Paras ystävä on kateellinen mulle, nyyh!

Harmittaa kun ystävä kadehtii. Ennen oltiin kuin paita ja peppu, mutta elämät on menneet erilailla ja ollaan eri tilanteissa. Minulla on (ydin)perhe, vakiduuni, omistusasunto ja keskiluokkainen elämä, vaikka en sitä hänelle päin naama lyö tai hehkuta. Hänellä on työttömyys ja totaali-yh:n elämä pienen lapsen kanssa, ei koulutusta.

Nähdään ehkä pari kertaa viikossa ja on kivasti on mennyt pääosin, mutta välillä hän piikittelee minua siitä kuinka hyvin minun asiat ovat. Tämä ärsyttää, sillä olen kokenut todella vaikeita aikojakin elämässä aiemmin, ja nyt, kun hänellä on ollut vaikeaa, olen todella konkreettisesti ollut monta kertaa apuna.

Kerran olimme illanvietossa yhdessä, niin hän sitten alkoi suomia elämääni epäsuorasti, siis haukkui minua mainitsematta sellaiset ihmiset, jotka ovat tehneet elämässään samanlaisia asioita kuin minä. Turhauttaa. 

Inhottaa olla kateuden kohteena. Muilla samaa?