Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yliopisto-opiskelu aikuisena, välimatka kodin ja opiskelupaikkakunnan välillä
04.03.2014 |
Onko kenelläkään kokemusta täysipäiväisen opiskelun aloittamisesta aikuisiällä niin, että joutuu opiskelun takia muuttamaan paikkakunnalle X ja matkustamaan kotiin viikonloppuisin/aina kun mahdollista?
Haaveilen vielä uudesta tutkinnosta, jonka voi kuitenkin suorittaa vain Helsingissä. Jos saisin opiskelupaikan, joutuisin hommaamaan jonkin solukämpän ja osallistumaan lähiopetukseen monen vuoden ajan. Elämäntilanteesta riippuen haluan tai joudun käymään kotona mahdollisimman usein. Kodin ja Helsingin välin kulkee Pendolinolla reilussa 3 tunnissa, ja toiveissa olisi käydä kotona mahdollisimman paljon.
Olisinpa tajunnut valita opiskelualan oikein jo nuorena ja silloin kun opiskelijaelämää kuuluukin viettää. Nyt on ihan eri tilanne ryhtyä opiskelemaan lähiopintoja. Raskas opiskelu yhdistettynä jatkuvaan matkustamiseen on väsyttävää ja kuluttaa parisuhdettakin ym.
Onko kokemuksia tai vinkkejä aiheesta?
Kommentit (17)
Ainakin osan opinnoista voi suorittaa lähempänä jossain avoimessa tai kesäyliopistossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt vähän samaa - tosin kyseessä jatko-opinnot, eli kesto lyhyempi. Ja erotuksena on myös työkuviot, eli en voisi osallistua aina luennoille tms. Minun tapauksessani etäisyys olisi reilut pari tuntia. Edellytykset sisälle pääsyyn olisivat hyvät, mutta tällä hetkellä olen päätynyt siihen että en jaksa. Liian raskasta huolehtia
-kodista
-työstä
-opinnoista
-terveydestä
-välimatkoista kustannuksineen
Olisi pitänyt tehdä tämä nuorempana. Kaikkea ei enää vain voi uhrata pelkän koulutuksen vuoksi, vaikka tittelistä olisikin hyötyä.
On kokemusta ja ei kannata. Yhtäaikaisesta etäsuhteesta ja opiskelusta ja pendelöinnistä niiden välillä ei tule mitään. Laita suhde poikki ja muuta yksin Helsinkiin, tai ota mies mukaan.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 20:49"]
Olisi pitänyt tehdä tämä nuorempana. Kaikkea ei enää vain voi uhrata pelkän koulutuksen vuoksi, vaikka tittelistä olisikin hyötyä.
[/quote]Sinusta en tiedä, mutta ei se ainakaan mulle 20-vuotiaana ollut yhtään helpompaa kuin mitä se nyt ehkä olisi.
Millaista on yliopisto-opiskelu ei-aikuisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 20:52"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 20:49"]
Olisi pitänyt tehdä tämä nuorempana. Kaikkea ei enää vain voi uhrata pelkän koulutuksen vuoksi, vaikka tittelistä olisikin hyötyä.
[/quote]Sinusta en tiedä, mutta ei se ainakaan mulle 20-vuotiaana ollut yhtään helpompaa kuin mitä se nyt ehkä olisi.
[/quote]
Itselleni olisi ollut huomattavasti helpompaa. Eli silloin olisin ollut sinkku, perheetön, vuokralla asuva, helposti kulkeva ja työkuvioitakaan ei olisi tarvinut miettiä. Nyt elämää ei enää niin helposti muuteta.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 20:50"]
On kokemusta ja ei kannata. Yhtäaikaisesta etäsuhteesta ja opiskelusta ja pendelöinnistä niiden välillä ei tule mitään. Laita suhde poikki ja muuta yksin Helsinkiin, tai ota mies mukaan.
[/quote]
niillä se onnistuu, jotka haluavat sen onnistuvan. Tiedän jopa pareja, jotka ovat asuneet vuosia eri maissakin. Ei ihan joka viikonloppu pääse kotiin. Itsekin elin sillain vuoden, toiset kuusi vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se rankkaa, mutta mahdollista. Omat opintoni ovat venähtäneet jo yhdeksänteen vuoteen, lähinnä pakollisesta ansiotyöstä johtuen, mutta osittain myös logististen ongelmien vuoksi. Tänä vuonna pitäisi tulla valmista, keväällä vaiko vasta syksyllä, jää nähtäväksi.
Tärkeintä on yrittää laatia lukujärjestys siten, ettei tarvitse olla täysiä viikkoja opiskelupaikkakunnalla, vaan vaikkapa 2-3 päivää viikossa. Osa kursseista on mahdollista suorittaa lukutentteinä, ja verkkokurssejakin on olemassa (ainakin hum.tdk, kuten minulla). Yleensä alkuvaiheessa pakollisia luentoja ja harjoituskursseja on enemmän (mutta riippuu varmasti myös opiskeltavasta alasta). Aikuisena, perheellisenä ja toimeentulohuolten painamana opiskelu on haasteellista, mutta toisaalta etuna on elämänkokemus ja mahtava motivaatio (joka minulta nuorempana puuttui). Jos motivaatio on kunnossa ja sinulla on aito mielenkiinto opiskeltavaan alaan, se auttaa jaksamaan, vaikka välillä voimia koetellaankin. Onnea opintoihin, älä lannistu. Niin ja älä vain rupea potemaan huonoa omatuntoa poissaolostasi, kyllä se tekee ihan hyvää kotijoukoillekin pärjätä välillä keskenään.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 20:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 20:50"]
On kokemusta ja ei kannata. Yhtäaikaisesta etäsuhteesta ja opiskelusta ja pendelöinnistä niiden välillä ei tule mitään. Laita suhde poikki ja muuta yksin Helsinkiin, tai ota mies mukaan.
[/quote]
niillä se onnistuu, jotka haluavat sen onnistuvan. Tiedän jopa pareja, jotka ovat asuneet vuosia eri maissakin. Ei ihan joka viikonloppu pääse kotiin. Itsekin elin sillain vuoden, toiset kuusi vuotta.
[/quote]Joo kyllä mäkin näitä tiedän, mutta kaikilla näistä on ainakin toisella osapuolella ollut sivusuhde tuona aikana ja tuo virallinen suhde loppunut viimeistään siihen kun palataan välimatkan jälkeen yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pääaine ja ala sellainen että opinto-ohjelmassa on paljon läsnäoloa vaativia kontaktiopetusjaksoja (kielet, luonnontieteet, opetusala jne.)? Opiskelin itse yhteiskuntatieteitä ja meillä oli pakollista lähiopetusta varsin vähän; seminaarit, kielikurssit ja menetelmäopinnot. Luennoillahan ei ole pakko käydä istumassa ellei välttämättä halua ja kirjatentteihin valmistautuminen on hyvin itsenäistä työskentelyä. Ainakin Jyväskylässä kontaktiopetus painottui ti-to päiviin, maanantaisin ja perjantaisin oli harvoin mitään. Eli pitkät viikonloput olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Mutta aikataulujen määrittely toki riippuu täysin opiskeltavasta alasta ja suuntautumisvaihtoehdosta.
Onko ap ikäerohullu, jonka mielestä vasta yli 30-vuotiaat ovat "aikuisia"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehen kyljessä kyhnääminen todella sen arvoista että jätät hienon itsensä kehittämismahdollisuuden käyttämättä?? Opiskeluaika menee todella nopeasti, ja sinulla on jo rutiinia sekä motivaatio korkealla. Go for it girl!
Minulla ja yliopistolla on välimatkaa 400km. Käyn siellä vain silloin kun on aivan pakko. Tenttejä voi sopia muuallekin kuin yliopistolle, verkko mahdollistaa nykyaikana paljon ja käytän mahdollisimman paljon hyväkseni esim. avointa ylipistoa. Minulla on perhe, mies ja pienet lapset ja töissäkin käyn. Kyllä se onnistuu, mutta vaatii kärsivällisyyttä, organisoimista ja tukiverkkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samat mietteet, tosin välimatkaa vain 140 km eli sen pystyisi kulkemaan päivittäinkin ainakin jos ei tarvisi joka päivä kulkea. Ala, jota olen katsellut, vaatiin kyllä paljon läsnäoloa. En ole vielä miehelle uskaltanut puhua. Opintojen rahoitus näin asuntovelallisena mua oikeastaan enemmän mietityttää.
Kiitos kaikille vastauksista. "Yliopisto-opiskelu aikuisena" oli vähän huonosti muotoiltu, mutta tarkoitin siis vaikkapa jo yhden korkeakoulututkinnon suorittanutta, parisuhteessa olevaa ja mahd. perheellistä ihmistä, jolla on ihan eri lähtökohdat ryhtyä tekemään uutta tutkintoa kuin 18-vuotiaalla freesillä fuksilla.
Opiskelupaikkakunnalle muutto on ihan selviö nuoremmalle, mutta minua sitovat aviomies ja muu perhe, kotiasiat, toinen työ... Opiskelut kestäisivät kuusi vuotta, eläinlääketiedettä olen siis suunnittelemassa. Kuusi vuotta tuntuu nyt sairaan pitkältä ajalta ja sitähän se onkin! Näitä käytännön juttuja vaan on pakko miettiä; lukiosta juuri tulleena opiskelijana oli helppoa ja huoletonta vain opiskella.
Sanoisin että kokeile! Jos se ei onnistu niin sitten se ei onnistu mutta eipähän ainakaan tarvitse jäädä loppuiäksi jossittelemaan että olisiko pitänyt, miksen kokeillut, olisiko se voinut onnistua jne.
Elämässäni en ole koskaan katunut mitään mitä olen tehnyt, mutta muutamaa sellaista olen katunut mitä olen jättänyt edes yrittämättä.
Alue: Aihe vapaa
up