Annatteko miehenne puhua teistä rumasti?
Mun mies kutsui mua kerran "vitun idiootiksi" jonkun mun lauseen (en edes muista enää mitä olin sanonut) perään. Voi olla, että sanoinkin jotain "tyhmää", mutta autossa olivat myös miehen veli ja hänen vaimonsa kuulemassa. Loukkaannuin tosi pahasti. Kun pääsimme kotiin, sanoin miehelleni, että jos hän joskus kehtaa vielä muiden kuullen kutsua minua idiootiksi tai muuksi vastaavaksi, lyön häntä niin että tuntuu. Eipä ole sen jälkeen minusta pahasti sanonut.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (11)
Minun mieheni ei ikinä edes pystyisi sanomaan minulle mitään tuollaista. Enkä minä miehelleni. Jos sanoisi, olisin varmaan todella järkyttynyt.
Ei puhuta toisillemme noin puolin eikä toisin. Todella huonoa käytöstä!
Oliko tuo sinun väkivallalla uhkailu sitten erityisen kaunista puhetta? Huh huh. Omakohtaisesti, mun ei tarvitse "antaa" mieheni puhua minusta mitenkään, ihan itse osaa käyttäytyä. Meillä ei nimitellä puolin eikä toisin ja melko varma olen siitä, että vaikken ole paikalla, ei mies nimittele minua selkäni takana. Meillä ei myöskään uhkailla väkivallalla.
Olin silloin vaan niin suutuksissani. En edes ole väkivaltainen, enkä usko mieheni pelästyneen lyömisuhkaustani, vaan avautumiseni kokonaisuudessaan avasi hänen silmänsä.
t.ap
Olisit hoidellut tilanteen vähän paremmin, yhtä huono kuva jäi niin sinusta kuin miehestäkin. Ehkä sovittekin toisillenne mainiosti, onnea!
Ensinnäkin, mieheni puheoikeus ei ole minun taskussani, joten en voi antaa tai olla antamatta hänen puhua minusta tai mistään muustakaan millään tavalla.
Riidassa voimme molemmat sanoa toisillemme rumasti, niinkuin nyt tulee kiivastuksissa sanottua. Onneksi olemme olleet yhdessä jo niin kauan, että riitelemme toooosi harvoin :)
Muitten kuullen emme solvaa toisiamme. Ikinä emme ole uhanneet toisiamme väkivallalla.
En ole ikinä törmännyt mieheen joka haukkuisi mua saati sanoisi idiootiksi.
Ei. Kerran kun juhlastressin keskellä hätäilin jostain lautasista, hän sanoi "älä kitise!" isänsä kuullen. Sen jälkeen tein selväksi, että jos yhdenkään ihmisen kuullen vielä laukoo moisia, saa jäädä laukomaan yksin. Ei ole enää laukonut. Muutenkin minulle on tärkeää että puhutaan toisillemme kunnioittavasti, erityisesti lasten kuullen.
Eipä se ap:n mies paljon kunnioita sua. Vai että löisit. Itsellä oisi eron paikka.
En anna. Valitettavasti tosin itse lauon miehelle. Tosin mitä sitä pitäisi sanoa, kun joutuu leikkimään toisen varhaiskasvattajaa, kun tämä *köh* elämäni ihastuttaja kampaa keittiössä hiuksia naamalle ja inisee, koska sillä on ikäkriisi 22-vuotiaana.
Sängyssä saa nimitellä kovastikin. Sen ulkopuolella ei.