteinen lapsi, myös seuraaville pitää tulla sama sukunimi kuin esikoiselle. Ap:n tapauksessa ei lapsilla ole lain näkökulmasta yhteisiä vanhempia toisen lapsen syntyessä ja häntä nimettäessä, joten pykälä ei vaikuta.
Nimilaissa ei mainita myöskään mitään nimen takautuvasta vaihtamisesta, joten ei myöhempi tunnustaminen saati varsinkaan naimisiinmeno ei vaikuta. Terveellä järjellä ajatellen ei voisikaan vaikuttaa: Jos isyyden tunnustaisi vasta lapsen ollessa vaikka 15-vuotias, olisi aika kummallista, jos ihminen joutuisi vaihtamaan oman nimensä tuossa iässä vanhempien sähläilyjen vuoksi.
Ja jos tällainen pykälä olisi, laissa varmasti määritettäisiin ikäraja, koska eihän vaikka kolmikymppistä voi pakottaa muuttamaan nimeään tuon vuoksi. Sitä en tiedä onko isyydentunnustamiselle joku raja, sitä kautta tähän voisi tulla joku ikäraja, mutta uskoisin, että nimenvaihtoon liittyvät asiat olisi silti määriteltävä myös nimilaissa.
Eli kyllä tuolla tavalla pitäisi onnistua saamaan lapsille eri sukunimet.
Eli mies ei missään papereissa ole isä?
Noin se varmaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ideana olisi varmaan se, että sekä äiti että isä saisivat antaa oman sukunimensä yhdelle lapselleen. Mielenkiintoinen idea, kyllä se varmaan noin onnistuisi, mutta tuskin kukaan on kokeillut.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 12:16"]
Ideana olisi varmaan se, että sekä äiti että isä saisivat antaa oman sukunimensä yhdelle lapselleen. Mielenkiintoinen idea, kyllä se varmaan noin onnistuisi, mutta tuskin kukaan on kokeillut.
[/quote]
Kysymys onkin täysin teoreettinen, juolahti vain mieleen ja ajattelin kysyä mitä palsta tietää asiasta. Omat lapset on tehty ja kaikilla on sama sukunimi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jee! Ja sille tunnustamattomalle lapselle saa vielä kelan elatustuen!
Miksi helkkarissa kukaan haluaisi vääntää asiat noin vaikesti? Minun lapseni ovat minun lapsiani, siinä isän sukunimellä ole mitään merkitystä. Jos olisi ollut minunkin sukunimeni, niin sitten.
Lapsen rekisteritiedoissa ei ole kuin yksi huoltaja. Kyllä kukatahansa nuori esim.virkatodistuksesta näkee vanhempansa. Vrk ilmoitettu nimi ei enään jälkikäteen muutu automaattisesti. Kyllä kyseenalaistaisin tällaisen isän joka ei itse vaadi isyyden tunnistusta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää tuossa tilanteessa olisi, jos isä sattuisi menehtymään ennen kuin isyys ehdittäisiin tunnustamaan. Silloin perintö ja leskeneläke menisivät kuopukselle, esikoinen jäisi ilman mitään. Eikä voisi muutenkaan enää koskaan tulla tunnustetuksi isänsä lapseksi
Nimi-ihmettely on mielestäni pieni murhe siihen verrattuna kuinka pahaa kitkaa tuo aiheuttaisi sisarusten kesken sekä esikoisen ja äidin välille todennäköisesti loppuelämän. Epätodennäköistä, mutta osuessaan kohdalle niin suuri negatiivinen vaikutus, että en ottaisi itse riskiä vaikka olisi kuinka kivat sukunimet molemmilla vanhemmilla, joiden haluaisi periytyvän eteenpäin. Jos ne nimet ovat niin loistavat, niin voihan sitä lasta yrittää "aivopestä", jotta vaihtaisi aikuisena nimensä siihen äidin nimeen.
Ei molempien nimien antaminen mitenkään takaa molempien nimien siirtymistä eteenpäin: Toinen lapsista voi jäädä itse lapsettomaksi, toinen tai molemmat voivat vaihtaa puolisonsa nimeen. Tai se toinen voi päättää aikuisena vaihtaa samaan sukunimeen kuin sisaruksensa. Eli ilo molempien nimien saamisesta lapsille ei olisi mitenkään varmaa kuin ekat 18-vuotta.
t. 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen joskus 70-luvulla voimaan tullut laki, jonka mukaan kaikilla lapsilla piti ihan väkisin olla isän sukunimi. Minun sukunimeni vaihdettiin täysin kysymättä sellaisen ihmisen sukunimeksi, jota en ollut koskaan edes tavannut. Inhosin nimeäni ja inhoan edelleen vaikka olenkin siitä jo eroon päässyt. En osaa arvostaa valtion sekaantumista nimenantoon, ihme holhousta tämäkin.
Laki sanoo että täyssisarusten sukunimi on sama. tosin en tiedä tuleeko lapsen nimi muuttaa takautuvasti. Lapselle varmaanaikuisena vaikea selittää, miksi isyyttä ei selvitetty aikoinaan. Lapsi voi tuntea siitä erilaisuutta, ja pitää itseään vähemmän tärkeänä. Jos isyyttä ei heti tunnustettu, niin varmaan miettii syytä. Varsinkin jos lapset on eri sukupuolta.