Minkälaiselle naiselle kelpaa alkoholisti mieheksi?

Alistuva?

Epätoivoinen.

On tutkittu juttu, että alkoholistin aikuinen lapsi päätyy huomattavasti helpommin alkoholistin puolisoksi kuin ei alkoholistin aikuinen lapsi.

Isäni oli alkkis, oma mieheni satunnaista siideriä lukuunottamatta absolutisti. Kuten itsekin.

Rakastuneelle? Toivoo toisen toipuvan ja muuttavansa elämänsä suuntaa?

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 11:47"]tai toisinpäin?

[/quote] nainen ei ole arvostanut itseään luultavasti koskaan. ei pidä itseään kunnon miehen arvoisena.

Jos mies on myös rikas tai muuten komea, niin melkein jokaiselle naiselle...

Oma äitini fiksu ja älykäs. Lääkäri. Isä alkoholisti. Joskus äiti kertoi syyn, miksi ei ole jättänyt isää. Isä ollut aina hyvä ja kiltti mies, myös kännissä. Alkoholismi puhkesi, kun isä oli 45 v. Sittemmin isä raitistui 60 v. On edelleen selvinpäin. Asiat eivät ole mustavalkoisia.

No varmaan sellaiselle, joka on itsekin sama kaliiberia.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 12:11"]No varmaan sellaiselle, joka on itsekin sama kaliiberia.

[/quote]

Äitini ollut aina absolutisti.

8

sellaiselle, joka juo itsekin yli kohtuurajan ja/tai sen lisäksi oma vanhempi on ollut alkoholisti eli alkoholistin aikuinen lapsi. kukaan muu ei ottaisi moista riesakseen.

Varmaan sellaiselle joka ei arvosta itseään ja luulee, ettei ansaitse hyvää miestä.

Minunkin isäni on entinen alkoholisti, mutta silti (tai ehkä juuri siksi) en katselisi alkoholistimiestä sekuntiakaan.

Ilmeisesti minulle. Mies tuli eilen luokseni ja sammui sohvalle. Odotin häntä pienissä vaatteissa ja puunattuna, mutta mies oli valinnut viskin.

Minun näkemykseni asiasta on taas hyvinkin toisenlainen kuin tässä ketjussa. Miehen alkoholisoitumiseen tarvitaan aikaa noin 10 vuotta. Yleensä nämä naiset ovat menneet siis naimisiin suht nuorina ja nämä miehet ovat olleet ihan normaaleita suomalaisia miehiä eli juoneet viikonloppuisin, toki humalahakuisesti. Ajan saatossa miehen juominen on lisääntynyt ja mies on alkoholisoitunut. Tämä on kuitenkin tapahtunut niin hiipivästi että selvää rajaa ei ole tullut. 10 vuotta tuohon kehitykseen on niin pitkä aika, että moni alkaa pitää sitä arki-illankin oluenjuontia ihan normaalina. Kyllähän sitä nyt yhden oluen voi ottaa keskellä viikkoakin saunareissulla jne. Siitä se sitten usein vaan lisääntyy.

Naisen on vaikea erota, koska on tavallaan ollut koko ajan tiennut tilanteesta ja sopeutunut tianteeseen. Ei siis erota, että milloin normaali juominen on muuttunut suurkäytöstä alkoholismiin. Ei ole ollenkaan hämmästyttävää, että tämmöinen nainen saattaa sitten keskustelupalstalla kysellä, että onko normaalia, että mies juo 10 olutta arki-iltana. Jossain takaraivossa on se ajatus, että ei ole, mutta silti kun se on ollut heidän normaaliaan jo niin pitkään, niin sen merkitystä vähättelee.

Mulle kävis kyllä jos olis sellainen alkoholisti jolla ei karkaa mopo. Niinkuin itse olen. Juon kolmena päivänä viikossa 6-9 annosta. Ajatukset on alkoholissa sairaalloisen usein. En kuitenkaan koskaan juo ennen työpäivää. Olen töissä ti-pe.

Mieheni on mies ihan parhaasta päästä eikä alkoholiongelmainen itse.. Kelpuuttanee minut siksi koska olen muuten hyvä puoliso. Ja juon niin että humallun vasta lapsen mentyä nukkumaan.

Ehkä hänkin vähättelee merkitystä. Niinkuin itsekin teen vaikka tiedän että olen riippuvainen eikä se ole todellakaan tervettä.