Hartaan uskovaisen ja agnostikon suhde, voiko toimia?

Kerro lisää. Minä olen uskovainen nainen ja olen seurustellut agnostikkojen kanssa. Suhteet kaatuivat muuhun kuin uskonasioihin, joista ei koskaan ehtinyt tulla riitaa.

Mies käy siis viikottain kirkossa ja raamattupiireissä ja palvelee seurakunnassa. Mitä luultavimmin ei hyväksy esiaviollista seksiä, pitää raamattua ohjenuoranaan elämässä. Juttu on siis hyvin alussa, olemme vasta ihastuneet toisiimme. Itse voin käydä kirkossa ja puhua uskonasioista, mutta en pysty uskomaan. Pelkään että mies kokee ettei voi jakaa kanssani hänen elämässään hyvin keskipisteessä olevaa asiaa, uskoaan. Pelkään myös että hän loppujen lopuksi päätyy siihen että Jumalan tahto on ottaa uskova puoliso... :( Oletko itse herätysliikeuskova? Haittasiko seurustelukumppanin epäusko mitenkään? Tiedätkö mitä nuissa liikkeissä ajatellaan uskovan ja epäuskovan suhteista?

Ap

Olin uskovainen niihin aikoihin, kun aloin seurustella ei-uskovan mieheni kanssa. Seurasin sydäntäni ja vuosien kuluessa luovuin uskostani. Mutta se ei niinkään johtunut seurustelusta ei-uskovan kanssa, vaan siitä, että uskonto ei loppupeleissä ollutkaan minun juttuni. Olisin kasvanut siitä ulos kuitenkin vuosien mittaan.

Mutta noissa piireissähän tosiaan korostetaan, että uskovaisen tulisi valita uskova puoliso, koska Raamatussa sanotaan niin. Ajatellaan, että uskomaton puoliso vetää uskovaisen "takaisin maailmaan". Että niistä piireistä ei kannata odottaa myötätuntoa suhteelle, valitettavasti.