Tyttäreni aikoo lukion jälkeen yliopistoon

Niin mieli muuttuu, kun teinihormonimyrskyt tasoittuvat. :)

Niin. Kiva kuulla, jos päätös on tyttären oma. Mutta tietysti voisi olla jännää ajatella, että mitä, jos tyttäresi vieläkin haluaisi jatkaa, nyt lukion jälkeen ammattikoulussa ja suorittaa perusasteen tutkinnon. Suostuttelisitko ja anelsitko häntä aloittamaan mieluummin, missä tahansa Suomalaisessa korkeakoulussa/ yliopistossa, vaikka olsitko pettynyt, jollei näin tapahtuisi, viimeistään nyt lukion jälkeen?

Muutama asia, mitkä vielä pyörimään mieleeni. Ensiksi se, että lukion käymällä ei "leimaannu" miksikään. Eli sen jälkeen kaikki on auki ja oikeastaan vasta täytyy päättää, mitä lähtee opiskelemaan. Nykyisin korkeakouluihin/ yliopistoihin voi hakea ammattikoulupohjalta, eli lukio -opintoja / ylioppilaaksi kirjoittamista ei tarvita enää lainkaan siksi, että ilman sitä sulkisi joidenkin opiskelupaikkojen ovet. - Tosin on mm. monissa keski-Euroopan maassa vain lukiota vastaavien opintojen jälkeen on oikeutettu hakemaan korkekouluihin/ yliopistoihin.

Se, mikä on lukion etu ja mitä tarkoitin edellä leimautumisella tarkoitin sitä, että usein ammattikoluuissa - koska opiskeltavia ammattiaineita on niin paljon- yleis-sivitys jää, jos se on vain koulun varassa, silloin helposti kapeammaksi. 

Koska korkeakoulut/ yliopistot, joihin pääsy yleensä edellyyttää pääsykokeisiin osallistumita antaa jolukion käyneille /ylioppilaille etumatkaa ts. lisäpisteitä pääsykokeisiin ns. ylioppillaskiintiön muodossa, jossa tulevat valituiksi ne joilla on parhaat yhteispisteet eli pääsykokeesta saadut pisteet ja yo-kirjoituksista tulevat lisäpisteet. Vapaassa kiintiössä taas voi tulla valituksi paitsi ne ylioppilaat, jotka eivät ole tulleet valituksi yo-kiintiössä, mutta myös ne, jotka hakevat ammattikoulupohjlta. viimeksi mainittu tarkoittaa usein sitä, että ammattikoulusta valmistuneella täytynee olla toisinaan vähän enempi sisua, koska hän voi tulla valituksi "vain" toisessa kiintiössä.

Mikä on hieman harmillista on se, että moneen lukioon on kanssa asetettu korkea keskiarvo raja, joka saattaa toisinaan pakottaa ottamaan sen ei mielenkiintoisen ammattikoulupaikan vastaan, koska suosituimmille aloille, myös amk:n on oltava hyvä keskiarvo.Tärkeintähän on se, että nuori jatkaa opintojaan, eikä jättäydy vain peruskoulun varaan, jonka turvin pitemmässä juoksussa on hyvin vaikea saada, mitään työtä, vaikka peruskoun päättyessä olisi hetkellisesti hyväkin työpaikka.

Se, mikä itseäni myuös hieman huolestuttaa on, jos lukiot tulevaisuudessa entistä enemmän painottuvat eli on yhä enempi erilaisa, kuten matematiikka -lukioita musiikkilukioita ja/ tai jääkiekko ja hevosten -hoitolukioita.... 

Mutta, miten nuori osaa valita niistä sen oikean, joka tukee parhaiten hänen tulevaisuuden haaveitaan ja -jääkö perinteinen lukion tehtävä; antaa hyvä yleis-sivistys ja pohja jatko-opinto paikan haulle vain haaveeksi.

Mun poika (ka yli ysin) olisi halunnut autokuskikoulutukseen, mutta opo ja opettajat käänsivät pään. Nyt on armeijassa ja aloittaa syksyllä yliopistossa, mutta yhä haaveilee autokuskin hommista. 

Kasvukivut ottavat koville. Nuorena aikuisena näkee maailman aivan erilaisesta vinkkelistä, kuin murkkuhormoonihöyryssä oleva teini. Aikuinen kykenee tekemään ratkaisuja, sekä ymmärtämään syyn ja seurauksen lait.

Murrosikäinen elää liikaa tässä hetkessä, eikä kykene johdonmukaiseen ajatteluun.

Oppia, ikä, kaikki... Onnea ja lukuhaluja yliopistotielle.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 21:42"]

Olen todella yllättynyt. Onko tuo se sama raivoava teini joka vielä 9. luokan keväällä karjui ettei ainakaan lukioon mene koska ei halua mihinkään yliopistoon? Vaan että hän aikoo lähihoitajaksi koska tykkää enemmän tehdä kuin lukea =)

Niin se vaan mieli muuttuu. Se että hän aikoo sinne ei tokikaan vielä tarkoita mitään mutta toki kannustan.

[/quote]  Onko numerot luonnontieteissä 9-10 niin hyvät mahikset päästä opiskelemaan vaikka lekuriksi kun ensiksi paahtaa pääsykokeisiin

Ei kannata alisuoriutua jos ka peruskoulusta päästessä on yli 9 niin ei muuta kun lukioon ja yrittää yliopistoon ja varsinkin jos luonnontieteet ysin kympin luokkaa. 

"10" - Mistä sait päähäsi, että tyttären keskiarvo peruskoun jälkeen olisi ollut yli 9?

- Vao oliko se vain yleinen heitto? Minusta on ollut viime vuosina mielenkiintoinen kehitys, vai oliko sitten niin, että omasta kaveri piiristäni kaikki itseni lailla menivät lukioon ja ne, jotka eivät lukioon päässeet, niin menivät ja/ tai päätyivät ammattikouluihin. Vahinko minusta, jos ammattikouluihoin menevät leimataan alisuoriutujiksi.

Nykyisin yliopostoihin ja korkeakouluihin otetaan vuosittain iin paljon opiskelijoita, että se, että  opiskelee tai on opiskellut korkeakoulussa/ yliopistossa ei paljoa lisäarvoa tuo, jos ajattelee tulevan tilipussin suuriuutta suhteessa siiihen, mitä mahd. ammattikoulusta valmistunut ehtii tienata sinä aikana ja sen jälkeenkin verrattuna siihen, että suorittaa korkeakoulu/ yliopsito tutkinnon ja vasta sitten ryhtyy päätomiseksi työläiseksi, jos siis ylipäätään saa osaamistaan vastaavaa työtä, tai mitään muutakaan. - En nyt huomioi nyt joidenkin yksittäisten huippuosaajien mahd. ansiokehitystä, heitä on kai vielä toistaiseksi enemmän kuin NHL-pelaajia ja formulakuskeja. Mutta, mutta riittääkö muutama sata akateemsita huipopuosaajaa niin, että kun heidän palkkansa laskee yhteen - niin saadaan, ehkä yhden NHL -pelaajan vuosipalkka.

Suomeksi sanottuna korkeakoulu/ -yliopisto-opiskelu on kärsinyt inflaation. En  tarkoita, että heidän (korkeakouluista/ yliopistoista valmistuneiden)

tarvitsisi, jokaisen yksin saada sama, kuin NHL -pelaajien tai formulakuskien. Mutta olsi mielestäni oikein, että koulutuksen voisi yleisesti ottaen kokea olevan kannattava investointi tulevaisuuteen....

Se mieli ehtii vielä muuttua monta kertaa ja joillakin viimeistään silloin, kun ei pääsekään (ensimmäisellä kerralla) sisään :D

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 22:37"]

Niin. Kiva kuulla, jos päätös on tyttären oma. Mutta tietysti voisi olla jännää ajatella, että mitä, jos tyttäresi vieläkin haluaisi jatkaa, nyt lukion jälkeen ammattikoulussa ja suorittaa perusasteen tutkinnon. Suostuttelisitko ja anelsitko häntä aloittamaan mieluummin, missä tahansa Suomalaisessa korkeakoulussa/ yliopistossa, vaikka olsitko pettynyt, jollei näin tapahtuisi, viimeistään nyt lukion jälkeen?

[/quote]

En puuttuisi asiaan vaikka päättäisikin hakea lukion jälkeen ammattikouluun (näin olen tehnyt itsekin aikoinani ja jatkanut siitä silloiselle opistoasteelle, mahtaako vastata nykyistä ammattikorkeaa) Pääasia että löytää itselleen mieluisan alan ja alkaa ottaa vastuuta itsestään ja omasta elämästään. Tuo lähihoitaja kuulosti silloin pari vuotta sitten siksikin niin huonolta vaihtoehdolta hänelle koska ei todellakaan ole mikään toimen ihminen vaan enemmän sellainen haaveksija=)

Mun pahin pelkoni on se ettei hän löydä sitä omaa juttuaan ja jää ajelehtimaan. Fiksu tyttö mutta oman toiminnan ohjauksessa puutteita(toivottavasti menee vielä iän piikkiin) Mielestäni lukio ei kuitenkaan ole hukkaan heitettyä aikaa, en olisi turvallisin mielin päästänyt häntä pari vuotta sitten kotoa pois muualle opiskelemaan.

ap

Ap, omassa ystäväpiirissänikin on tällaisia "käännynnäisiä".  :-D Rakas ystäväni, joka oli ysiltä päästäessä luokkansa priimus 9,4 keskiarvolla, jopa meni ammattikouluun, teki opinnot siellä tunnollisesti valmiiksi, tuli lukioon (olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, meillä tosiaan lukioon tultiin), kirjoitti kolme laudaturia ja kaksi magnaa (aikana ennen eximiaa) ja opiskeli erittäin teoreettista alaa yliopistossa.

Tätinä kuuntelin myös taannoin tyttöjen keskustelua Helsingin keskustassa junnaavassa kahvilajonossa. Olivat sitä mieltä, että lähtevät lukiosta suoraan työelämään (käytännössä siis toiselle puolelle tiskiä). Jotenkin sellainen kuva jäi tytöistä, että kun ymmärtävät, millaista kahvilatyöntekijän työ on, ja mitä niillä palkoilla pk-seudulla tekee, laittavat paperit ainakin yhteishakuun.