Lue keskustelun säännöt.
Kummiudesta kieltäytyminen
21.02.2014 |
Onko kenelläkään kokemusta kummiudesta kieltäytymisestä?
miten ilmaisitte sen mahdollisimman hienovaraisesti?
miten siihen suhtaudutttiin ja säilyivätkö välit kieltäytymisestä huolimatta?
oma tilanne on sellainen, että olen todella varma että minua pyydetään kummiksi.
haluan olla lapsen elämässä ja hoitoonkin saa tuoda koska vain,
mutta en halua "sitoutua" lapseen.
minulla ei ole myöskään varaa ostaa sellaisia lahjoja, mitä tiedän vanhempien lapselleen haluavan.
kaikki täytyy olla"laatua".
ihmisinä aivan ihania, mutta ajatusmaailma ei aina kohtaa varsinkaan tavaroiden hintojen suhteen.
itse olen sellainen "kirppis ihminen", koska yksinkertaisesti rahaa ei ole liiaksi.
Toivottavasti en saa nyt vihoja päälleni, pelkään vain kummiuden pilaavan hyvän ystävyys suhteemme.
että minua ja hankintojani tavallaan halveksittaisiin.
vaikea selittää, toivottavasti joku ymmärsi mitä ajan takaa.
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 06:59"]
Pannaan julistaminen pitäisi ottaa ev.lut. kirkonkin oppeihin. Aina jos rikkoisi kirkon virallista opetusta vastaan tai puhuisi kerettiläisiä ajatuksiaan ääneen niin erotettaisiin kirkosta määräajaksi tai loppuiäksi.
[/quote]
Miksi? Luterilainen kirkkohan syntyi juuri vastustamaan tuollaista katolisen kirkon harjottamaa toimintaa (muun muassa). Miksi pitäisi palata sellaiseen harhaoppisuuteen, josta on päästy irti jo 500 vuotta sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 06:24"]
Eikös kummiksi lupautuminen myös tarkoita,jos vanhemmat kuolevat,kummiksi ryhtymällä myös lupaat ottaa lapsen hoiviisi,jos vanhemmat kuolevat? Ainakin mulla on aina ollu käsitys tästä,eikä kummi ole vain lahjakone. Jos vanhemmat vain tällä perusteella valitsevat kummit,itse lopettaisin kummiuden kesken,jos mahdollista.
[/quote]
Tämä on totta. Itse olen aina kummiksi ryhtyessäni miettinyt, että tarpeen vaatiessa sillä lapsella on paikka meidän kodissamme, aina. Tosin sukulaiset voisi siinä tilanteessa sitten olla eri mieltä kuitenkin.
Sitä en sitten tiedä, mitä niille lukuisille sisaruksille yhdessä tapauksessa tekisin. :)
Kummiudesta ei voi erota, ei Jumalan eikä ihmisten silmissä.
Me olemme mieheni kanssa kieltäytyneet kummiudesta. Syynä kieltäytymiseen oli puhtaasti se ettemme halunneet alkaa kummiksi, syytä sen kummemmin tässä nyt selittelemättä. Kerroimme että emme valitettavasti ole valmiita nyt uutta kummilasta ottamaan ja toivoimme että löytävät lähipiiristä toiset kummit. Välit ei kärsineet, eli rohkeasti ja ystävällisesti vain kertomaan oma mielipide asiaan, niin asia hoituu helpoiten.
Nykyaikana kummiutta voi toteuttaa monin eri tavoin. Kannattaa kysellä lapsen vanhemmilta minkälaista kummia he toivoisivat. Kirkon kanta:
'Kummi on kutsuttu vanhempien rinnalla pitämään huolta lapsesta.
Huolenpidossa ja ystävyydessä toteutuvat kristittynä elämisen periaatteet ja lähimmäisen rakkaus. Kummin tärkeä tehtävä on myös lapsen puolesta rukoileminen.'
Mutu tuntuman mukaan moni haluaa kummiksi läheisen aikuisen, jonka toivoo pitävän yhteyttä lapseen. Minkäänlaisia juridisia velvollisuuksia tai oikeuksia kummilla ole, eli puhe siitä, että kummilasten vanhempien kuoltua lapset sijoitetaan kummien luokse on ihan höpö höpöä.
Kirkon näkökulmasta kummin tehtävästä ei voi erota eikä erottaa. Mutta kuten sanoin, mitään juridisia velvollisuuksia ei kummilla ole.
Minusta, kahden lapsen äidistä, kummit ovat loppujen lopuksi vain turhaa kiinteistä paskaa.
Uskonnolla ei ole väliä. Väkinäisillä perinteillä pelkästään on väliä. Kummiperinne on vain joidenkin aivovammaisten uskovaisten paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitäpä jos muistuttaisit mitä varten ne kummit on... ei ole lahjojen ostoa varten, vaikka niin nykyään ilmeisesti koetaan :I
Jotenkin ymmärsin, että syy kummiudesta kieltäytymiseen olisi juuri ne lahjat. Ymmärsin, että haluaisit kuitenkin lapsen elämään kuulua ja hoitaakin häntä. Mitä jos ehdottaisit kummiutta omilla ehdoillasi? Kertoisit, että haluat viettää lapsen kanssa aikaa, mutta sinulta on turha odottaa esim. yli 10 euron lahjoja. Jos vanhemmat edelleen haluavat sinut kummiksi, ei sinun tarvitsisi huolehtia tästä materiapuolesta.
Itselleni lapsen kummiksi kelpaisi varsin hyvin sellainen kummi, joka olisi kiinnostunut lapsesta, mutta ei hankkisi materiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin ymmärsin, että syy kummiudesta kieltäytymiseen olisi juuri ne lahjat. Ymmärsin, että haluaisit kuitenkin lapsen elämään kuulua ja hoitaakin häntä. Mitä jos ehdottaisit kummiutta omilla ehdoillasi? Kertoisit, että haluat viettää lapsen kanssa aikaa, mutta sinulta on turha odottaa esim. yli 10 euron lahjoja. Jos vanhemmat edelleen haluavat sinut kummiksi, ei sinun tarvitsisi huolehtia tästä materiapuolesta.
Itselleni lapsen kummiksi kelpaisi varsin hyvin sellainen kummi, joka olisi kiinnostunut lapsesta, mutta ei hankkisi materiaa.
Jotenkin ymmärsin, että syy kummiudesta kieltäytymiseen olisi juuri ne lahjat. Ymmärsin, että haluaisit kuitenkin lapsen elämään kuulua ja hoitaakin häntä. Mitä jos ehdottaisit kummiutta omilla ehdoillasi? Kertoisit, että haluat viettää lapsen kanssa aikaa, mutta sinulta on turha odottaa esim. yli 10 euron lahjoja. Jos vanhemmat edelleen haluavat sinut kummiksi, ei sinun tarvitsisi huolehtia tästä materiapuolesta.
Itselleni lapsen kummiksi kelpaisi varsin hyvin sellainen kummi, joka olisi kiinnostunut lapsesta, mutta ei hankkisi materiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanoin suoraan heti. Ei vakuttanut väleihin yhtään mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 01:32"]
Minä sanoin suoraan heti. Ei vakuttanut väleihin yhtään mitenkään.
[/quote]
Miten sanoit sen? Millaisessa tilanteessa kysyttiin, miten kieltäydyit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No raha on varmaankin päällimmäinen pelko..
kaikki vaatteet merkkivaatteita yms.
h&m ei tule kysymykseenkään..
vaunut tilaus tavaraa ja kaikki viimeisen päälle hienoa.
eikä siinä mitään, en nyt niin köyhä ole ettenkö voisi lahjaan laittaa kiinni esim50e, mutta riittääkö se "arvoltaan" sitten vanhemmille?
no, paljon parempaankaan en pysty.
Vaikka kyllähän vanhemmat tietävät, että olen ihan perus kamaa käyttävä ihminen.
kyllä,lapsista pidän paljon.
ja aina otan tänne hoidokin jos vaan antavat.
saavat sitten hiukan omaakin aikaa, vaikka onhan heillä paljon muitakin ottajia varmasti lapselle, isovanhemmat yms.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 01:46"]
No raha on varmaankin päällimmäinen pelko..
kaikki vaatteet merkkivaatteita yms.
h&m ei tule kysymykseenkään..
vaunut tilaus tavaraa ja kaikki viimeisen päälle hienoa.
eikä siinä mitään, en nyt niin köyhä ole ettenkö voisi lahjaan laittaa kiinni esim50e, mutta riittääkö se "arvoltaan" sitten vanhemmille?
no, paljon parempaankaan en pysty.
Vaikka kyllähän vanhemmat tietävät, että olen ihan perus kamaa käyttävä ihminen.
kyllä,lapsista pidän paljon.
ja aina otan tänne hoidokin jos vaan antavat.
saavat sitten hiukan omaakin aikaa, vaikka onhan heillä paljon muitakin ottajia varmasti lapselle, isovanhemmat yms.
[/quote]
ap siis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaisi keskustella näiden mahdollisesti tulevan kummilapsen vanhempien kanssa, että mitä he kummilta odottavat. Nykyään kovin usein vanhemmatkin lapsilleen kummia valkkaavat aika kylmästi materialistisin perustein. Esim parhaan ystäväni vaimo asian ollessa ajankohtainen totesi, että omat parhaat 'ystävät' on liian duunareita/köyhiä, pyydetään kummiksi joku 'sun puolelta', kun mies nyt sattuu tienaamaan suurinpiirtein nelinkertaisen summan vaimoon ja tämän kaveripiiriin nähden.
Mies sitten valitsi omista ystävistään sen 'köyhimmän', jolla toisaalta on ollut ajoittaisista työttömyysjaksoistaan johtuen aikaa viedä lasta huvipuistoihin (välillä isän rahoilla), kalaan, museoihin ja milloin mihinkin, mutta kalliit lahjat on varmastikin jäänyt ostamatta.
Kehtaisin väittää, että lapsi on kummiinsa tosi tyytyväinen, ei lapsi niitä kalliita lahjoja itse halua, vanhemmat sen ajatuksen lapselle yleensä myy.
En ole suoraan keskustellut, mitä odottavat kummilta mutta rivien välistä luettuna sitä "laatua" odotetaan.
en ymmärrä, itse valitsimme kummit sen mukaan että se ihminen tahtoo olla lapsemme tukena ja elämässä mukana.
en pyydä enkä vaadi heiltä mitään.
Kummin kysyessä lapsen lahja toiveet olleet n.15e arvoisia.
no katsotaan kuinka käy.
en haluaisi ottaa tätä kummia asiaa puheeksi, etten vaikuta kiinnostuneelta tähän tehtävään.
jos vaikka vihjailuista huolimatta vaihtaisivatkin parempaan..
Itse olen sanonut, että meillä on jo niin monta kummilasta, että emme voi nyt ottaa enempää. Koska haluamme myös viettää aikaa kummilasten kanssa. Jo nyt on esim toukokuussa kolmen kummilapsen synttärit, välillä pakko valita, mitkä jää välistä.
Toinen hyvä keino on se, että sanoo, ettei sitten aio hankkia synttäri- tms. lahjoja vaan kummin lahja on antaa aikaa lapselle. Että se on kummiutesi periaate.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 02:43"]
En ole suoraan keskustellut, mitä odottavat kummilta mutta rivien välistä luettuna sitä "laatua" odotetaan.
en ymmärrä, itse valitsimme kummit sen mukaan että se ihminen tahtoo olla lapsemme tukena ja elämässä mukana.
en pyydä enkä vaadi heiltä mitään.
Kummin kysyessä lapsen lahja toiveet olleet n.15e arvoisia.
no katsotaan kuinka käy.
en haluaisi ottaa tätä kummia asiaa puheeksi, etten vaikuta kiinnostuneelta tähän tehtävään.
jos vaikka vihjailuista huolimatta vaihtaisivatkin parempaan..
[/quote]
luoja kun ei muisti pelaa...
ap siis jälleen
Sinuna sanoisin tuon lahja-asian ihan suoraan.
Minulla on itsellä nyt sellainen tilanne, että olen 8-vuotiaan lapsen kummi. Aiemmin kelpasi lahjaksi mikä vaan, mutta nyt on alkanut tulla ihan järjettömiä vaatimuksia. Lapsi alkaa jo puoli vuotta ennen synttäriä/joulua jahtaamaan aina tavatessa, mitä haluaa lahjaksi. Ja sepä ei ole vähempää, kuin vaikka 500 euron älypuhelin...
Yhteydenpito on nyt koko perheeseen jäänyt aika vähiin, kun aina vanhempiakin tavatessa nämä ottaa esille, että niin, sillä teidän kummilapsella olisi nyt lahjatoive...
Tilanne on se, että vanhemmilla on just ja just varaa itselle ostaa ne kalliit älypuhelimet, tabletit ja muut vehkeet, mutta eivät pysty ostamaan niitä myös lapsille. Ja nyt ovat kai sitten keksineet, että kun lapset niitä mankuu, mankukoon minulta.
Minäkin ostin aiemmin n. 50 euron lahjoja. Nyt on alkanut tuo nurkuminen ärsyttää ja olen päättänyt, että kummilapset saa max 25 euron arvoiset lahjat.
Olen myös miettinyt, että kun seuraavan kerran joku alkaa puhua kummilapsen kalliista lahjatoiveesta, niin sanon ihan suoraan, miten minua kyllästyttää, kun kummius on pelkistynyt pelkäksi lahjomiseksi. Koska minusta kummiuden tarkoitus on lapsen henkinen ja uskonnollinen ohjaaminen ja kasvun tukeminen, mutta vanhemmista on nyt yhtäkkiä kehkeytynyt muodikkaita ateisteja, eikä uskonnosta saa puhua, ei viedä kirkkoon, tms.
Minusta koko kummi-käytänö on typerä ja väkinäinen. Miksi sitoa ketään kolmatta osapuolta lapseen? Minä en ottanut kummallekaan lapselleni kummeja. Muita ihmisiä lapset tapaa kuitenkin, ja ystäville voin viedä hoitoon kun se niille sopii milloinkin, eikä turhaa kummivelvoitetta ole painostamassa.
Tuossa jotkut ehdotti eroamaan kirkosta, ettei tarvi alkaa kummiksi. Kummiudesta voi kieltäytyä ja silti kuulua kirkkoon, ei se siitä ole kiinni.
Itse ihmettelen kaveriani, joka tuskitteli pari vuotta, kun häntä ei kukaan pyydä kummiksi. Oli tosi loukkaantunut, kun kukaan niistä pariskunnista, jotka oli hänen kolmen lapsen kummeja, ei kysyneet häntä puolestaan oman lapsensa kummeiksi. Edes sisko ei pyytänyt kummiksi lapselleen. Hän vinkui tätä kaikille, kun ei sekään pyytänyt kummiksi.
No, sitten pari kaveria kai otti onkeensa näistä valituksista ja pyysi kumpainenkin häntä toisen lapsensa kummiksi.
Meni pari vuotta. Ja hän erota täräytti kirkosta.
Mikäs sille voi, jos ei usko. Sitten kai eroaa kirkosta. Mutta miksi ihmeessä vain muutamaa vuotta aiemmin hän sitten halusi kummiksi kristittyjen perheiden lapsille?!