Raivoisa äidit: kokeilkaapa, miten lapsenne muuttuvat kun lakkaatte huutamasta

Tosin kyllä ne volyymit väsyneenä ja tiukassa paikassa tuppaa nousemaan, mutta keskittymällä saa huutamisen määrän kuitenkin huomattavasti pienenemään!

Hävettää, sillä lapset saavat minusta ja äideistä yleensä omituisen kuvan. Esikoinenkin aina sanoo, että miksi sun äiti pitää huutaa tuolla tavalla. Lapset ovat kyllä ihan oikeasti tosi fiksuja, me aikuiset pilaamme heidät.



Minäkin aion liittyä tähän huutovastaiseen rintamaan. Taidan tosin laskea ne kolme itselleni. Tai oikeastaan päätän laskea kymmeneen ennen kuin karjun.



Lapset ovat jo tottuneet siihen, että ennen kuin karjun, ei tarvitse reagoida pyytämiseen tai käskemiseen. Vasta kun karjun, he alkavat liikkua toivottuun suuntaan.



Huutovapaa viikko alkakoon. Ja sen jälkeen seuraava ja seuraava jne.

jos alan laskea, alkaa hirveä huuto " lopeta se laskeminen" , vaikka pysyttelisin itse rauhallisena. Pitäisi keksiä jotain tilalle.

ja haluaisin todellakin lopettaa sen! Ongelma vaan on se, että en saa sitä aggression tunnetta purettua mitenkään muuten kuin huutamalla, jos en huuda, se inhottava tunne jää ikäänkuin kytemään sisälleni ja suuttumuksesta on tosi vaikea " päästää irti" . Olisiko kellään vinkkejä, miten toimia tällaisessa tilanteessa? Voiko omaa tempperamenttiaan ylipäätään muuttaa?

Vierailija:

ja haluaisin todellakin lopettaa sen! Ongelma vaan on se, että en saa sitä aggression tunnetta purettua mitenkään muuten kuin huutamalla, jos en huuda, se inhottava tunne jää ikäänkuin kytemään sisälleni ja suuttumuksesta on tosi vaikea " päästää irti" . Olisiko kellään vinkkejä, miten toimia tällaisessa tilanteessa? Voiko omaa tempperamenttiaan ylipäätään muuttaa?

Kun käyn sellaisella juoksulenkillä, että hiki virtaa ja naama on sinisenpunainen, olen paljon rauhallisempi. Joten suosittelen kunnon rankkaa liikuntaa.

kun keskityn olemaan huutamatta ja onnistun komentamaan lasta tyynenä, aggressio haihtuu ja tulee hyvä fiilis onnistumisesta, varsinkin jos lapsi tottelee iloisesti.

Mitä enemmän meillä huudetaan sitä vähemmän lapsi tottelee.

Nyt on ollut pitkä rauhallinen kausi kun en ole huutanut.



POika on ollut niin kiltti että oikein ihmetellä täytyy.

Kuitenkin on juuri uhmaiässä.

Nyt olenb parin kuukauden aikana yhtenä päivänä kimpaantunut liikaa ja huutanut ja se päivä menikin sitten pieleen .

Huusin ja poika kiukkusi ja huusin lisää ja poika itki ja kiukkusi lisää.

Toivottavasti nyt saan taas hillittyä itseni ja meillä taas rauhoittuu.

Totatakai näitten kuukausien aikana olen komentanut poikaa ja se on kiukunnut, mutta tilanne on rauhoittunut todella nopeasti verrattuna siihen aikaan kun korotin ääntäni ja huusin.

elämäni suurperheen äitinä helpottui huomattavasti,kun lopetin lapsille huutamisen:)aloin siis tietoisesti muuttamaan omaa käytöstä.

Vierailija:

elämäni suurperheen äitinä helpottui huomattavasti,kun lopetin lapsille huutamisen:)aloin siis tietoisesti muuttamaan omaa käytöstä.

Hyvä että olet huomannut ja tajunnut tuon ajoissa. Olisipa oma äitinikin tajunnut aikoinaan tuon.

etten saavuta huutamisella yhtään mitään! Huutamisesta tulee vain tosi paha mieli sekä minulle että lapsille.



Lisäksi kun tämän päätöksen tein, kerroin siitä esikoiselle, joka silmät kosteana sanoi, että " ihanaa äiti, jos et enää huuda" . Kuinka voin tuon jälkeen enää huutaakaan? Hän oli ihan selvästi kärsinyt huutamisestani. Sovittiin tytön kanssa, että hän saa huomauttaa minulle heti, jos huudan. Ei ole onneksi joutunut kertaakaan huomauttamaan.



Enkä pelkästään huutanut, vaan olin aika kovakourainen. Koskaan en lyönyt tai tukistanut, mutta saatoin riuhtaista kädestä, jos lapsi ei suostunut tulemaan mukaani. Tuollaiset riuhtaisut voivat olla hyvin vahingollisia, ystäväni tytöltä meni käsi sijoiltaan. Olen siis päättänyt myös lopettaa kovakouraisuuden.



Tsemppiä kaikille saman asian kanssa painiskeleville! Tehkää parhaanne, mutta älkää olko itsellenne liian ankaria, jos tulee huudettua. Aina sitä voi aloittaa uudestaan seuraavana päivänä. Kunhan muutos on koko ajan parempaan päin, eli huutaminen vähenee päivä päivältä.

joka päivä yritän luvata itselleni että nyt en enää huuda. Mutta tänä aamuna oli taas vähän vaikeaa kun poika kaatoi täyden maitolasin sohvalle ja repi valokuvia...Itse olen valvonut kaksi yötä töissä eikä tuota pinnaa oikein riitä tälle päivälle. Huomenna on päivä uus...

Meillä meni jossain vaiheessa hyvin, enkä huutanut, mutta nyt kun olen viimeisilläni raskaana, en vaan jaksa toteuttaa kunnolla tota jäähylle laittoa, vaan turvaudun huutamiseen, kun lapset todella koettelee. Ja nehän koettelee joka päivä: uhmikselle kaikki siirtymävaiheet on testauspaikka, oli kyseessä sit ulos lähteminen tai nukkumaan meno.