Itkupotkuitkuu heti aamusta.
En kestä enää. Mun miehellä ei oo enää yhtää aikaa mulle. Ei läheisyyttä, eikä keskusteluu kun ei ole aikaa, ja tuskin paljon kiinnostustakaa minua kohtaan.
Oon tosi yksinäinen eikä mulla ole kavereita. Perhettä välttelen, kun niiden näkeminen ahdistaa.
Mulla ei ole ketää, paitsi mies johon voin turvautua ja puhua. Meillä ei vaan ole enää aikaa toisillemme. Ootetaa lasta yhdessä. Mulla ei ole kun hänet. Oon ihan eristäytynyt muusta maailmasta.
Kommentit (33)
Neuvola! Siksihän siellä käydään, että keskustellaan mieltä painavista asioista.
Surullista. Nyt äkkiä verkostoitumaan tavalla tai toisella toisten odottavien äitien kanssa. Ja myös äitien, joilla on jo pieniä lapsia. Kun vauva syntyy tuntuu helposti, että on vielä ennemmän yksin kaiken uuden keskellä:(
Minulla ei ollut vielä odotus vaiheessa vastaavia tunteita, mutta vauvan synnyttyä fiilikset olivat saman tyyppisiä. Mieheni oli puolet viikoista työn takia poissa ja tuki verkostoa ei ollut. Kaverit, joilla oli lapsia asuivat myös kaukana ja ne pari kaveria samasta kaupungista elivät huoletonta sinkkuelämäänsä. Vauvamme kärsi koliikista ja välillä olin ihan poikki ja "pihalla omasta elämästäni".
Kotiäitinä olo rupesi tuntumaan huomattavasti mukavammalta, kun lähdin aktiivisesti hakeutumaan toisten äitien ja pienten lasten seuraan. Vauvamuskari ja perhekerho avarti sosiaalista verkostoa. Myös naapurustosta löytyi pari kotiäiti, joiden kanssa vaihdoimme ajatuksia kaikesta mahdollisesta.
Pääasia on siis se, että vauvan synnyttyä et ainakaan jämähdä kotiin, vaikka se saattaisi helpoimmalta ratkaisulta tuntuakin. Toivotaan myös, että kohdallasi mies muuttaa suhtautumistaan sinuun ja teidän yhteiseloon viimeistään lapsen synnyttyä. Voimatsempit sinulle:)
Ensin aikuistutaan hankimalla oma elämä ja sitten vasta perustetaan perhe. Lapsia ei tehdä omaa yksinäisyyttä ja läheisyyden kaipuuta tyydyttämään! Puhu äidillesi!
Lapsia ei pidä hankki paikkaamaan omaa kehittymättömyyttä! Nyt kiireesti hakemaan apua mt-ongelmiin!
Kiitti. Ajattelen kokoajan että lapsen synnyttyä hänen vuokseen ryhdistäydyn ja pääsen liikkeelle, etten lapsesta kasvata yhtä epäsosiaalista eristäytyjää.
koti on vaan mun turvapaikka. Ja mielummin olen täällä kun uusien tuttavuuksien kanssa häpeämässä itseäni. Se vaatii multa niin paljon. Kaikkialle lähtö aiheuttaa valtavan stressin.
En halua neuvolassa ottaa asiaa esille. Vasta joskus kun lapsi on maailmassa ja voisin aloittaa lääkkeellistähoitoa. Yritän pärjätä sinne asti.
Ei. Ei. Ei. Lapsi ei ole mikään ryhtiliikkeen kainalosauva, joka muuttaa sinut. Sinä olet vastuussa lapsesta, ei lapsi sinusta.
tilanne ei ollut tämä kun lapsi saatettiin maailman. kiitos helvetisti kaikille. hyvä kun muut on sentään täydellisia äitejä lapsilleen. varmaan juuri tämän takia uusien kontaktien luominen on hankalaa. menee täydeksi esitykseksi, ettei vastaan otto ole tämä. henkilöttömäna tänne oli hyvä kirjoittaa
Eihän sitä ole saatettu maailmaan, kun ei se ole syntynyt!
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 08:33"]
tilanne ei ollut tämä kun lapsi saatettiin maailman. kiitos helvetisti kaikille. hyvä kun muut on sentään täydellisia äitejä lapsilleen. varmaan juuri tämän takia uusien kontaktien luominen on hankalaa. menee täydeksi esitykseksi, ettei vastaan otto ole tämä. henkilöttömäna tänne oli hyvä kirjoittaa
[/quote]
Haista sinä paska! Kasva jo aikuiseksi!
sillon kun spermaa saatettiin perille
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 08:38"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 08:33"]
tilanne ei ollut tämä kun lapsi saatettiin maailman. kiitos helvetisti kaikille. hyvä kun muut on sentään täydellisia äitejä lapsilleen. varmaan juuri tämän takia uusien kontaktien luominen on hankalaa. menee täydeksi esitykseksi, ettei vastaan otto ole tämä. henkilöttömäna tänne oli hyvä kirjoittaa
[/quote]
Haista sinä paska! Kasva jo aikuiseksi!
[/quote]
sehän tässä itkettää.
jotain positiivista, saan ainakin muille paremman tunteen itsestään :)
joku romahdus tässä vaan on tapahtunut
oliko tuossa iässä nyt jotain ihmeellistä, vai minne kaikki kiusaajat hävisivät?
kiitos 5:lle <3
Ois kyllä kiva tietää millaiset ihmiset tuollaisia alaarvoisia kommentteja lähettelee. Tehän näytättekin oikein hienoa esimerkkiä omille lapsillenne. Mitä jos heillä on joskus tälläinen tilanne kuin minulla?
Minä ainakin yrittäisin kaikin keinoin tukea omaa lastani. Tuntematontakin, jos joku tulisi minulle moista pahaa oloaan kertomaan. Ainakaan en yrittäisi pahentaa hänen oloaan... Hävytöntä aikuiset ihmiset sanon minä. :/
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 09:43"]
Ois kyllä kiva tietää millaiset ihmiset tuollaisia alaarvoisia kommentteja lähettelee. Tehän näytättekin oikein hienoa esimerkkiä omille lapsillenne. Mitä jos heillä on joskus tälläinen tilanne kuin minulla?
terkuin aloitus
Minä ainakin yrittäisin kaikin keinoin tukea omaa lastani. Tuntematontakin, jos joku tulisi minulle moista pahaa oloaan kertomaan. Ainakaan en yrittäisi pahentaa hänen oloaan... Hävytöntä aikuiset ihmiset sanon minä. :/
[/quote]
Ai millainen tilanne? Että takertuu kuin iilimato mieheen ja kököttää kotona kuin kiukkuteini ja suunnittelee käyttävänsä syntymätöntä lasta mielenterveyslaastarina? Just. Normi- ihminen ei tuollaiseen tilanteenseen joudu.
Seuraava askel tuosta onkin stten se, että mies saa tarpeekseen ja sitten kitistään.
Vanhemmuus on vastuunkantoa!
Lapsi ei liity ongelmiini, eikä se ole minulle laastari.
Känkkäränkkä tuli kylään? Susta tulossa äiti ja käyttäydyt kuin meidän pienet pojat.