Lue keskustelun säännöt.
MIksi kasvatuksen pitäisi olla niin pirun tiukkapipoista?
20.02.2014 |
Pitääkö kasvatuksen olla älyttömän tiukkapipoista: kaikki asiat pitäisi tehdä täsmälleen samalla tavalla joka ikinen päivä tai ainakin viikkorytmin mukaan. Kaikki lapsen hankalat/huonot tavat pitäsi karsia heti ja koko ajan pitkäjänteisellä supernannymenetelmillä, kaikesta negatiivisten tunteiden näkymisestä lapselle pitäisi tuntea loputonta syyllisyyttä, lapsen ruoka pitäisi olla 100% terveellistä (mitä ikinä se milloinkin tarkoittaa) ja sitä pitäisi syödä minuutilleen samaan aikaan... Meillä on vilkas ja ompulsiivinen lapsi ja nyt uhmaiässä käyttäytyy välillä ihan miten sattuu, mutta en halua joka ikisestä aggression ilmaisusta vääntää tuntikaupalla kasvatusdraamaa, arjessa ei sellaisella menolla ehtisi olla mitään mukavaa ja leppoisaa ja hauskaa kun aina pitäisi olla reagoimassa ja kasvattamassa ja jämäkästi, mutta rauhallisesti ohjaamassa pikkupoikaa toimimaan kuin kiltti, aikuinen ihminen. Näitä kommentteja satelee etenkin rauhallisten tyttöjen (ja poikien) vanhemmilta, jotka varmaan paremmin ymmärtäisivät, jos heillä olisi yhtä vilkastemperamenttinen kersa.
Kommentit (13)
Veikkaan, että säkin saatat sitten joskus tulevaisuudessa tajuta paremmin... Riippuu vain paljon, millainen lapsesta kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:23"]
Veikkaan, että säkin saatat sitten joskus tulevaisuudessa tajuta paremmin... Riippuu vain paljon, millainen lapsesta kasvaa.
[/quote]
Just tätä tunnelmaa jotkut tutut paremmintietäjät välittää. Ärsyttävää. Mistä tämä syvin viisaus on teille oikein langennut. Varmaan niin kuin pyhä henki taivaasta: Ja ei kun totuudesta saarnaamaan :)
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:23"]
Veikkaan, että säkin saatat sitten joskus tulevaisuudessa tajuta paremmin... Riippuu vain paljon, millainen lapsesta kasvaa.
[/quote]
Just tätä tunnelmaa jotkut tutut paremmintietäjät välittää. Ärsyttävää. Mistä tämä syvin viisaus on teille oikein langennut. Varmaan niin kuin pyhä henki taivaasta: Ja ei kun totuudesta saarnaamaan :)
[/quote]
Ikävä kyllä, kantapään kautta on tullut kokemusta. Harmittaa jälkikäteen, etten ollut tiukempi. Tavallisen lapsen kanssa ei mitään hätiä, mutta vaikeamman kanssa olisi kannattanut mennä enemmän minuuttiaikataululla kuin rennosti.
Mutta tämä siis minun kokemukseni.
Tiukkapipoisuus ei ole sama asia kuin rajojen asettaminen ja niistä kiinnipitäminen.
Huoh... no toivottavsti toi meidän on vilkkaudestaan huolimatta lähempänä tavallista... päiväkodista saa ainakin todella hyvää palautetta, siellä on kitti ja reipas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh... no toivottavsti toi meidän on vilkkaudestaan huolimatta lähempänä tavallista... päiväkodista saa ainakin todella hyvää palautetta, siellä on kitti ja reipas.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:30"]
Tiukkapipoisuus ei ole sama asia kuin rajojen asettaminen ja niistä kiinnipitäminen.
[/quote]
No sitä ne kaikki tiukkapipoiset besserwisserit aina hokee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta lapsi oppii siitä, miten perheessä toimitaan ja mitkä on perheen säännöt. Onhan päiväkodissa,esikoulussa, koulussa, harrastuksissa, työpaikalla ... sääntöjä sekä tapoja, kuinka päivä etenee. Ei se minusta tiukkapipoa ihmisestä tee. Aamulla on herätys, koska on lähdettävä johonkin edellä mainittuun paikkaan.
Aikuinen tekee lapselle palveluksen, kun opastaa lasta ja näyttää kuinka maailma suurimmaksi osaksi toimii. On tietyt valmiudet, vaikkakin ne poikkeaisi lapsuuden tavoista. Helpompi sopeutua, kun on jo pohjana jotain.
Minusta lapsi oppii siitä, miten perheessä toimitaan ja mitkä on perheen säännöt. Onhan päiväkodissa,esikoulussa, koulussa, harrastuksissa, työpaikalla ... sääntöjä sekä tapoja, kuinka päivä etenee. Ei se minusta tiukkapipoa ihmisestä tee. Aamulla on herätys, koska on lähdettävä johonkin edellä mainittuun paikkaan.
Aikuinen tekee lapselle palveluksen, kun opastaa lasta ja näyttää kuinka maailma suurimmaksi osaksi toimii. On tietyt valmiudet, vaikkakin ne poikkeaisi lapsuuden tavoista. Helpompi sopeutua, kun on jo pohjana jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:54"]
Minusta lapsi oppii siitä, miten perheessä toimitaan ja mitkä on perheen säännöt. Onhan päiväkodissa,esikoulussa, koulussa, harrastuksissa, työpaikalla ... sääntöjä sekä tapoja, kuinka päivä etenee. Ei se minusta tiukkapipoa ihmisestä tee. Aamulla on herätys, koska on lähdettävä johonkin edellä mainittuun paikkaan.
Aikuinen tekee lapselle palveluksen, kun opastaa lasta ja näyttää kuinka maailma suurimmaksi osaksi toimii. On tietyt valmiudet, vaikkakin ne poikkeaisi lapsuuden tavoista. Helpompi sopeutua, kun on jo pohjana jotain.
[/quote]
No ei meilläkään missään pellossa eletä, vaan ollaan vaativissä töissä molemmat ja arjen täytyy tietenkin olla jossain raameissa. Mutta tää, että jos lapsi kiukkuisena heittää jotain tavaroit tms. ja riehuu uhmaansa, niin kylässä oleva kaikentietäjä alkaa tän "kyllä noihin ihan jokaiseen kannattaisi puuttua, onhan se rankkaa mutta ei se vaan muuten opi blaablaablaa" AAARGGGHH..
Arvaanko, että joku ammattikasvattaja on neuvonut sinua olemaan tiukempi oman lapsesi kanssa?
Normaalin lapsen kanssa nimenomaan ei tarvitse olla niin tiukka, mutta kaikenlaiset kirjanyhdistelmähäiriöt vaativat vanhemmilta enemmän.
Olet ymmärtänyt homman aivan väärin, jos olet kuvitellut että sinunlta vaaditaan tuntikausien kasvatussessioita aina kun lapsella joku mättää. Ei, vaan päin vastoin: kun on tarkat rajata ja aikataulut, ei koskaan tarvitse "riidellä" esimerkiksi ruoka-ajasta, jos se on joka päivä täsmälleen klo 17.12. Siitähän sitä riitelemään joutuu, kun lapsi ei tiedä eikä usko, kuka määrää eikä ole mitään etukäteen tiedossa olevia rajoja.
Mistäkö tämä viisaus on langennut? Ihan omista kokemuksista, hyvistä ja huonoista. Toinen hyvä tapa on "kirjaviisaus" , jonka avulla saa tietoa toisten kokemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, olen itse "ammattikasvattaja". Lapsi on siis ihan ok, oikein näppäräkin esim. verbaalisesti ja liikunnallisesti. päiväkodissa keskittyy, on kiltti ja iloinen ja innostaa muitakin leikkeihin. Ongelmia ei siis oikeastaan ole, vaan puran tässä mieltäni kun joudun tällaisen kasvattavan asenteen kohteeksi näemmä aika usein. (ja usein näillä neuvojilla ei ole ammatillista taustaa mielipiteilleen, mulla on korkea koulutus "ihmistieteissä", muttei tulisi mieleenkään mestaroida muita) Jotenkin se "juhlavuus", millä näitä viisauksia ladellaan on alkanut tökkiä. Ehkä tää on sitä perinteistä herkkähipiäisyyttä. Pitäis kai vaan syvemmin uskoa omaan vanhemmuuteen, ehkä sitten ei ärsyttäis muiden kaikkitietävyys niin pajon.
Ei sen tarvitse sellaista olla. Meillä ei ole ikinä lasten kasvattamisesta tehty mitään numeroa, siinähn ne kasvavat arjen sivussa, ja eipä ole isompia ongelmia näkynyt. Toisaalta me emme stressaa pikkujutuista, esim. jonkun itsestään ohimenevien uhmakausien käytöksistä, suhtaudumme huumorilla... Kun sen tietää, että vaikka joku nelivuotias huutaisikin karkkihyllyn edessä naama punaisena, niin eipä tuo mitään, tuskin enää 5 vuoden päästä viitsii :D