Vaikeiden teinien vanhemmille

Luin täällä keskustelua vaikeasta teinin käytöksestä ja halusin kertoa oman tarinani. Olin koulukiusattu peruskoulussa ja viimeisenä vuonna en enää suostunut menemään ollenkaan kouluun. En koskaan kertonut kenellekään kiusaamisesta, eikä sitä minusta olisi päällepäin uskonutkaan. Olin kaunis ja enemmänkin vaikutin varmasti kovikselta,kuin etten osaisi puolustaaitseäni. Vanhempiani kohtaan olin hirveä.. He yrittivät saada minut menemään kouluun, mutta karkasin toisesta ovesta ja menin päiväksi vanhempien kavereiden luokse. Saatoin ryypätä keskellä viikkoa, enkä mennyt kotiin ja äiti etsi minua huolissaan ympäri kaupunkia. Lopulta vanhemmatkin kääntyivät minua vastaan, kun eivät enää jaksaneet tapella. Äiti huusi, että miten onkaan voinut epäonnistua niin pahasti kun minusta tuli sellainen. Isä ei puuttunut mihinkään, mutta käski lopulta minun muuttaa pois. Noh, minä muutin ja olin ihan yksin.. En voi sanoin kuvailla miten yksinäiseltä se tuntui. Sitten eräänä päivänä äitini sai puhelun, että minä olin yrittänyt itsemurhaa ja olin sairaalassa. Sen jälkeen vasta alkoi keskustelu välillämme. Kerroin ihan kaiken ja sain tietää myös heidän näkökulmasta asioita. En unohda ikinä kun minulle kerrottiin miten puhelun jälkeen äiti oli mennyt aivan sekaisin ja huutanut vaan.. Halusin kertoa tämän teille vanhemmat, että älkää luovuttako,vaan PUHUKAA,PUHUKAA ja vielä kerran puhukaa. Se on ainoa keino yrittää selvittää asioita. Te ette voi tietää mitä sen nuoren päässä liikkuu ja miksi hän on vaikea.