Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa tai kertokaa omista kokemuksista
04.03.2014 |
Olen täynnä viiltelyjälkiä, ja huomenna koulussa on uintia. On noloa mennä uimaan jalat ja kädet täynnä arpia. HUOM: TÄÄ EI OO PROVO! En jaksaisi enää elää. Joka päivä tapahtuu aina jotain pahaa kaksi kertaa enemmän kuin jotain hyvää. Olen ulkopuolinen aina kaikkialla. Tarvitsisin hoitoa. Mutta sitä ei tule. Tästä asiasta tietävät vanhempani, ope, terveydenhoitaja ja koulupsykologi. Mutta apua ei vain kuulu. Viiltely auttaa itsemurhan ajatteluun. Sillä en ole vielä valmis tappamaan itseäni, vaikka mieli tekisi. Mutta viiltely auttaa. Enkä tiedä mikä olisi varmin keino tappaa itsensä. Ei ainakaan auton alle jääminen, siinä voi käydä autoilijallekin huonosti. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä. Suurimmat ongelmani tällä hetkellä: Oksettaa, väsyttää, en saa unta, nälättää, ruoka ei mene alas, olen yksinäinen, koulu on tuskaa... Uskokaa ettei tämä ole provo! Pyydän apua ja kertomuksia omista kokemuksistanne. Oikeastaan saatte kirjoittaa MELKEIN mistä vain tänne. Kunhan pari järjellistä vastausta saisin... :)
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksesta voi toipua ja suurin osa sairastuneista toipuukin! :) älä menetä uskoasi elämään, vaan juttele vakavasti luotettavalle aikuiselle. Toivottavasti saat apua. Kaikkea hyvää sinulle!
Mene vielä kerran opettajan ja koulupsykologin juttusille ja selitä asia sekä puhu vanhemmillesi.
Et saa luovuttaa, olet nuori ja elämä on vielä edessä ja et voi tietää, mitä hyvää se tuo tullessaan. Olen kolmekymppinen ja sairastanut masennusta useaan otteeseen, ekan kerran yläasteella. Elämässä on tullut vastaan paljon pettymyksiä, kuten syöpä ja että puolisoa ei ole löytynyt. Mutta olen onnellinen, että en ole luovuttanut. Koska minulle on tapahtunut paljon ihania asioita. Olen menestynyt työssä, päässyt matkustamaan, minulla on ihania ystäviä ja perhe. Ja on myös hienoa, että tiedän olevani selviytyjä ja voin olla ylpeä itsestäni ja siitä etten koskaan luovuta.