Kumman valitsisit: vanhan remontoitavan mummonmökin vai rakentaisitko ihan uuden talon??

En kumpaakaan, asun stadissa kerrostalossa ja olen tyytyväinen. Helppo asua, ei tarvi tehdä mitään ulkohommia, mitä nyt parvekkeen putsaa pari kertaa vuodessa. 

Uusi ehdottomasti. Vanhan uusiminen ei ikinä rahallisesti kannata ja helpompi rakentaa suoraan uutta ja juuri sellaista kuin itse haluaa.

Uuden ilman muuta. Uuden yllärit on erityyppisiä kuin mummon mökkien yllärit. Esimerkiksi sellainen ylläri uudessa on aika harvinainen, että koko talo pitää rakentaa uudestaan ja jokainen lauta vaihdettava. Joten samalla vaivalla rekentaisimme uuden. Saa ainakin alusta asti uutta ja sellaista kuin haluaa.

Uuden. Mummonmökit on idyllisiä ja sööttejä rahareikiä, jonne saa tukkia kaikki rahansa eikä piisantkaa. Sitten vaikka millä ohjeilla yrittäisi sitä kunnostaa, joku menee päin vittua ja idyllistä tulee vetoisa hometalo.

Vanhan ehdottomasti. Asutaan nyt itse rakennetussa talossa, mutta vanhan talon tunnelma ja persoonallisuus puuttuu. 

Jos en olisi koskaan tehnyt taloa itse, varmaan romanttisesti valitsisin sen mummonmökin. Mutta kun on tässä jäänyt käsiin hometalo, joka piti purkaa alkutekijöihinsä ja rakentaa uudelleen, niin olisi kyllä ollut fiksumpaa tehdä heti kättelyssä ihan vain se uudistalo.

Mummonmökissäkin joutuu laittamaan eristeet, putket, sähköt, kaikki pintamateriaalit, ikkunat, takka, hormit, ilmastointi, viemäröinnit jne. kaikki uusiksi, mahdollisesti myös katto. Käytännössä siis talo joudutaan uusimaan kokonaisuudessaan, vain ulkokuori jää vanhasta käyttöön, ja sekin varmaankin maalataan. Lisäksi mummonmökit ovat usein aika pieniä, ja jos on suunnitelmissa tehdä lapsi(a), tilat käyvät nopeasti ahtaaksi.

Sitten vielä kun on niin typerä, että ajattelee heti muuttavansa sinne mökkiin ja remppaavansa sitä siinä samalla, niin voi pojat, viimeistään viiden vuoden päästä on avioero edessä.

Noista vaihtoehdoista uuden talon. En välitä mummonmökeistä. Muunlaisen talon voisin kyllä remontoida mieluummin kuin rakentaa uuden.

Valitsin uuden koska se olisi sitten sellainen kuin itse haluaa.

Tuommoiset mummonmökit ovat ikuisuusprojekteja ja minä olen liian kärsimätön ja laiska.

Ennen ajattelin, että totta kai valitsisin mummonmökin. Nyt, kun kaverit on ostaneet itselleen näitä pommeja jotka nielee kaikki rahat eikä riitäkään, eikä niistä oikein ikinä saa kunnollisia, niin sellainen ois kauhistus.  Vieläpä, jos siihen on aiemmat remontit tehnyt joku tee -se- itse - mies, niin en uskaltais koskea pitkällä tikullakaan.

Molemmista on kokemusta. On rakennettu uusi talo ja toinen remontoitu. Nyt jos olis aika uudelle kohteelle, valitsen ehdottomasti vanhan talon, syyt:

- vanhassa on tunnelmaa, talolla on historia

-puutarha on usien valmis ja kasveilla on jo kokoa

-kun osaa remontoida itse, tulee remontti edullisemmaksi kuin uuden rakentaminen

-nykytalon rakentaminen on yhtö byrokratiaa, vanhan korjaamisessa pääsee vähemmällä kun "kajoaa vain pintoihin".

-vanhan talon saattaa saada paremmalla sijainnilla kuin uuden

Vanhalla tarkoitan tässä viimeistään 1930-luvulla rakenettua taloa.

Ehdottomasti rakentaisin uuden. En kelpuuttaisi mummonmökkiä vakituiseksi asunnokseni, vaikka se olisi kuinka söpö. Mitään kosteus- ym. ylläripylläreitä en asumiseeni kaipaa. 

Uuden talon. Siistin ja puhtaan. Toimivat viemärit ja sähkölaitteet. Mummonmökeissä on usein inha haju.

En kumpaakaan minäkin. Olen ollut jo yhden talon rakentamisessa mukana ja tässä asun toistaiseksi. Vanhat talot ovat joskus ihan kivan näköisiä, mutta asua en sellaisessa haluaisi. Voin jo kuvitella sellaisen sisällä olevan ominaishajun ja se ei tee valinnasta ainakaan vaikeampaa.

Molemmissa on puolensa. Jos raha- ym. reunaehdot olisivat kunnossa, lähtisin etsimään mummonmökkiä, joka ei olisi purkukuntoinen vaan asumiskelpoinen sellaisenaan. Jos tuntisin, että talolla on sielu, niin asuisin siinä ensin vuoden verran tekemättä mitään suurempia korjauksia nähdäkseni, mitä on ehdottomasti tehtävä ja mikä voi odottaa.

Jos mummonmökkiä ei löytyisi, voisin rakennuttaa myös talon, en mitään 300 neliön palatsia, vaan näppärän kompaktin mummonmökin, joka olisi tulevaa ajatellen esteetön, että kun kepit ja rollaattorit ym. tulevat käyttöön, en jäisi tupajumiksi, vaan pääsisin edelleen liikkeelle.