Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni äitiys ihmetyttää
15.12.2013 |
Tyttäreni on nyt hieman yli 30. Koko teini-ikänsä ja oikeastaan vieä pitkälle yli parikymppisenä hän uhosi ettei halua lapsia koskaan. Jollakin tapaa en edes ihmetellyt hänen ajatusmaailmaansa, koska hän ei koskaan lapsena leikkinyt nukeilla tai ollut kiinnostunut vauvoista, eläimet olivat aina etusijalla. Toisaalta kun hän muutama vuosi sitten ilmoitti olevansa raskaana en ihmetellyt sitäkään, ajattelin hänen vain kasvaneen ja vauvakuumeen iskeneen. Nyt hänellä on lapsia kaksi, 1 ja 3 vuotiaat. Hänen tapansa olla äiti kuitenkin ihmetyttää minua. Ikäänkuin hän häpeäisi äitiyttään.
Hän ei ole koskaan imettänyt kumpaakaan lastaan, ei siksi etteikö se olisi onnistunut. Hän ei koskaan edes yrittänyt, koska häntä kuulemma ällöttää jos joku roikkuu rinnassa kiinni. Töihin hän palasi 3kk äitiysloman jälkeen ja isä hoiti lapsia kotona. En ole koskaan nähnyt hänen antavan läheisyyttä lapsilleen. Tai siis, jos lapsi vaikka loukkaa itsensä hän kyllä ottaa syliin ja halii, mutta ei muuten, ei koskaan siksi että olisi vain kiva olla lapsen lähellä. Hän ei leiki lastensa kanssa. Synnytysten jälkeen oli kova kiire salille ja saada itsensä taas "timmiksi" hänen omien sanojensa mukaan. Tyttäreni mies, eli lasten isä kyllä on rakastava vanhempi ja touhuaa paljon lasten kanssa.
Tyttäreni ei myöskään koskaan mainitse lapsistaan mitään esim. juhlissa ellei häneltä joku kysy. Silloinkin vastaukset ovat lyhyitä ja hän vaihtaa nopeasti puheenaihetta. Mietin kovasti, että mistä tämä johtuu, voisi melkein puhua kylmyydestä lapsia kohtaan. Itse olen ollut mielestäni rakastava ja läheisyyttä antava äiti, lapsuudenkodissaan hänellä on aina ollut kaikki hyvin. Olenko minä tehnyt kasvatuksessa jotakin väärin vai miksi ihmeessä hän on tuollainen?
Kommentit (30)
Tyttärelläsi on vain erilainen luonne. Kaikki naiset eivät ole sellaisia kanaemoja. Sekin on ihan OK tapa olla vanhempi vaikka tietenkin perinteisestihän naisen odotetaan olevan sellainen hössöttäjä ja hyppivän aina ilosta sen jälkeen kun on tekaissut muutaman jälkeläisen. Todellisuudessa ole olemassa vain yhdenlaista naiseutta eikä tyttäresi ole yhtään vähemmän naisellinen luonteensa vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy vielä lisätä, että ei se tarkoita että nainen ei välittäisi lapsistaan vaikka tämä ei puhuisi heistä muille jatkuvasti tai halailisi tms.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 19:51"]
Mistä tiedät millainen tyttäresi on lastensa kanssa silloin kun ovat keskenään? Kaikki eivät halua jaella julkisia rakkaudenosoituksia eivätkä kaikki halua puhua lapsistaan vaikka sukujuhlissa. Jotkut haluavat olla äitejä täysillä joka tilanteessa, mutta toiset haluavat olla muutakin. Helposti ympäristö painostaa äitejä olemaan vain äiti. Siinä yksi syy, miksi en itse edes kertonut raskaudestani kuin vasta raskauden loppumetreillä. Joidenkin kanssa välttelen tietoisesti lapsestani puhumista, koska he ovat juuri sellaisia, että yrittävät pitää minua nyt yhden lapsen saatuani vain äitinä. Ärsyttävintä on se, että yhden lapsen jälkeen oletetaan, että toinen tulee 2 tai 3 vuoden päästä. Mitä taetta siitä on kellään? Äidiksi tultuani yli 3-kymppisenä olen huomannut, että lapsen saaminen muuttaa ihmisten suhtautumista yllättävän paljon. Vaikka olisi tuntenut jotkut ihmiset vuosikausia niin sitten lapsen saamisen jälkeen heillä on ihan ihmeodotuksia siitä, millainen minun pitäisi olla äitinä ja udellaan jatkolisääntymissuunnitelmista. Ennen lasta minun seksielämäni oli yksityistä ja nyt jopa ehkäisyasiat ovat kahvipöytäkeskustelun aiheena... Anna tyttäresi olla sellainen äiti kuin on, jos ei ole aivan huithapeli ja keskity olemaan itse sellainen mummo kuin haluat.
[/quote]
Eipä ole paljoa lisättävää.
Ovatko hänen lapsensa poikia? Jos ovat, niin voisit alkaa jo tässä vaiheessa tuumailemaan, että miltä aatelisetuliite suvun nimessä kuulostaisi. Tiedä, vaikka heistä tulisi isona kaltaisiani vauvapalstalle kirjoittelijoita.
Sehän riittää, ettei niitä sentään suoraan leivo pannuun, eiks je? Kaikki muu on Ihan Hyvää, varsinkin tismalleen yhtä hyvää.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 03:48"]
Ovatko hänen lapsensa poikia? Jos ovat, niin voisit alkaa jo tässä vaiheessa tuumailemaan, että miltä aatelisetuliite suvun nimessä kuulostaisi. Tiedä, vaikka heistä tulisi isona kaltaisiani vauvapalstalle kirjoittelijoita.
Sehän riittää, ettei niitä sentään suoraan leivo pannuun, eiks je? Kaikki muu on Ihan Hyvää, varsinkin tismalleen yhtä hyvää.
[/quote]
Ota lääkkeesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 03:55"]
Ota lääkkeesi.
[/quote]
Ei ole lääkitystä, koska olen täysin terve. Minun pitäisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni, koska asennevamma on kyllä melko paha.
Tyttäresi taitaa olla aika itsekeskeinen minä-minä-tyyppi, joka ei kauheasti jaksa kiinnostua lapsistaan, tärkeintä on vaan omat jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin maa kestää kyllä tietyn määrän esimerkiksi huonojen olosuhteiden kasautumisesta johtuvia vahinkoja, koska on pakko. Synkiksi asiat menevät silloin, kun joka kolmas supermimmi alkaa kuvittelemaan voivansa omilla ylivertaisilla taidoillaan kasvattaa oman pikku nousukkaansa; että muut ovat mukamas varmasti tehneet jotakin väärin.
Sitä kuitenkin niittää, mitä kylvää. On myöhäistä parkua, kun ripulit lopulta roiskuvat pitkin reisiä totuuden nostaessa rumaa (tai komeaa) päätänsä.
Oletan, että joku vastaa tähän kehumalla katkeraksi. Se on epätoivoisen naisen viimeinen oljenkorsi, jota käytetään silloin, kun ympäröivä todellisuus ei enää suostu taipumaan omaan tahtoon.
En minä ole tätä kirjoittaessani sen katkerampi kuin viisivuotianakaan. Tietomäärä on vain kasvanut sitten lapsuusaikojen: nyt olen kyllin vanha sille, että moitteet voidaan viskata niskaani.
Kuulostaa hankalalta, eikö? Ei se ole. Naurettavan helppo ja itsestäänselvä reaktio on ryhtyä passiivisen itsetuhoiseksi heti, kun saa pelin hengen selville, eli jossain vaiheessa alakoulua. Miehillä eivät edes ala "kupeet polttelemaan", joten homma sujuu kuin tanssi. Muuta mussuttavat miehet toki antavat naisten ymmärtää kyseisen oireen koskevan kumpaakin sukupuolta, mutta sen he tekevät vain itsensä vuoksi.
Mitä älykkäämpi ihminen on, sitä varhaisemmin hän tulee itse keksineeksi konvergenssin ja induktion periaatteet, vaikkei niitä nimetä osaisikaan.
Lisäisin vielä, että sattuu sitä paremmissakin piireissä. Sivistyssuvuistakin, joissa lähes kaikki ovat säännönmukaisesti pienen vaivan laudaturrohmuja, putkahtelee silloin tällöin hieman asialleen omistautuneempia ekologeja tahi muita samanhenkisesti käyttäytyviä.
Ei assit ole tunnekylmiä.
t. assin naisystävä