joululahjan ostamisesta ihmiselle jolta ei saa lahjaa

Ostaisin varmaan lahjan kuitenkin, jos se ei kerran ole rahasta kiinni.

Mitä ihmettä keksit hänelle joka ikinen vuosi? En ostaisi lahjaa, mutta muistaisin jotenkin muuten - ehkä.

Minusta lahjan antamisen pitäisi lähteä omasta halusta, ei minään vaihtokauppana. Anna lahja, jos itse haluat, mutta älä ajattele että se velvoittaisi toisen samaan.

Isäni ei ole koskaan ostanut lapsilleni mitään lahjaa missään tilanteessa. Kun on rippijuhlia yms. hän osallistuu porukkalahjaan kirjoittamalla nimensä korttiin. Syynä ei ole vähävaraisuus, vaan nuukuus. Mutta isäni on tasapuolinen, eikä osta lahjoja kellekään. Minä en osta itsekään aikuisille lahjoja enää, luovuin tavasta vuosia sitten ja kielsin ostamasta itselleni. Mutta teen lapsuudenkotiini joulusiivouksen ja -leivonnaisia, olinpa joulun siellä tai en ja se saa riittää. Jos olen joulun, ostan sitten myös ruokaa. 

Lahjojen antamisessa ei ole kyse vaihtotaloudesta vaan toisen ihmisen muistamisesta ja ilahduttamisesta. En jättäisi ostamatta lahjaa läheiselle ihmiselle.

Kai mä ostaisin, vaikka jotain tarpeellista kuten villapaidan tai astianpesuainetta. Tai ristikkolehden, jos hän ratkoo ristisanatehtäviä. Tai arvan. Tai ensi vuoden almanakan. Tai sitten keksisin omasta kodista jonkin käytetyn tavaran, jota en enää tarvitse, ei kylläkään tule mikään nyt mieleen, ja paketoisin ja antaisin sen lahjaksi.

Eihän lahjan tarvitse olla iso tai kovin arvokas.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 19:22"]

Jättäisitkö ostamatta lahjan omalle isällesi, joka on työtön ja köyhä, mutta jolta ei itse (tai lapsenlapsi) saa koskaan lahjaa? Olen siis jo useampana vuonna ostanut lahjan, nyt en enää jaksaisi kun ei tule edes korttia, aina vain selitys että "ei oo oikein rahaa". Rahaa näyttää riittävä nkuitenkin tupakkaan ja uhkapeleihin. Enkä itsekään ole mitenkään rikas, mutta ihan hyvätuloinen kuitenkin. Isälläni ei montaa lastenlasta edes ole, joita pitäisi muistas, yhteensä 4, joista yksi minun. Asia vaivaa paljon, suututtaa ja samalla ajatus lahjan ostamatta jättämisestä herättää syyllisyyden tunteen :(

[/quote]

Sulla on pahasti mennyt käsitteet sekaisin. Lahja on lahja, ei palkkio. Ei se ole lahja, jos mietit itsellesi hyötyä. Jätä ostamatta ja sano samalla, että koska sinä et minulle/meille osta en minäkään tee vaihtokauppoja. Muista sitten tulla tänne itkemään kovaa kohtaloasi. 

Eikös tuo ole perin tavallista, että isät ja isoisät eivät juuri lahjoja ostele, vaan jättävät asian vaimon kontolle. Näin oli meilläkin. Vasta vanhemmalla iällä isäukko alkoi antaa veljelleni ja minulle setelin ja sanoi, että osta sillä, mitä mielesi tekee. Lähes joka aattoilta esittelin sitten hänelle kirjan, jonka olin ostanut. Jossain vaiheessa hän muistaakseni jopa alkoi todeta, että hae itsellesi mieluisa kirja. Minä kun olen sellainen käytännön ihminen, niin ostin hänelle aina jotain hyödyllistä, jotain sellaista, mitä olin lomalla huomannut hänen tarvitsevan: pyjama, kalsarit, välihousut, flanellipaita jne.

En oikeastaan koe isääni mitenkään läheiseksi, hän hyvin vähän välittää muista tai kyselee kuulumisia, mutta on usein vaatimassa muilta. Ehkä aiemmin olenkin ostanut nimenomaan velvollisuuden tunteesta ja jostain opitusta tavasta, että perheenjäsenille kuuluu antaa lahjan. Koskaan lahjaa ostaessa ei ole ollut sellainen mukava antamisen ilon tunne, joka monelle muulle ihmiselle ostaessa on. Ostan monesti paljon kalliimoia lahjoja kuon itae saan Harmittaa vain oman lapseni vuoksi.

Päätin juuri etten osta. Soitan vaikka aattona ja toivotan hyvät joulut :)

Ap

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 19:51"]

En oikeastaan koe isääni mitenkään läheiseksi, hän hyvin vähän välittää muista tai kyselee kuulumisia, mutta on usein vaatimassa muilta. Ehkä aiemmin olenkin ostanut nimenomaan velvollisuuden tunteesta ja jostain opitusta tavasta, että perheenjäsenille kuuluu antaa lahjan. Koskaan lahjaa ostaessa ei ole ollut sellainen mukava antamisen ilon tunne, joka monelle muulle ihmiselle ostaessa on. Ostan monesti paljon kalliimoia lahjoja kuon itae saan Harmittaa vain oman lapseni vuoksi.

Päätin juuri etten osta. Soitan vaikka aattona ja toivotan hyvät joulut :)

Ap

[/quote]

Hyvä ap, ihan turhaan otat stressiä moisesta :) Osta lapselle vaikka yksi ylimääräinen lahja itse, jos muuten tuntuu ettei paketteja tule tarpeeksi.

4

Ei munkaan isä koskaan osta ainoille lapsenlapsilleen mitään. On juuri tällainen "köyhä", jolla kuitenkin rahaa riittää jatkuvasti kaikenmaailman paskan hankkimiseen _itselleen_. 

Ei kai mitään tarvi kellekään antaa, silleen että antajalle tulee tyhmä olo.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 19:50"]

Eikös tuo ole perin tavallista, että isät ja isoisät eivät juuri lahjoja ostele, vaan jättävät asian vaimon kontolle. Näin oli meilläkin. Vasta vanhemmalla iällä isäukko alkoi antaa veljelleni ja minulle setelin ja sanoi, että osta sillä, mitä mielesi tekee. Lähes joka aattoilta esittelin sitten hänelle kirjan, jonka olin ostanut. Jossain vaiheessa hän muistaakseni jopa alkoi todeta, että hae itsellesi mieluisa kirja. Minä kun olen sellainen käytännön ihminen, niin ostin hänelle aina jotain hyödyllistä, jotain sellaista, mitä olin lomalla huomannut hänen tarvitsevan: pyjama, kalsarit, välihousut, flanellipaita jne.

[/quote]

Mulla äiti meni liiallisuuksiin, takakontti aina täynnä tavaraa kun tuli kylään. Luulen, että yrittäjä-äitini halusi jotenkin korvata sitä, että hänellä ei ollut mahdollisuutta olla kovin paljoa lasten kanssa, vaikka olisi halunnut. Mutta äiti kuoli lasteni ollessa aika pieniä äkillisesti Minusta olisi kiva, jos ukki olisi laittanut  edes synttärikortin silloin kun oli vielä virkeä - kun lapsenlapsia ei ole muita ja hän kehuu kaikille kuinka tärkeitä lapsenlapset ovat. Mutta äiti kyllä lahjoi meidät vuosiksi eteenpäin eläessään. 

Minun mielestä jotenkin tyhmää, ettei muista mitenkään työttömyyden vuoksi. Varsinkin omia lapsenlapsia. Itse ostaisin kyllä jotain pientä... Tai sitten vaikka käytettynä jotain.

En ostaisi. Aikuisten kesken lahjojen ostaminen ei ole meillä tapana muutenkaan, saati sitten vielä jos on lähinnä ikäviä tunteita toista kohtaan.

En ostaisi jos tulisin kiukkuiseksi lahjan ostamisesta. Mutta sitten tulee syyllinen olo jos et osta. Vaikeaa. 

Jos mulla olisi enemmän rahaa kuin vanhemmillani niin kyllä minä ostaisin heille mielelläni jotain varsinkin jos olisivat työttömiä ja köyhiä vaikka mulle eivät ostaisi. 

Eihän omilta lapsiltakaan saa mitään mutta heille ostaa koska heillä ei ole mitään ilman minua. 

Mun isä ei ole koskaan ollut lahjanostaja. Ei siis oikeasti ikinä.

Mutta kyllä se sitten on antanut niin henkisesti kuin myös materiassa, kun on tarvinnut tai pyytänyt. 

Se nt vaan on sellainen, ei se osaa. 

Ja kuitenkin se on maailman paras isä ja koska mulla ei ole ikinä antaa hänelle sitä samaa henkistä pääomaa kuin mitä hän on antanut mulle, niin joka joulu hän saa lahjan. Vaikken minä tai lapset saa häneltä koskaan mitään, jonka päällä on rusetti.

Eli mä miettisin Ap:na, haluaako antaa isälleen jotain, muistaa tätä jotenkin, vai sitten ei.

Itse en osta isälleni. Hän ei osta kenellekää mitään, ei minulle eikä lapsenlapsilleen. Ja ei ole köyhä. Hänellä on velaton omakotitalo, kesämökki, normieläke, ylimääräisiä tuloja vuokralaisen muodossa ym ylimääräisiä tuloja. Mutta hänkin on tasapuolisen nuuka eikä itsekään saa tuskin keneltäkään mitään. Laitamme kortit eikä hänen ostamattomuus herätä minussa tunteita.