Tuntuu että kaikkiin naisiin ihastutaan paitsi minuun :(
Nyt seuraa naurettavaa valitusta ja ulinaa, mutta näin illan pimeinä tunteina johonkin tämä on purettava. Olen jumiutunut sinkkuuteen (minkähän vuoden kohdalla käsite muuttuu vanhapiikaisuudeksi..?) eikä minulla ole oikein minkäänlaista merkittävää parisuhdehistoriaa. Herää tietysti kysymys, että missä vika. En ole objektiivinen mielipiteen antaja, mutta mielestäni olen ihan mukiinmenevä. Fiksu, normaalipainoinen, siisti, ihan menevä, naamaakin kehuttu joskus. Minulla ei myöskään ole ihmeempiä kriteerejä miehelle, kunhan kiinnostus syttyisi molemminpuolin.
Aloituksen tarkoitus ei ole etsiä minusta vikoja tai nimetä syitä sinkkuuteni. Tiedän että olen aika tavallinen, lyhyt ja paksu, mutta en halua muuttaa itseäni vain siksi että sen jälkeen joku ehkä kiinnostuisi. (Mitat ihan tavalliset 160/60) Olen kuitenkin ihan tyytyväinen itseeni ja elämääni näin muuten. :)
Tuntuu vain hieman surulliselta ja kaihoisalta, ettei kukaan mies ole koskaan katsellut minua ihastuneena ja lumoutuneena kuten olen nähnyt heidän rakastettujaan katselevan. :D Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kiinnostan miehiä.
Onneksi on sentään kissa.
Kommentit (22)
Täällä sama juttu. Ikää jo 39, eikä kukaan mies ole koskaan minuun ihastunut. En ole koskaan seurustellut. Nuorena sentään tuli pari kertaa saatua sänkyseuraa yhdeksi illaksi baarista, joten ihan neitsyeksi en ole onneksi jäänyt...
En minäkään ole mikään hullumpi noin ulkoisesti, varsinkaan nuorempana ollut, nyt jo toki alkaa ikäkin näkyä. Semmoinen 165-senttinen, noin 50 kiloinen. Normisiististi pukeutua, hillitysti laittautuva. Tummat hiukset, vihreät silmät ja kalpea iho. Mutta ongelmani on se että olen aika vakava ja introvertti luonne, ei sellaista huomata, kun ei ole sellaista "säteilyä" kuin jossain iloisissa ja sosiaalisissa ihmisissä.
Positiivisuus näkyy aina, vaikka hieman tasapaksummastakin ulkokuoresta. Muutenkin ulkoasuun kannattaa kiinnittää sen verran huomiota, ettei ainakaan ole vaatteet niissä kissankarvoissa yms. Minulle miehenä on iso TO, mikäli naisella on vaatteet lemmikin karvoissa, koska se kertoo muutenkin yleisestä siisteydestä. Mikäli ei vaatteille ole karvatonta säilytyspaikkaa kotona, ei kotona kovin ahkeatasti siivota, eikä siellä ole silloin karvatonta missään muuallakaan. On äärimmäisen ikävää mennä jonkun ihmisen luokse, jos jo ovella ei tee mieli ottaa kenkiä pois ja istua ei voi minnekään, kun kaikkialla on pelkkää karvaa.
Lueskelet tätä palstaa lisää ja ahkerasti, niin opit, että kaikki sinkkumiehet ovat joko "lassukoita", reppanoita, alkoholisteja, sikoja, pelimiehiä tai jokatatapauksessa jollain tavalla pysyvästi viallisia. Jonkin ajan kuluttua ei enää tee miestä mieli niin yhtään, ei ainakaan sinkkua -> Ongelma ratkaistu.
Lueskelet tätä palstaa lisää ja ahkerasti, niin opit, että kaikki sinkkumiehet ovat joko "lassukoita", reppanoita, alkoholisteja, sikoja, pelimiehiä tai jokatatapauksessa jollain tavalla pysyvästi viallisia. Jonkin ajan kuluttua ei enää tee miestä mieli niin yhtään, ei ainakaan sinkkua -> Ongelma ratkaistu.
Sama juttu, onneksi olen kuitenkin päässyt naimisiin vaikkei mies varmasti minua sillä tavalla ole koskaan rakastanut. Ehkä jossain vaiheessa kannattaa miettiä haluaa rakkautta vai riittäisikö vain mies ja lapset. Itse luovutin jo kohtalaisen varhaisessa vaiheessa ja menin 24-vuotiaana naimisiin. Mieheni on ainut mies joka on koskaan edes jutellut minulle (siis sukulaisia lukuunottamatta).
Mulla on samat mitat kuin sulla. En ole yhtään paksu kylläkään, ehket säkään oikeasti ole. 160cm ei ole pitkä, muttei mikään ihan tappikaan, eikä lyhyys huono juttu muutenkaan ole.
Muhun on ihastuttu monesti, luonteen takia varmaan (toivottavasti) ensisijaisesti, ihan vain päätellen ihastusten kestosta. Paha muuta mennä neuvomaan kuin perus "ole oma itsesi ja ole hyvä siinä".
Kuten jo sanottiinkin: ole iloinen ja ystävällinen. Ja oma itsesi. (Tietysti jos oma itsesi on vihainen ja ilkeä niin silloin ei auta mikään :) ).
Älä etsi parisuhdetta. Älä oikeastaan etsi mitään. Tutustu kivoihin miehiin. Kyllä se parisuhde alkaa tulemaan jos on tullakseen.
Tämän kirjoitti mies. Eniten minua miellyttää naisessa elämänasenne. Ja se että on samalla aaltopituudella. Vaikka av-mammojen mielestä mies etsii naisessa pelkästään isoja tissejä ja pikapanoja, niin se ei kyllä pidä paikkaansa.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 15:29"]
Vaikka av-mammojen mielestä mies etsii naisessa pelkästään isoja tissejä ja pikapanoja, niin se ei kyllä pidä paikkaansa.
[/quote]
Mä en kyllä ikäni ja äidittömyysstatukseni vuoksi laske itseäni av-mammaksi, mutta oon silti monesti huomannut täällä, että nimenomaan miehet (tai miehenä esiintyvät...) toitottaa olevansa pillun perässä juoksevia "tosimiehiä". Esim. tuolla miehisyyden myytit -ketjussa. Mun käsitys miehistä on paljon ruusuisempi kuin tää "tosimies"-mielikuva, koska itse en todellakaan kaveeraa säälittävien pilluhaukkojen kanssa, vaan kunnollisia parisuhteita arvostavien ihmisten.
Av-mamma on se, joka mammapalstalla palstailee. Kuten sinä.
Miehenä voin sanoa, että lähes kaikki sinkkumiehet ovat kyllä sen pillun perään. Sehän on vain luonnollista, jos toisin väittää, niin valehtelee. Pointti on kuitenkin se, että suurin osa on myös sen parisuhteen ja rakkauden perään. Lähinnä ainoastaan ns. "pelimiehet" haluavat pelkkää seksiä.
Voin kertoa, että sinkkunaisena olin myös seksin perässä. Tietenkin halusin myös sen parisuhteen ja rakkauden. Ei me niin erilaisia olla.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 21:15"]
Onneksi on sentään kissa.
[/quote]
No nyt saat yhden miehen vastauksen. Kaikilla miehillä on omat kriteerinsä. Minulle kertomassasi mikään muu ei kuulostanut ongelmalta kuin katti. Olen pahuksen allerginen kateille. Sinut pitäisi ensin käyttää suihkussa ja pestä vaatteesi.
Kauniit kasvot ovat isompi plussa kuin pieni normaalipainon rajoissa pysyvä pyöreys olisi miinus, mutta persoona on tietenkin tärkeintä. Fiksulta vaikutit, sekin on tärkeää.
Ehkä ei kannata kiirehtiä eikä stressata. Jos tuntuu, että asiassa täytyisi edetä, niin tartut asiaan jollakin tavalla. Hankkiudut jonnekin missä voit tavata fiksuja ja mukavia miehiä.
M36
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 15:39"]
Av-mamma on se, joka mammapalstalla palstailee. Kuten sinä.
[/quote]
Satunnaisesti joo. Oo sää tota mieltä niin mä oon eri mieltä.
jep! se on vähän masentavaa, en ole koskaan elämässäni saanut tuntea tulevani rakastetuksi. muutama nopea ihastus on ollut mutta ne on sammunu hämmästyttävän nopeaa kun itse olen vasta rakastumassa :(
Olet miehille liian pohdiskeleva ja analyyttinen. Miehiä kiinnostaa ainoastaan helppo, hymyilevä, vähän yksinkertainen nainen joka on vaivaton pano.
Voin lohdutukseksi vain todeta, että vaikka ihastumisen kohteena oleminen voi olla ihan imartelevaa, niin ei se silti tuo toimivaa parisuhdetta. On tosi vaikeaa löytää juuri itselle sopiva ihminen rinnalle, oli sitten minkä näköinen tai luonteinen tahansa. Mullakin niitä läähättäjiä ja kehujia riittää, mutta se on todella pinnallista ja jopa loukkaavaa. Arvostaisin enemmän sitä, jos joku sellainen tulisi iskemään, joka jotenkin ymmärtäisi sen, tai haluaisi oppia ymmärtämään, mikä ja kuka minä oikeasti olen ihmisenä. Ne ihmiset on harvassa ihan jokaiselle, ne siis joiden kanssa voi tällaisen syvemmän siteen luoda.
Ei kyllä pidä paikkansa toi tyhmä ja helppo. Ei miehet sellasiin naisiin oikeasti rakastu.
Ja en tiedä miksei ap:tä ole onnistanu rakkaudessa. Se on joskus vähän mysteeri. Mutta toivottavasti löytyy vielä "se oikea". <3
Mulla taas erilainen tilanne. Miehet ovat ihastuneet minuun ihan nuoresta saakka koko ajan. Olen aina ihmetellyt, miksi. Vieläkään en oikein tajua että miksi. Monta kertaa olen joutunut ihan vaivaantumaan. Asia tekee siis minusta vaivautuneen. Olen kiltti ja tavallinen. Lohdutan sinua ap, että sinulla on elämässä sitten varmasti joku muu asia hyvin.
up