Lue keskustelun säännöt.
Oletko huippuälykäs ja puolisosi normaaliälykäs?
12.02.2014 |
Miesystäväni on erittäin älykäs. Hän on äärimmäisen musikaalinen ja on työssään huippuasiantuntia omalla vaativalla alallaan. Minä olen tavallinen nainen. Töissä käyn (ihan hyvällä palkalla, mutta paskaduunia teen), harrastan kaikkea luontoon ja eläimiin liittyvää.
Ihmettelen aina, miten mies on tyytynyt minuun. Olen todella epämusikaalinen. En juurikaan pysty keskustelemaan hänen töistään tai yrityksen johtamisen ongelmista.
Yhteistä meillä on samanlainen asenne elämään ja hulvaton huumori.
Oletko sinä älykäs ja onko kumppanisi "tavallinen"? Miten jaksat puolisoasi ja kaipaatko vertaistasi seuraa? Miltä tuntuu olla älykäs?
Kommentit (7)
Ihania vastauksia. Ehkä lopetan miettimisen, miksi kumppani on kanssani. En minäkään ole yksinkertainen, mutta joskus ihmettelen mitä hän minussa näkee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihania vastauksia. Ehkä lopetan miettimisen, miksi kumppani on kanssani. En minäkään ole yksinkertainen, mutta joskus ihmettelen mitä hän minussa näkee :)
En ja ei.
Minä olen "normaaliälykäs" ja puolisoni on älykäs.
Minä olen laiska haaveilija, puolisoni on ahkera ja pitkäjänteinen, riittävän älykäs tehdäkseen haaveidensa ja tavoitteidensa eteen töitä ahkerasti.
Hän on juristi ja minä olen hoitsu ja meillä on oikein mukavaa yhdessä. Toivottavasti - ja mitä luultavimmin - hän tuntee samoin.
Enpä nyt tiedä, olenko mitenkään ihmeellisen älykäs, mutta väitöskirjaa esim. kirjoitan tällä hetkellä. Olen kiinnostunut tieteestä ja taiteesta ja olen aina menestynyt opinnoissani erinomaisesti. Nykyinen puolisoni on mielestäni samalla tasolla kanssani, mutta vastaan nyt koskien exääni.
Entinen avomiehenikin oli kyllä sinänsä ihan fiksu ihminen, mutta hän ei ollut sellainen, jota kiinnostaisi keskustella syvällisemmin asioista. Hän ei ymmärtänyt luonnontieteitä tai arvostanut ihmisoikeuksista keskustelua. Teatteriinkaan häntä ei saanut millään mukaan. Huumoria meillä kuitenkin riitti. Ja se riitti minullekin 8 vuotta, kunnes ymmärsin, ettei tuo mies tule koskaan jakamaan samoja kiinnostuksen kohteita muuten elämässä. Välillä turhauduin, kun mies ei ymmärtänyt, mitkä asiat ovat tärkeitä minulle elämässä. Tällaisia ovat vaikkapa ympäristökysymykset.
Mutta voisin kyllä sanoa, että älykkyys ei ole se, mikä parisuhteessa on ongelmana. Uskon ainakin, että normaalit ihmiset voivat olla todella älykkäällekin ihmiselle rakkaita ja aivan "riittävää" seuraa. Pointti on vain se, että ollaan kiinnostuneita toisten kiinnostuksen kohteista, vaikkei niistä niin paljon ymmärtäisikään. Ja jos teillä on yhteinen huumorintaju, olette varmasti pitkälti samalla aaltopituudella. Älä ap siis liikaa mieti tätä älykkyysasiaa. Ei miehesi olisi kanssasi, jos pitäisi sinua paljon tyhmempänä.
Minä olen älykäs ja vaimoni ei niinkään.
Mutta minä halusinkin blondin bimbon. Sellaisen kanssa on hauskempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInä pidän suoritusmielessä tai akateemisesti katsottuna normaaliälyisestä miehestäni, koska hänellä on toisiao hyviä ominaisuuksia, joista osaa voisi myös pitää älyn muotoina, vaikka ne eivät suorituspisteissä näykään. Hän on ennakkoluuloton ja utelias, siksi hän oppii enemmän kuin moni sellainen, joka on älykäs mutta varautunut. Hän on luotettava ja vastuuntuntoinen ja siksi hän saa aikaan enemmän kuin moni älykäs kieroilija. Siksi hän on myös hyvä kumppani sekä minulle perheessämme että myös omalle työnantajalleen, tämän vuoksi hänellä on vakaa asema työelämässä, kun taas minä pelaan välillä tuplaa tai kuittia. Arvostan hänessä hyvää myös itsetuntemusta: hän tietää, mihin hän pystyy ja mihin ei. Hän arvostaa sitä, mihin pystyy, eikä häpeä tunnustaa rajojaan. Hän pystyy nauramaan itselleen ja saa minutkin nauramaan itselleni.
Mieheni ei missään tapauksessa ole tyhmä, vaikka minä olenkin perinteisessä mielessä älykkäämpi. Kyllä hänen kanssaan pystyy keskustelemaan, minun täytyy vain esittää itseni oikealla tavalla. Mutta se kuuluu älykkään osaan, luulen: kun on isommalla kauhalla annettu niin sillä sitten vaaditaankin. Lisäksi minulla on koko ajan sitä "älykkäämpääkin" seuraa esimerkiksi työssäni. Saan siitä kyllä ihan tarpeekseni.
En tiedä, miltä älykkäänä oleminen tuntuu, kun en ole koskaan ollut toisenlainen. Minä olen vain minä.
No minun mieheni on yhtä fiksu kuin minä, mutta ajattelee vain olevansa tyhmä. Olenhan minä korkeammin koulutettu kuin hän ja hänellä ei ole luottotietojakaan, mutta se on se samankaltainen ajatusmaailma mikä pitää meidät yhdessä. Kukaan ei ymmärrä minua paremmin kuin mieheni, joka on samalla myös parasystäväni :)