Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukiryhmä
05.03.2014 |
Mitä tehdä kun kuulun ryhmään, jossa joillakuilla on kova tarve uskoutua ja valittaa milloin mitäkin lapseen liittyvää? Ja itse en a) koe tarvetta avautua ja b) lapsillani ei ole ongelmia.
En jaksaisi millään kuunnella aika vieraiden ihmisten oiekita ja kuviteltuja huolia ja sitten vielä kuunnella piikittelyä kuinka olen olevinani parempi kun en kerro ongelmista. Tai sitten saan pyytämättä kasvatusvinkkejä...
Kommentit (4)
Tilanne on sillä lailla kimurantti että meidän lapsilla on tietty yhdistävä side minkä takia olen sinnitellyt mukana. Nyt vain tuntuu etten usko että lapsenikaan loppujen lopuksi kokevat kitään sukulaisuutta näiden kanssa, koska nää kasvaa niin erilaisissa oloissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poden huonoa omaatuntoa lasten takia, mutta oma olo on sellainen, että stressaan monta viikkoa etukäteen tapaamisia. Vituttaa. Diapamia huuleen ja pumpulia korviin?
Tapaamiset kestää viikonlopun, tarkka rytmi, ei saa nukkua aamulla, illalla petiin 19.30... Ohjelmassa on aina uimista, aina. Aina. Itse en tykkää likaisissa kylpylöissä lillua, eikä oman lapseni iho kestä klooria...
Ap
Sitten pitää istua ringissä ja kuunnella kommentteja lapsistaan (siis täydelliset äidit kommentoi lasteni kuullen lapsiani) ja sitten pitää uskoutua jostakin... Argh.
Olet väärässä ryhmässä. Perusta onnellisten äitien vertaistukiryhmä ja tehkää kaikkea kivaa vauvojennekin kanssa ja lopettakaa valittaminen. Valittaminen ei koskaan voi olla itsetarkoitus. Sun ryhmään voi sitten ottaa mukaan myös halukkaat faijat - ainakin kotifaijat - kertomaan omista kokemuksistaan.