Lue keskustelun säännöt.
Hei te kaikki, joilla on teini-ikäisiä lapsia
14.12.2013 |
onko teillä koskaan sellaista tunnetta, että olette kyllästyneet omaan lapseenne, kun se on niin läpikotaisin tuttu ja puolesta sen eleestä tiedät jo, mitä se aikoo sanoa ja tehdä. Eli on suoraan sanoen ennalta-arvattava. Eikö teilläkin - kuten minulla - tekisi mieli saada aivan uusia naamoja omien teinien tilalle? Olenkin ajatellut ottaa meille vaihto-oppilaan, joka tuo muassaan aivan uudenlaisia näkökulmia elämään ja piristää loistavasti arkea! Onkohan ne kalliita?
Oli muuten ennen vanhaan vanhemmilla helppoa, kun sai lähettää teinit johonkin internaattiin käymään kouluaan eivätkä ne käyneet kuin kerran kesässä ja jouluna.
Kommentit (2)
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 00:38"]
Ooksä taas se palstahullu, vissiin, no tällä kertaa vastaan kuitenkin. Meidän lapsi on muuttunut ja kasvanut jokaisena ikäkautenaan ja teini-ikä on yksi niistä. Nuorelle on hyvin tärkeää, ettei häntä "hylätä" aikuisuuden kynnyksellä, vaan hänen tulee saada tuntea, että hänellä on rakastavat vanhemmat. Nuori tarvitsee kasvuunsa tukea sekä rajojen asettamisella, jossa käydään välillä tiukkaa skabaa, mutta nuori tarvitsee sen. Sitten nuori tarvitsee opastusta siihen, mihin suuntaan hänen olisi hyvä elämäänsä elää, opintojen laji ja määrä, monenlaiset ratkaisut pohdituttavat paljon ja siinä vanhemmat voivat kumpikin osaltaan olla tasoittamassa lapsen tietä maailmaan. Nuori ei ole vielä valmis elämään itsenäisesti, koska hänellä on vasta siiventyngät. Kyllä ne aikanaan kantavat, kun vanhemmilla on antaa eväät elämään.
[/quote]
Joo-o, mut mitä tekemistä tällä on minkään kanssa? Jos teinarin naama on vaan alkanu kyllästyttää, niin jotain pitää tehdä.
PS. Mistä palstahullusta sä puhut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ooksä taas se palstahullu, vissiin, no tällä kertaa vastaan kuitenkin. Meidän lapsi on muuttunut ja kasvanut jokaisena ikäkautenaan ja teini-ikä on yksi niistä. Nuorelle on hyvin tärkeää, ettei häntä "hylätä" aikuisuuden kynnyksellä, vaan hänen tulee saada tuntea, että hänellä on rakastavat vanhemmat. Nuori tarvitsee kasvuunsa tukea sekä rajojen asettamisella, jossa käydään välillä tiukkaa skabaa, mutta nuori tarvitsee sen. Sitten nuori tarvitsee opastusta siihen, mihin suuntaan hänen olisi hyvä elämäänsä elää, opintojen laji ja määrä, monenlaiset ratkaisut pohdituttavat paljon ja siinä vanhemmat voivat kumpikin osaltaan olla tasoittamassa lapsen tietä maailmaan. Nuori ei ole vielä valmis elämään itsenäisesti, koska hänellä on vasta siiventyngät. Kyllä ne aikanaan kantavat, kun vanhemmilla on antaa eväät elämään.