Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni äitiys ihmetyttää
15.12.2013 |
Tyttäreni on nyt hieman yli 30. Koko teini-ikänsä ja oikeastaan vieä pitkälle yli parikymppisenä hän uhosi ettei halua lapsia koskaan. Jollakin tapaa en edes ihmetellyt hänen ajatusmaailmaansa, koska hän ei koskaan lapsena leikkinyt nukeilla tai ollut kiinnostunut vauvoista, eläimet olivat aina etusijalla. Toisaalta kun hän muutama vuosi sitten ilmoitti olevansa raskaana en ihmetellyt sitäkään, ajattelin hänen vain kasvaneen ja vauvakuumeen iskeneen. Nyt hänellä on lapsia kaksi, 1 ja 3 vuotiaat. Hänen tapansa olla äiti kuitenkin ihmetyttää minua. Ikäänkuin hän häpeäisi äitiyttään.
Hän ei ole koskaan imettänyt kumpaakaan lastaan, ei siksi etteikö se olisi onnistunut. Hän ei koskaan edes yrittänyt, koska häntä kuulemma ällöttää jos joku roikkuu rinnassa kiinni. Töihin hän palasi 3kk äitiysloman jälkeen ja isä hoiti lapsia kotona. En ole koskaan nähnyt hänen antavan läheisyyttä lapsilleen. Tai siis, jos lapsi vaikka loukkaa itsensä hän kyllä ottaa syliin ja halii, mutta ei muuten, ei koskaan siksi että olisi vain kiva olla lapsen lähellä. Hän ei leiki lastensa kanssa. Synnytysten jälkeen oli kova kiire salille ja saada itsensä taas "timmiksi" hänen omien sanojensa mukaan. Tyttäreni mies, eli lasten isä kyllä on rakastava vanhempi ja touhuaa paljon lasten kanssa.
Tyttäreni ei myöskään koskaan mainitse lapsistaan mitään esim. juhlissa ellei häneltä joku kysy. Silloinkin vastaukset ovat lyhyitä ja hän vaihtaa nopeasti puheenaihetta. Mietin kovasti, että mistä tämä johtuu, voisi melkein puhua kylmyydestä lapsia kohtaan. Itse olen ollut mielestäni rakastava ja läheisyyttä antava äiti, lapsuudenkodissaan hänellä on aina ollut kaikki hyvin. Olenko minä tehnyt kasvatuksessa jotakin väärin vai miksi ihmeessä hän on tuollainen?
Kommentit (30)
Voi ei, kuulostaa sellaiselta äidiltä, joka on tehnyt ne lapset lähinnä statuksen vuoksi ja koska ne "kuuluu tehdä" :(
Lapsuudenystävälläni oli tällainen äiti. Suhtautui tyttöönsä hyvin jäätävästi. Kaveri oli päivät yksin kotona, joutui itse laittamaan syötävänsä. Yritti kaikin tavoin miellyttää äitiään, mutta ei siitä ikinä normaalia suhdetta tullut. Kaverin isä oli lähtenyt hänen ollessa vielä aivan pieni. Ei ole tietääkseni ollut tekemisissä äitinsä kanssa sen jälkeen kun muutti opiskelemaan.
Sinun lapsenlapsillasi siis on kuitenkin välittävä isä? Se pelastaa jo paljon, vaikkei isä tietysti ikinä aivan täysin äitiä vastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän ei oikeasti ole halunnut niitä lapsia, ei ole sen tyylinen ihminen. Hänen miehensä ilmeisesti on lapset halunnut ja heistä huolehtii eli tyttäresi on suostunut äidiksi miehensä vuoksi. Moni mies tekee tätä vaimonsa vuoksi. Eli tuskin olet mitään väärää tehnyt. Anna sinä lapsille hellyyttä niin heillä on kaksi aikuista, jotka heitä hellivät.
Aivan kuin olisi asperger.
Minulla on ollut sellainen ystävä josta jälkeenpäin vasta tajusin että on assi samoin kuin kaksi poikaansa tyttö on normaali.
Erittäin tunnekylmä ihminen. Lapset eivät saaneet läheisyyttä. Isä pyöritti arkea. Paikkakunnalta poismuuton jälkeen emme ole olleet yhteyksissä.
Jos hän ei ole leikkinut nukeilla eikä ole muutenkaan kovin äidillinen niin miksi hän nyt yhtäkkiä olisi lasten myötä muuttunut. Ei kaikkia naisia kiinnosta lapset. Nythän varmaan lapset on tehty enemmän miehen toiveesta. Silloin on loogista että mies ne hoitaakin.
Jos sinulla olisi lapsiinsa kylmästi suhtautuva poika, ei se olisi kovinkaan outoa. Miksi sen pitäisi olla outoa jos heillä mies on perheen huoltaja ja äiti käy töissä.
Minä olen kyllä imettänyt lapseni, mutta mies saa hoitaa leikittämisen ja muut jutut. minä lähdin töihin myös koska lapsenhoito ei ole minun kiinnostuksenkohteeni ja miehen on.
Ihmiset on erilaisia, siinä on syytä kerrakseen.
=/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä olisi mies joka käyttäytyy noin kukaan ei ihmettelisi, mutta kun on kyse naisesta hänellä on pakko olla jokin vialla päässään.
Olen itsekin miettinyt tuota, että lapset on tehty miehen toiveesta. Tuntuu kyllä hieman oudolta, yleensä tyttäreni on hirveän voimakastahtoinen.
En usko autismiin tai aspergeriin tai mihinkään muuhunkaan diagnoosiin. On ollut lapsena ja on toki muutenkin ihan normaali.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on lukenut liikaa av:ta: "en voi sietää lapsellisia, jotka puhuvat vain lapsistaan", "inhoan lapsiperhepäivityksiä facessa", "inhoan lasten kuvia joulukorteissa", "inhoan lapsia", "raskaus on tekosyy rupsahtamiselle, katsokaa vaikka futarin vaimoa", "miksi mammat antaa itsensä rupsahtaa, mieskin lähtee vieraisiin", "pikkulapsiaiak on tekosyy liikkumattomuudelle ja kotiin jämähtämiselle", "säälittää joidenkin mammojen miehet, kun mamma keskittyy vaan laspiin" jne. Av:n henki on tarttunut tyttäreesi.
Tässäkin ketjussa on monta tuollaista "äitiä" ilmeisesti.
Ei lapsia voi tehdä vain toisen mieliksi. Hyi millaisia ihmisiä täällä on. Toivon toki, että kirjoittelevat ja peukuttavat vain hölmöyttään eivätkä edes oikeasti ole äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 19:08"]
Jos kyseessä olisi mies joka käyttäytyy noin kukaan ei ihmettelisi, mutta kun on kyse naisesta hänellä on pakko olla jokin vialla päässään.
[/quote]
Ikvää, että äitiyskin voi olla joillekin tuollainen feminismin keppihevonen.
Ei se tunnekylmyys ole yhtä kuin asperger.
Minulla on erittäin tunnekylmä äiti, mitään läheisyyttä häneltä ei koskaan saanut, en muista hänen ikinä edes koskeneen minua (varhaisimmat muistot minulla on n. 3-vuotiaasta), saati sitten lohduttaneen, hänen lähelleen ei saanut hakeutua, jne. Lisäksi henkisesti hän pahoinpiteli eri tavoilla. Eikä hänelläkään mitään aspergeria tai autismia ole vaan persoonallisuushäiriöitä ja jotain muuta vikaa nupissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 19:10"]
Olen itsekin miettinyt tuota, että lapset on tehty miehen toiveesta. Tuntuu kyllä hieman oudolta, yleensä tyttäreni on hirveän voimakastahtoinen.
En usko autismiin tai aspergeriin tai mihinkään muuhunkaan diagnoosiin. On ollut lapsena ja on toki muutenkin ihan normaali.
-ap
[/quote]
Voisin olla tyttäresi. Olen tehnyt lapsen mieheni toiveesta, vaikka en itse ole koskaan lapsia erityisemmin halunnut. Olen voimakastahtoinen, mutta tämä ei merkitse ettenkö haluaisi vastavuoroisesti mieheni saavan tahtonsa läpi hänelle tärkeissä asioissa. Pidän tasavertaisuutta parisuhteessani erittäin tärkeänä ja olen valmis uhrautumaan mieheni vuoksi, koska hänkin on tehnyt niin minun vuokseni.
Lisäksi minulla on asperger, mutta äitini ei tähän aluksi uskonut koska olinhan ollut niin "normaali" lapsi. Se vain, että vanhempani eivät itsekään ole kovin normaaleja, vaan isälläni on todennäköisesti myös (diagnosoimaton) asperger, joten äitini käsitys normaalista ei ole kovin paikkansapitävä.
Lakkaa turhaan pohdiskelemasta tyttäresi äitiyttä ja "luonnevikoja", ja keskity olemaan isoäitinä lapsenlapsellesi. Sinä voit ehkä tarjota tuolle lapselle sellaista, mihin hänen äitinsä ei kykene vaikka kovasti haluaisikin.
Ei lähihuoltajan ole pakko olla äiti. Isä voi yhteisestä sopimuksesta hoitaa homman aivan yhtä hyvin.
PS: Tyttäresi voi aivan hyvin olla asperger.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät millainen tyttäresi on lastensa kanssa silloin kun ovat keskenään? Kaikki eivät halua jaella julkisia rakkaudenosoituksia eivätkä kaikki halua puhua lapsistaan vaikka sukujuhlissa. Jotkut haluavat olla äitejä täysillä joka tilanteessa, mutta toiset haluavat olla muutakin. Helposti ympäristö painostaa äitejä olemaan vain äiti. Siinä yksi syy, miksi en itse edes kertonut raskaudestani kuin vasta raskauden loppumetreillä. Joidenkin kanssa välttelen tietoisesti lapsestani puhumista, koska he ovat juuri sellaisia, että yrittävät pitää minua nyt yhden lapsen saatuani vain äitinä. Ärsyttävintä on se, että yhden lapsen jälkeen oletetaan, että toinen tulee 2 tai 3 vuoden päästä. Mitä taetta siitä on kellään? Äidiksi tultuani yli 3-kymppisenä olen huomannut, että lapsen saaminen muuttaa ihmisten suhtautumista yllättävän paljon. Vaikka olisi tuntenut jotkut ihmiset vuosikausia niin sitten lapsen saamisen jälkeen heillä on ihan ihmeodotuksia siitä, millainen minun pitäisi olla äitinä ja udellaan jatkolisääntymissuunnitelmista. Ennen lasta minun seksielämäni oli yksityistä ja nyt jopa ehkäisyasiat ovat kahvipöytäkeskustelun aiheena... Anna tyttäresi olla sellainen äiti kuin on, jos ei ole aivan huithapeli ja keskity olemaan itse sellainen mummo kuin haluat.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 19:32"]
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 19:08"]
Jos kyseessä olisi mies joka käyttäytyy noin kukaan ei ihmettelisi, mutta kun on kyse naisesta hänellä on pakko olla jokin vialla päässään.
[/quote]
Ikvää, että äitiyskin voi olla joillekin tuollainen feminismin keppihevonen.
[/quote]
samaa mietin...naaras eläimillä ja ihmisillä on omat hoivaviettinsä
on epänormaalia jos naisella ei ko viettejä ole ja se on vaan totta ei sille mitään voi. Edes feministit ei tätä voi muuttaa hyvällä tahdolla.
Nainen osaa synnyttää yksinäänkin koska luonto ohjaa. Mies tuskin osaisi vaikka elimet olisi vaihdettu ihan vaan koska häntä ei ole suunniteltu siihen.
Onko hän sellainen isän tyttö? Onko hänen isänsä kunnioittanut naiseutta ja äitiyttä, vai kannustanut "pärjäämään"?
En minäkään ole tuntenut mitään vauvakuumetta ja odotan nyt esikoista. Tottakai rakastan lastani suunnattomasti, mutta se ei ole syy etten lähtisi töihin tai salille heti kun se on mahdollista. Sen lapsen kanssa
On kun on kotona, eikä sitä pitäisi joutua mainostamaan ympäriinsä miten paljon lapsen kanssa leikkii. Äitiydestäkin on tehty kilpailu niin eipä niitä asioita jaksa levitellä kun joku tuomitsee kuitenkin. Ja jos vietän aikaa ystävien kanssa, niin en ole äiti vaan ystävä, joten siitä lapsesta ei tarvitse väkipakolla keskustella jos on muutakin puhuttavaa.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 19:32"]
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 19:08"]
Jos kyseessä olisi mies joka käyttäytyy noin kukaan ei ihmettelisi, mutta kun on kyse naisesta hänellä on pakko olla jokin vialla päässään.
[/quote]
Ikvää, että äitiyskin voi olla joillekin tuollainen feminismin keppihevonen.
[/quote]
samaa mietin...naaras eläimillä ja ihmisillä on omat hoivaviettinsä
on epänormaalia jos naisella ei ko viettejä ole ja se on vaan totta ei sille mitään voi. Edes feministit ei tätä voi muuttaa hyvällä tahdolla.
Nainen osaa synnyttää yksinäänkin koska luonto ohjaa. Mies tuskin osaisi vaikka elimet olisi vaihdettu ihan vaan koska häntä ei ole suunniteltu siihen.
[/quote]
Olen äiti ja hoitanut lapseni hyvin ilman mitään hoivaviettiä. Riittää, kun lapsi ilmaisee tarpeensa, niin ymmärrän, että nyt pitää toimia. Eläin toimii viettien varassa, ihminen voi myös päättää toimia oikein. Vauvanhoito sujuu myös oikein hyvin ilman äidinvaistoja tai emoviettejä, tarvitaan vain asioiden opettelua. Ihmislapsen hoivaaminen sujuu minulta siksi, että autan aikuisiakin ihmisiä silloin kun heillä on tarpeita, joita kukaan muu ei kussakin tilanteessa pystisi täyttämään. Pikkulapsen äidit ovat useimmiten tässä tilanteessa silloin kun ovat lapsen kanssa kahden.
Tämä väite "Mies tuskin osaisi (synnyttää) vaikka elimet olisi vaihdettu ihan vaan koska häntä ei ole suunniteltu siihen" on kertakaikkisen absurbi. Löytyisikö sinulta lisää tällaisia mietelmiä, olisi kiva kuulla niitä enemmänkin.
Yksi selitys voisi olla, ettei itse ole saanut läheisyyttä, mutta jos näin ei ole, voi syynä olla masennus, hormonaaliset syyt, ettei oikeasti ole kovin äidillinen, tai neurologiset syyt, esim lievä autismi. Tai joku muu.